Loppuvuonna 1989 Turussa, Nunnavuoren koulussa muisteltiin talvisodan alkamista puoli vuosisataa aiemmin. Koulumme tilaisuuteen tarvittiin puhujaa, joka voisi kertoa meille lapsille sodan tapahtumista ja traagisista seurauksista.
Paikalle kutsuttiin tietenkin Korkeakosken vaari.
Kyyneleet tulivat silmiini, kun kuuntelin vaarini riipaisevaa puhetta kouluni juhlasalissa. Tuosta hetkestä alkoi minun vahva kiinnostukseni historiaa kohtaan.
On ollut mittaamattoman arvokasta saada kuulla vaarin omakohtaisia kokemuksia vuosikymmenten aikana. Pienenä tyttönä lähinnä kuuntelin vaarin yksityiskohtaisia kertomuksia jatkosodan käänteistä ja siitä, miten Suomi urheasti selviytyi vahvan itänaapurin puristuksessa.
Kun pääsin yliopistoon opiskelemaan historiaa, niin uskalsin jopa esittää vaarille muutaman tarkentavan kysymyksen. Työssäni yläkoulun opettajana olen useasti voinut hyödyntää niitä omakohtaisia kokemuksia, joiden lähteenä on ollut Korkeakosken vaari.
Vaarilla oli aina vahva kiinnostus urheiluun ja hän seurasi hyvin aktiivisesti useita eri urheilulajeja. Vaari analysoi viiltävän tarkasti suomalaisurheilijoiden suorituksia ja terävän muistinsa ansiosta hän pystyi kertomaan tarkkoja tuloksia vuosikymmenten takaa.
Vielä muutama vuosi sitten vaari muisteli, miten hän nuorena poikana kuunteli radiosta suomalaisten kolmoisvoittoa Berliinin olympiakisoista vuodelta 1936. Vaari muisti hämmästyttävän yksityiskohtaisesti puolisen tuntia kestäneen juoksukisan eri vaiheet.
Kun minä innostuin lapsena aloittamaan yleisurheiluharrastuksen, niin vaari oli aktiivisesti ja innokkaasti mukana urheilu-urani käänteissä. 1990-luvun alussa veteraanikuntoutuksen aikana eräs iäkkäämpi mieshenkilö oli jopa kysynyt vaarilta, että oletkohan sinä sukua sille Heidi -nimiselle turkulaiselle juoksijatytölle.
Mitä minä olen oppinut vaarilta? Mistä minä hänet parhaiten muistan?
Vaari opetti minulle merkittäviä asioita maamme historiasta. Isänmaallisuuden opin vaarilta jo pienenä tyttönä. Pärjätäkseen elämässä pitää olla valmis tekemään ahkerasti ja sisukkaasti töitä. Mitään ei saa elämässä ilmaiseksi. Toisaalta vaari opetti myös, että hyvistä saavutuksista voi ja pitää iloita.
Isänmaallisuus, kiinnostus historiaan ja kiinnostus urheiluun.
Niistä minä vaarin parhaiten muistan.
Vaari, kiitos sinulle ja kaikille sotiemme veteraaneille, että saamme elää itsenäisessä, hyvässä maassa – Suomessa.
Muistelen sinua suurella lämmöllä – aina.
Heidi Auremaa
Olavi Loposen lapsenlapsi
Puhe on pidetty muistotilaisuudessa 13.5.2023.
Olavi Loponen syntyi menetetyn Karjalan alueella Sakkolan pitäjässä. Evakkomatka toi hänet Juupajoen Korkeakoskelle, missä hän eli suurimman osan elämästään perheensä kanssa.
