Liisan tarina Valkeakoskelta, sodanjälkeisen Kemijärven kautta Poriin ja sieltä Orivedelle.
Liisa Annikki syntyi 1927 Valkeakoskella 20. kesäkuuta perheensä kolmantena eli keskimmäiseksi lapseksi.
Tietolan alakoulusta äiti on aina muistellut, kuinka tytöillä oli aina esiliinat ja taskussa puhdas nenäliina. Puhtaus oli muutoinkin tärkeää, sillä opettaja Maria Vuorinen tarkasti tyttöjen käsien puhtauden joka aamu nenäliinan päällä.
Kesällä 1939 ja Liisan ollessa 12 vuotta hän oli kesällä myymässä jäätelöä Lottien jäätelökärrystä. Pikkulottana hän jatkoi työskentelyä Seurahuoneen ravintolassa talven 1939–40.
Koulu jäi kesken, kun talvisota alkoi marraskuussa 1939. Hän oli tuolloin kuudennella luokalla. Sota loppui 13.3.1940. Kaikki oppilaat siirrettiin keväällä seuraavalle luokalle, mutta kuudesluokkalaiset joutuivat käymään kesällä vielä koulua seurakuntakodissa. Tämä vaadittiin, koska he olivat saamassa päästötodistuksen. Kesäkuun alussa todistukset jaettiin Kauppalantalon valtuustosalissa, koska koulut olivat vielä sotilaskäytössä.
Uusi yhteiskoulu oli valmistunut aivan kodin naapuriin ja siellä pääsykokeiden jälkeen syyskuussa 1940 Liisa aloitti yhteiskoulun. Sieltä hän myös valmistui ja sai päästötodistuksen.
Vuonna 1941 tuli liikekannallepano ja miehet komennettiin rajalle vahvistamaan puolustusta. Kesällä 1941 Liisa sai komennuksen postinkantajaksi, kun varsinainen postinkantaja komennettiin jatkosotaan. Syyskuussa 1944 sota loppui.
Nuori ja rohkea nainen oli kuullut huutavasta opettajapulasta ja sisarensa Helenan vinkistä hän päätti hakea paikkaa Kemijärveltä. Matka sinne oli sodanjälkeisessä liikenneinfrassa haaste sinänsä ja kesti kaksi vuorokautta.
Entisen koulutoverin vieraillessa hiihtolomalla Kemijärvellä hän kertoi suunnitelmistaan hakea Poriin sairaanhoitaja-terveyssisarkouluun. Palattuaan takaisin etelään ystävätär alkoi lähetellä enteilevästi tietoja opintolainamahdollisuuksista ja laittoipa postissa Liisalle hakukaavakkeetkin.
Tiukkojen kaksipäiväisten hakukokeiden jälkeen 150 hakijasta Liisa oli valittu kouluun yhtenä 35 valitusta opiskelijasta.
Näin tuli muutto Poriin. Opiskelu oli vaativaa ja työharjoittelut toteutettiin satakuntalaisissa sairaaloissa ja eri osastoilla. Monipuolista kokemusta oli siis tarjolla. Valmistumispäivänä 14.8.1953 sairaanhoitajavala vannottiin sairaanhoitajanpuvussa ja sen jälkeen vaihdettiin terveyssisaren kävelypukuun.
Työuran ensimmäiset kolme vuotta Liisalla meni Porissa. Sinä aikana hän solmi myös avioliiton Penttinsä kanssa.
Joulun alla 1956 perhe muutti Orivedelle Pentin työpaikan perässä ja perhe oli kasvanut Jussilla vuonna 1953 ja Matilla vuonna 1955.
Orivedellä työtehtävät alkoivat Kirkonkylän terveyssisarena ja vaikka uran aikana tehtäviä oli ihmiselon laidasta laitaan, niin lähimpänä sydäntä olivat aina lapset. Työaikalakia ei tuolloin ollut, joten aina oli lähdettävä, kun käsky kävi, oli sitten jouluaatto tai juhannus.
Matkat hoituvat polkupyörällä, mopolla ja myöhemmin aviomiehen kuskaamana autolla. Orivedellä syntyi myös Markku vuonna 1966.
Liisan työura päättyi sairauseläkkeeseen molempien polvien leikkausten jälkeen 59-vuotiaana eli vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Uskomalla enkeleihin ja rukousten voimalla eläkeajasta tuli sangen pitkä, yli 35 vuotta.
Valoisan ja myönteisen elämänasenteen lisäksi hän aina sanoi, että ”olen ottanut vastaan sen, mitä ylhäältä annetaan.”
Markku Rantanen
Muistokirjoitus on referoitu Leena Kokkosen vuonna 2019 tekemistä muistelmista
