Oletko sinä epäilijä? Tuntuuko aivan hullulta uskoa Jeesukseen? Jumalaan, kaiken luojaan on ehkä helpompi uskoa, mutta uskoako Jeesuksen, joka kuoli meidän syntien tähden ristillä, nousi kuolleista ja astui taivaaseen Isän Jumalan luo?
Kyllä minun on ainakin tunnustettava, että minusta löytyy epäilevä Tuomas.
Pääsiäisen tapahtumien jälkeen opetuslapset olivat kokoontuneet yhteen pelokkaina ja hämmentyneinä. He pelkäsivät, mitä heille voisi tapahtua.
Yhtäkkiä Jeesus ilmestyi heille ja toivotti rauhaa. Ilo valtasi opetuslapset. Jeesus on siinä, kaikki ei olekaan ohi. Mikä helpotuksen, ilon ja rauhan hetki!
Raamattu kertoo, että Jeesus antoi opetuslapsille tehtävän, lähetti heidät kertomaan kaikille pääsiäisen ihmeestä. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen voimakseen.
Tuomas ei ollut paikalla. Hän ei uskonut muita, vaan sanoi uskovansa vasta, kun omin silmin näkee Jeesuksen ja saa koskea häntä. Voin kuvitella, miten muut opetuslapset aivan hehkuivat ilosta ja innostuksesta.
Tuomas sulkeutui yksinäisyyteen, mökötti nurkassa. Tuo ei voi olla totta! Miten niin Jeesus oli täällä ja muka juuri silloin, kun minä en ollut? Minä en usko. Päivät kuluivat ja Tuomaksen olemus vain synkkeni.
Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi uudelleen ja toivotti taas rauhaa. Tällä kertaa myös Tuomas oli paikalla. Mikä riemu, rohkaistuminen ja myös häpeä, syyllisyys hänen mielessään onkaan möyrinyt!
Jeesus pyysi Tuomasta koskemaan haavoihinsa ja sanoi, että älä ole epäuskoinen, vaan usko. Tuomas pystyi sopertamaan vain: ”Minun Herrani ja Jumalani!”. Jeesus puhutteli häntä lempeästi ja rakasti kaikesta epäuskosta huolimatta.
Minua on aina rohkaissut se, että opetuslapset olivat niin tavallisia ihmisiä. He eivät olleet mitään älykköjä tai etuoikeutettuja yläluokan edustajia. He riitelivät, olivat ymmärtämättömiä ja epäilivät.
Silti Jeesus valitsi juuri heidät. Myös Tuomaksen. Myös minut ja sinut. Jeesus sanoo meillekin: ”Rauha teille!” Jeesus elää, synnit on anteeksi annettu, kuolema on voitettu. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, vaan riittää, kun uskon. Minäkin saan vaan sopertaa: ”Minun Herrani ja Jumalani!”.
Kirsi Pesonen
