Kerttu Alanen-Erikko, tätimme, ystävämme ja oppiäitimme kuoli 6.7.2022.
Kerttu syntyi Lappajärvellä hieman ennen sotia, 22.1.1939. Hän oli seitsenpäisen sisarussarjan keskimmäinen.
Luultavasti jo sieltä aivan alusta juontaa Kertun yrittäjähenkisyys ja luovuus, isä veljineen olivat autoilijoita ja yrittäjiä, katseet suunnattuina tiukasti tulevaisuuteen.
Maanviljely oli kuitenkin olennainen osa perheen elämää ja toimeentuloa noihin aikoihin, kuten niin monilla, työtä tehtiin päivät pitkät.
Kertun koirankäsittelytaidot saivat hänen mukaansa alkunsa juuri kotieläinten hoitamisesta. Koulusta oli kuulemma aina kova kiire kotiin eläimiä hoitamaan!
Tätimme kertoi usein ajastaan maatilalla ja hänellä oli paljon hauskoja muistoja eläinten hoidosta. Hevoset olivat hyvin lähellä hänen sydäntään, ja elämänsä loppuaikoina tätimme seurasi yhä enemmän raviurheilua, ja monestipa hän arvasi voittajankin!
Kerttu muutti perheensä mukana Etelä-Pohjanmaalta vuonna 1952 Orivedelle Savonkylän tilalle.
Koirien Loma-ja Koulutuskoti aloitti toimintansa Savonkylässä 1960-luvulla ja sittemmin 1970 alkaen sen toiminta jatkui Torkkelin Pajulassa.
Kerttu löysi paikkakunnalta hienoja yhteistyökumppaneita ja tukijoita, joita jaksoi usein jälkeenpäinkin muistella ja kiitellä.
1970-luvun puolessavälissä hän tapasi tulevan aviomiehensä Erikin, joka oli Kertun omien sanojen mukaan sielunkumppani. Kerttu oli loppuelämänsä kiitollinen heidän yhteisestä ajastaan, siitäkin huolimatta että se jäi niin lyhyeksi. Aika kuitenkin kului ja elämä jatkui…
Vuonna 1992 Kerttu siirtyi hoitamaan täysipäiväisesti omia vanhempiaan, meidän isovanhempiamme, mutta asuinpaikka säilyi loppuun asti Pajulassa.
Perustin Koirien Lomakoti Jatunin vuonna 2003, ja pyysin Kertun ja Maija-äitini apua yritykseni tueksi. Jatkoimme yhteistä koiratyötä Kertun tiloissa aina vuoteen 2020 asti, jonka jälkeen siirryin kotiini Uuhiniemeen koiratyötäni jatkamaan.
Kerttu oli vahvana tukena minulle silloinkin ja aina elämänsä loppuun asti. Kävin näyttämässä jokaisen uuden hoitokoiran tädilleni, ja sain erinomaisia ohjeistuksia ja näkemyksiä näiden suhteen. Hänellä oli ilmiömäinen koiranlukutaito!
Kerttu opetti minulle paljon yrittämiseen liittyvistä asioista sekä kaiken koirien hoidosta ja käsittelystä. Näistä opeista olen hänelle erityisen kiitollinen.
Kertulla itsellään oli aina omana koiranaan saksanpaimenkoira. Ensimmäinen niistä oli nimeltään Rinti, jonka elinaika osuu hänen koirahoitolan perustamisen alkuun. Viimeisin Zolo eli vuoteen 2018 asti.
Tätini pyrki hyvään yhteistyöhön koirien kanssa ja molemminpuolinen luottamus oli Kertun mukaan ehdoton edellytys sen onnistumiselle.
Koirien hoitotyön ohella Kerttu liikkui paljon luonnossa, syksyisin mielipuuhaa olivat marjastus ja sienestys. Olimme mukana lukemattomat kerrat niillä reissuilla ja Kerttuhan meille sienestyksenkin salat opetti! Mukana oli tietenkin aina myös oma koira, joka ohjasti marjastajat takaisin metsästä, aina kotirapuille asti.
Myöhemmin, kun Kertulla ei enää omaa koiraa ollut, hän keskittyi seurailemaan hevosten lisäksi entistä tarkemmin luonnoneläimiä. Linnut, ketut, peurat ja käärmeet tuntuivat kiehtovan häntä erityisesti.
Musiikki oli myös tätimme sydäntä lähellä ja hänen makunsa oli hämmästyttävän laaja, niin että saatoimme yhdessä musiikkihetkiä jakaa. Esimerkiksi ”Raskasta Joulua”-konsertti jää mieleen, kun katsoimme sen yhdessä tv:stä.
Tätimme Kerttu olet muistoissamme, elämänmyönteisenä, iloisena ja luonnonläheisenä, aina toisia kannustavana. Ikävä jää, mutta myös kunnioitus ja kiitollisuus.
Olit ainutlaatuinen ihminen.
Taina ja Jari Koskinen
Kirjoittajat ovat Kerttu Alanen-Erikon sukulaisia
