Tammikuun kolmastoista päivä saateltiin kotikirkossaan viimeiselle matkalleen Toivo Tapio Valve (1944-2023) eli tutummin Valveen Tapsa.
Tapio oli syntynyt vuonna 1944 ja hänen juurensa olivat vahvasti Eräjärvellä. Alkuun perhe asusteli Tapion äidin kotipaikassa Kuivasten kylässä, kunnes vuonna 1950 he muuttivat noin kilometrin päähän omalle pientilalleen.
Perheen isä oli paljon töissä kodin ulkopuolella, joten Tapio tottui pienestä pitäen ottamaan vastuuta. Esimerkiksi traktoritöitä hän kävi tekemässä Eräjärvellä jo alle kymmenvuotiaana. Vastuunkantaminen, yhteisten asioiden hoitaminen ja velvollisuudentunto, jotka myöhemminkin olivat iso osa Tapion arvoja, tarttuivat siis mukaan jo lapsuudesta.
Orivesiläisille Tapio tuli tutuksi sekä työnsä, että harrastustensa puolesta. Merkittävimmän osan työurastaan hän teki Oriveden kaupungilla asuntosihteerinä. Tässä toimessa hän oli monelle Orivedelle muuttaneelle ensimmäinen kontakti uuteen kotikaupunkiinsa.
Harrastukseksi taas voidaan laskea Eräjärven Urheilijat ja varsinkin Rönnin lava, jonka toiminnassa Tapio oli mukana muutaman vuoden taukoa lukuunottamatta 1960-luvun lopulta viime vuosikymmenen puoliväliin asti. Tapion optimistisuus ja ennakkoluulottomuus olivat avainasemassa Rönnin kehittymisessä ja uudistumisessa. Rönnin myötä Tapio oli aktiivisesti mukana Oriveden kaupungin matkailuasioissa laajemminkin.
Luonteeltaan Tapio oli optimistinen kehittäjä ja asioiden eteenpäin viejä ja mahdollistaja, joka korosti aina yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Tarvittaessa hän oli myös rauhallinen sovittelija, joka yritti mieluummin ymmärtää jokaisen osapuolen näkökulmaa ja etsiä kaikille mieluista ratkaisua vaikeissakin tilanteissa. Ihmiset hän kohtasi aina samanarvoisina tittelistä tai asemasta riippumatta.
Tapio nautti, kun sai olla mukana tuottamassa muille iloa tai muuten auttamassa heidän elämäänsä, oli kyse sitten vanhusten palveluiden kehittämisestä tai Rönnin tapahtumien järjestämisestä. Jotain hänen luonteesta kertoo, että auraamattomalla Eräpyhän tielläkin hän pyrki aina ajamaan eri kohdasta kuin muut. Selitys oli, että muita tienkäyttäjiä helpottaa, kun tiessä on leveämmät raiteet.
Luottamustehtäviä hänellä ehti olla Eräjärven Urheilijoiden lisäksi useita. Hän oli mukana esimerkiksi kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa sekä Pirkanmaan Osuuskaupan edustajistossa ja hallintoneuvostossa. Kotikylän kehittäminen sekä kylätoiminta olivat Tapiolle tärkeitä asioita ja hän oli jo 1970-luvun alussa mukana perustamassa Eräjärvi-seuraa. Myöhemmin hän toimi aktiivisesti esimerkiksi Eräjärven seudun vesiosuuskunnassa ja Eräjärven kehittämisyhdistyksessä.
Vapaa-aikaa luottamustehtäviltä ei juurikaan jäänyt. Ainoa harrastus jonka Tapio itse nimesi, oli metsä. Tämä harrastus sisälsi niin polttopuiden tekemisen kuin metsässä retkeilyn ja kävelynkin.
2010-luvulla Tapio sairastui Parkinsonin tautiin, joka rajoitti liikkumista ja osallistumista. Varsinkin korona-aika eristyksineen oli sosiaaliselle luonteelle vaikeaa. Vaikka sairaus vei kuntoa alaspäin, säilytti Tapio loppuun asti hänelle tunnusomaisen huumorin. Lopulta sairaus vei kuitenkin voiton.
Perhe oli Tapiolle aina tärkeä ja häntä jäivät kaipaamaan Eliisa-vaimon lisäksi kolme aikuista lasta sekä kaksi lastenlasta. Lapsenlasten myötä Tapio sai myös uuden tittelin ja hänestä tuli kaikkien oma ukko.
Jussi Valve
Kirjoittaja on Tapio Valveen poika
