Adventti aloittaa kirkkovuotemme. Adventti on erityisesti odottamisen, kaipauksen, yhteyden ja ilon aikaa. Me odotamme Jumalaa, pelastajaa ja vapahtajaa. Odotuksemme saa vastauksen joulun ihmeessä, Beetlehemin seimen lapsessa. Hän tuli tuomaan maailmaan valoa, rauhaa ja rakkautta.
Adventin aika on valmistautumista siihen, että voisimme jouluna iloita Jumalan saapumisesta luoksemme. Raamatun tekstissä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin opetuslasten seuratessa. He olivat hakeneet Jeesukselle aasin lainaan.
Opetuslapset tuskin käsittivät sitä kaikkea, mitä heidän silmiensä edessä tapahtui, mutta aavistivat olevansa tekemisissä Jumalan kanssa. Vaikka silmillään he näkivät vain aasilla ratsastavan miehen, sydämellään he kohtasivat Jumalan. He huusivat tämän vuoksi: ”Siunattu hän, kuningas joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”
Adventin sanoma on Jumalan todellisuus ja läsnäolo ihmisten keskellä, arjessa.
Kun laulamme yhdessä Hoosianna -hymniä käännämme katseemme kohti Jumalaa. Pyydämme silloin häneltä apua arkipäivän huoliin. Laulumme nousee kohti Jumalaa, jonka hyvyys ja huolenpito ympäröivät meitä. Hoosiannaa voi laulaa myös iloisin ja kiitollisin mielin.
Adventin aikaan sisältyy erilaisten sähköisten ja aitojen kynttilöiden polttamista pimeässä vuodenajassa. Nautin suunnattomasti ulkona kävellessäni kotien ikkunoista loistavista monenlaisista jouluvaloista.
Omaan ikkunaani ripustan ensimmäisenä adventtina kehyksissä olevan neljän kynttilän sarjan muistuttamaan adventin ajan matkasta kohti joulua – suurta valoa. Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.”
”En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En ollut vielä päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan.” (Virsi 25:2)
Irmeli Nylander
diakonissa
