Rakkaat kanssa-autoilijat ja muut liikenteen osapuolet!

Kun taas toivottavasti joskus palaamme normaalioloihin kulkemisessakin – vaikka moni asia lienee silloin peruuttamattomasti toisin – tietyt liikenteen ilmiöt tuskin kuitenkaan ovat mihinkään kadonneet.

Kun esimerkiksi Ysitiellä kiireiset menijät ohittavat toisia, niin ikävän moni palaa kaistalleen niin äkkiä, että kurat silmille, tai ainakin lasille roiskuvat. Vaikkei olisi pakkokaan. Eikö teille ole autokoulussa opetettu, että ohitettavan ajoneuvon pitää näkyä kokonaan taustapeilissä, ettei ohitus tunnu kiilaukselta?

Ihan oma juttunsa on kiertoliittymissä ajo. Oriveden keskustassakin niitä on puolen tusinaa, mutta eipä vaan niiden käyttö ole lupauksista huolimatta kaikkialla liikennöintiä jouhevoittanut. Kun ne vilkut eivät toimi. Ihan turhia pysähdyksiä tulee siitä, kun jää suotta odottamaan ja tulkitsemaan kanssa-autoilijoiden kulmakarvan liikkeitä. Aikookohan tuo poistua ympyrästä vai ei? Vasta kun ratti on jo kääntynyt, vilkku saattaa vilahtaa, jos silloinkaan.

Näin vähälumisena talvena ovat tuhannet ja taas tuhannet nastarenkaat jyrsineet mahtavat urat erinäisille asvalttipinnoille. Olisiko mahdollista vähän fundeerata niitä ajolinjojakin, ettei mentäisi tasan tarkkaan peräkkäin kuin raiteilla. Sadekelillä nämä keräävät hyvät ainekset vesiliirtoon joutumiselle. Ja tuskin valtiolla niiden paikkaamiseen nykytilanteessa lienee senkään verran varoja kuin ennen.

Pari sanaa jalankulkijoillekin. Yritän olla huomaavainen autoilija ja noteerata myös suojatielle pyrkijät. Kun selvästi annan sinulle, jalan liikkuva, mahdollisuuden tien ylittämiseen suojatietä pitkin, niin mene sitten, hyvä ihminen, äläkä enää ala viittilöidä autolle. Kun on pysähdytty antamaan tietä, niin on pysähdytty.

En suinkaan pidä itseäni virheettömänä kuljettajana, mutta kokemus on opettanut vanhemmiten hellittämään kaasujalkaa ja osaan asettua myös jalankulkijan asemaan. Pyörälläkin ajelen mielelläni esimerkiksi kauppamatkoja. Toiset pyöräilijät minua silti joskus suorastaan pelottavat, niin hurjaa vauhtia he ilmestyvät takaa yllättäen. Toivon totisesti, etten epähuomiossa ota sivuaskelia, saattaisi tulla rumaa jälkeä.

Sähköpotkulautoja ei kaikeksi onneksi Orivedellä ole vielä näkynyt. Niiden käyttäjät isossa naapurikaupungissa ovat valitettavan tunnettuja liikennesääntöjen osaamattomuudesta ja piittaamattomuudesta, joka korostuu ajoneuvon pysäköinnissä käytön päätyttyä vaikka poikittain keskelle kulkutietä.

Silti minuakin vähän kutittelisi tuollaista vempelettä kokeilla, jokohan ensi kesänä uskaltaisin? Olisi se vaan näppärä huristella sähköpotkulaudalla vaikka painavan kauppakassin kanssa. Ai, mutta mihin sen kauppakassin laittaisin roikkumaan?

Useimmat kohtaamani sähköpotkulaudan ajajat näyttävät silmämääräisesti hyvävoimaisilta nuorilta ihmisiltä. Kaikin mokomin, käyttäkää vaan tekin niitä. Minä taas näen niissä myös meille ikääntyviille ja toisinaan klenkkajalkaisille mahdollisuuden helpottaa asioilla käyntiä ja muuta kulkemista.

Näenköhän ihan harhoja? Täytynee kokeilla, ennen kuin ne lieveilmiöidensä takia kokonaan kielletään.

Anne Kotipuro

Kirjoittaja on Oriveden Sanomien toimittaja, joka autoilee paljon

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?