Rakas mummumme Eeva-Maija Ahlgrén lähti taivaan kotiin 29.11.2023. Maijana hänet kaikki tunsivat. Hän oli syntynyt Hirsilässä toukokuussa 1939 ja eli koko elämänsä Orivedellä.
Mummu oli iloinen, kaikille ystävällinen, lämmin ja avoin persoona.
Mummulle perhe oli tärkein asia elämässä. Hän kertoi, että hänen elämänsä käännekohdat olivat, kun hänestä tuli äiti ja mummu. Mummu oli liima, joka piti koko suvun yhdessä.
Mummu rakasti perhettään yli kaiken ja keksikin paljon erilaisia tapahtumia, joihin yhdessä kokoonnuttiin. Hän tarjosi koko suvulle ruuat äitien- ja pyhäinpäivänä kotonaan, piti kesäpaikassa Anttilassa kesäjuhlia sekä järjesti pikkujoulut ja pilkkikisat. Anttilan syysjuhlissa myös kunnostettiin talkoilla paikkoja.
Mummun rakkauden kieli oli ruuanlaitto ja leipominen. Mummun ruuat olivatkin kaikkein parhaimpia. Kukaan muu ei tee yhtä maistuvia hiivaleipiä, lihapullia tai Vilhelmiina-pikkuleipiä. Hän valmisti joka vuosi perinteiset joululaatikot ja myös opetti meille lastenlapsille, miten jouluruuat tehdään, joten samat maut pysyvät joulupöydässä edelleen.
Perinteenä oli, että me lastenlapset menimme joululoman alkaessa, viimeisen koulupäivän jälkeen suoraan mummulle. Koristelimme yhdessä mummun kodin joulukoristeilla ja mummu tarjosi meille pizzat. Mummun luona pidettiin usein myös serkkutyttöjen yhteisiä pyjamabileitä.
Mummun lempipaikka oli kesämökki Anttila Pitkäjärvellä. Siellä hän viihtyi parhaiten ja viettikin siellä aina koko kesän.
Mummun kanssa vietettiin ihania kesiä Anttilassa. Mummu teki aamupalat, lounaat, päivälliset ja iltapalat. Anttilan terassilla mummu paistoi lättyjä. Ne olivat kaikkien lemppareita ja niitä odoteltiin pitkässä jonossa. Ja vaikka kasvoimme jo aikuisiksi, ei se estänyt mummua meitä hemmottelemasta aivan kuten ennenkin.
Hellepäivinä lähdimme Anttilan rantaan mummun kanssa koko serkkuporukalla. Mummu teki eväät, ja rannalla vietettiin aikaa pitkälle iltapäivään.
Nukuimme Anttilan pirtissä isossa siskonpedissä. Yhdessä kannettiin aina patjat ja peitot pirttiin perähuoneesta ja sitten nukuttiin rivissä lattialla.
Anttilassa mummu sai katsella monen monet keksimämme näytelmät ja esitykset. Järjestimme kesädiskoja, joissa mummukin pääsi tanssimaan. Tietenkin myös sinne mummu leipoi tarjottavat herkut.
Vielä teini-ikäisinä ja aikuisinakin vietimme mummun kanssa aikaa Anttilassa. Leikit vaihtuivat ruuanlaittoon yhdessä ja Anttilan kunnossapitoon – sekä tietenkin kortinpeluuseen. Mummun ehdoton lempikorttipeli oli Shanghai.
Perinteenä oli myös Euroviisujen katselu Anttilassa yhdessä. Sitä varten rakennettiin ja koristeltiin oikein viisukatsomo.
Mummu on tärkein tekijä siinä, että koko suku ja varsinkin me serkut olemme niin läheisiä. Mummu oli meistä ylpeä, sen tunsimme kaikki.
Mummu opetti koko suvulle paljon tärkeitä elämänoppeja. Hän ei tuominnut, ja mummun kanssa pystyi juttelemaan ihan kaikesta. Mummu tiesi yhden jos toisenkin salaisuuden, jota ei ikinä kertonut kenellekään toiselle, jos niin oli pyydetty.
Olimme mummulle todella rakkaita. Suhteemme oli ainutlaatuinen, eikä parempaa mummua kukaan lapsi voisi toivoa.
Mummun 12 lastenlasta
