Äitimme Hely Lehto menehtyi äkillisesti 5.6.2022 kesken kauneimman kesän. Häntä jäivät suremaan aviomies, me tyttäret sekä suuri joukko läheisiä sukulaisia ja ystäviä.
Hely syntyi 1946 vanhempiensa esikoisena. Hän sai myöhemmin siskon ja seitsemän veljeä, joten vilskettä Helyn lapsuudenkodissa Kuhmoisten Päijälässä riitti.
Vartuttuaan Hely meni naimisiin naapurikunnasta kotoisin olevan Riston kanssa, ja pian pariskunta muutti Luopioisiin. Luopioisista Hely ja Risto muuttivat kahden lapsensa kanssa Kangasalle vuonna 1970.
Helylle kertyi Kangasalla yli kolmenkymmenen vuoden pankkiura, jonka aikana hän ehti olla töissä Osuuspankissa, STS-pankissa, Meritassa ja Nordeassa myös luottamushenkilönä.
Hely toimi ahkerasti hänen sydäntään lähellä olevissa yhdistyksissä. Hän oli kauan Suoraman työväenyhdistyksen ja Kangasalan Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön taloudenhoitajana. Kangasalan Reumayhdistyksen taloudenhoitajana Hely kerkesi työskentelemään parikymmentä vuotta.
Mökkipaikkakunnalla Hely oli aktiivinen toimitsija urheiluseura Mäkimaan Muhkun tapahtumissa yli viidenkymmenen vuoden ajan.
Hely oli myös Kangasalan kirkkovaltuuston jäsen kaksi kautta ja vaikutti sen taloudellisessa jaostossa. Käräjäoikeuden lautamiehenä Hely toimi pitkään, ja hän sai herastuomarin arvonimen vuonna 2007.
Vaikka Hely oli aktiivinen järjestöihminen ja halusi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, koti ja kesämökki olivat keskeisimmällä sijalla hänen elämässään.
Äidille tärkeistä asioista tulee ensimmäisenä mieleen hänen suuri intohimonsa puutarhanhoitoon. Äiti rakasti kukkia ja oli taitava kasvattamaan niitä. Sairauksistaan huolimatta hän ahersi loppuun saakka kotona ja mökillä kukkamaiden, amppelien ja ruukkujen parissa.
Jo aikaisin keväällä hän kylvi edellisvuoden kukkasista talteen ottamansa siemenet purkkeihin kasvamaan lähestyvän kesän iloksi. Niin kauan kuin muistamme, hän vietti kesäisin kaiken vapaa-aikansa hoitaen kukkapenkkejä ja suurta hyötykasvipuutarhaansa Riston kanssa.
Saimme ympäri vuoden syödä Helyn ja Riston kasvattamia perunoita ja muita juureksia. Äiti säilöi valtavat määrät puutarhan tuotteita herkullisiin muotoihin. Tätäkin kirjoittaessani siemailen äidin tekemää viinimarjamehua. Se maistuu nyt katkeran suloiselta.
Hely oli lahjakas käsityöihminen. Ennen kuin nivelreuma pilasi hänen kätensä, hän ompeli ja kutoi. Meillä kummallakin on yhä tallessa esimerkiksi kaikki somat vaatteet, joita äiti ompeli nukeillemme, kun olimme pieniä, sekä äidin tekemät, elämämme ensimmäiset ratsastushousut asianmukaisine nahkapaikkoineen.
Vaikeat sairaudet leimasivat Helyn elämää pitkään, mutta hän selvisi eteenpäin uskomattomalla rohkeudella ja sisulla. Hän oli hyvin huumorintajuinen ja elämäniloinen. Äiti osasi nauttia elämän pienistäkin asioista.
Varmaan kesäiset hetket mökin terassilla saunan jälkeen olivat hänen mielestään niitä parhaita. Silloin päivän työt oli tehty, ja oli aikaa istahtaa ja nauttia maisemista ja lintujen äänistä. Siinä Helyn keralla istui aviomies, joka teki kaikkensa hänen eteensä, ja oli aina tukena ja turvana. Siitä äiti oli hyvin onnellinen.
Meille tyttärille äiti opetti työteliäisyyttä, sinnikkyyttä ja uskoa elämään. Äidin rakkaus ympäröi meitä ja varmaan äitikin tiesi, kuinka tärkeä ja kallisarvoinen hän oli meille
Paljon jäi silti sanomatta ja monen kauniin puutarhaa koristavan kukan nimi jäi kuitenkin äidiltä vielä kysymättä.
Merja Lehto
Tarja Lehto
