Heinäkuu. Katselen avoimesta ikkunasta vihreää, ilta-auringossa hehkuvaa luontoa. Voin kuulla linnunlaulun seasta asemalaiturilta kantautuvan iltajunan saapumisilmoituksen. Hetki vain ja kuulen, kuinka juna kulkee ohitse kevyesti humisten. Katselen maisemaa ja mietin, miten onnekas olen, kun voin kävelymatkan etäisyydellä nauttia vesistöstä, soudella kaunista Venehojaa pitkin, ulkoilla luonnossa, käydä uimassa ja elellä ihan omassa rauhassa, mutta pääsen myös tarvittaessa nopeammin Tampereelle junalla kuin Oriveden keskustaan kävellen.
Sitten mietin arkea. Vaikka juna niin ihana onkin, olemme monin tavoin riippuvaisia autoista. Toisella auton perässä kulkee työvälineet, toiselle se on mahdollisuus tehdä töitä työnantajan, eikä VR:n aikataulujen mukaan. Räntäsateessa pianotunneille kulkeminen on myös miellyttävämpää autolla, kuin käyttää reissuun kaksi tuntia kävellen. Yhteys keskustan ja aseman välillä puuttuu tai ei palvele satunnaista käyttäjää. Tai jos vielä pitäisi käydä mummoa katsomassa tai kavereilla kyläilemässä, niin telttailuksi menee. Toisaalta taas pyöräily autoteitä pitkin vaatii tietynlaista huumoria, kun toinen lapsista miettii mopoja ja toinen laskee lintuja ja viimeistään Kiikanmäen rinteessä kiviä on kengässä, jalat väsyneet tai nälkä yllättää. Kunpa liikkumisen vaihtoehdot olisi tehty helpoiksi ja houkutteleviksi.
Rantaan päästäkseen uimarin täytyy ohittaa valtavat tukkipinot ja varoa rekkoja. Parin vuoden aikana olen siirtynyt autoilemaan myös tuolle lähivirkistysalueelle, koska rekkoja kulkee päivittäin ohi keskimäärin yli neljäkymmentä muun liikenteen lisäksi. Aseman alueita kehitetään valtakunnallisesti asumisen käyttöön ja myös Orivedellä on esitetty toiveita ja suunnitelmia aseman kehittämiseksi. Tämän voisi jopa kuvitella olevan hiljainen lupaus siitä, että aseman aluetta kehitetään myös Orivedellä. Asema onkin kehittynyt kymmenessä vuodessa valtakunnallisesti merkittäväksi puunkuormausalueeksi, jota kaikessa rauhassa laajennettiin rannan ylikululle saakka. Puuta kulkee asemalta junan kyydissä vuodessa noin 300.000 m3 (Vrt. 2012 78.000m3) ja tämän lisäksi laanin alueella varastoidaan puuta sekä luvallisesti, että käytetään välivarastona luvattomasti. Tällä pienellä saarekkeella toimintojen yhteensovittaminen vaatisi yliluonnollisia kykyjä.
Katson elämäni auringonlaskuun. Näen asemanseudun erittäin elinvoimaisena uusine taloineen ja paikallisine palveluineen. Ihmiset ovat innostuneet investoimaan omiin taloihinsa, koska talojen arvo on alueella noussut huimasti. Orivesi on houkutteleva vaihtoehto myös nuorille, vasta tulevaisuuttaan suunnitteleville, mutta myös jo töihin vakiintuneille ja aktiivisen työelämänsä päättäneille henkilöille. Asemalla on tiiviit lähipalvelut, pari kauppaa, kahvila ja lounasravintola, kuntosali ja ryhmäliikuntaa. Hiedanranta kukoistaa ja satamasta voi vuokrata veneen tai saunan samalla, kun ottaa kupillisen kahvia satamaravintolassa. Automatisoitu junaliikenne palvelee niin satunnaisia, kuin säännöllisiä liikkujia. Asemalta on helppo ja nopea liikkua sekä pyörällä, että lähiliikenteellä myös keskustan palveluille. Orivedeltä on löytynyt sopivampi paikka puuterminaalille, jota parhaillaan kehitetään biotalouskeskittymäksi ysitien varteen ja alueella työskentelee moni paikallinen yrittäjä. Pirkkalalaiset vielä haaveilevat omasta pistoraiteesta ja Orivesi vetää puoleensa myös lähikuntien asukkaita. Koko Orivesi hyötyy kehittyvästä asemasta. Ohikulkijat ihastelevat kaunista ja eloisaa asemanseutua, josta pääsee junalla, veneellä, autolla, pyörällä tai kävellen ihan mihin vaan – jos haluaa lähteä.
