Fortunan edustusjoukkueen pistenikkarit Ville Leskelä ja Mikke Lehtinen löytävät kentällä toisensa jopa silmät kiinni – nopeasta pelistä tykkäävä tehokaksikko on kikkaillut itsensä myös fanien sydämiin

Kun Fortunan edustusjoukkueelle tilattiin tälle kaudelle uusia pelipaitoja, Ville Leskelä oli ajatellut ottaa numeron 67. Sama numero oli kuitenkin mielessä myös ketjukaveri Mikke Lehtisellä, jonka selkään se lopulta päätyikin.

Kummallekaan pelinumerolla ei ole erityistä merkitystä, mutta Leskelän ja Lehtisen ajatukset osuvat samanlailla yhteen myös jäällä. Kun heidän pelaamistaan seuraa, voisi äkkiä ajatella, että he ovat pelanneet yhdessä koko ikänsä.

Mutta eivät ole, menossa on vasta kolmas kokonainen kausi samassa joukkueessa.

– Olemme itsekin miettineet, mistä tiedämme, missä toinen kentällä liikkuu, vaikka emme ole oikein edes ikinä pelanneet yhdessä. Mutta meillä on varmaan niin samanlainen nopea pelityyli, että se sopii sitten niin hyvin yhteen. Emme me tykkää hidasta kiekkoa pelata, Leskelä miettii.

Edustus oli luonteva valinta

Hän aloitti kiekkoilun Orivedellä kiekkokoulusta ja jatkoi aina C-junioreihin asti. Tämän jälkeen nyt 22-vuotias Leskelä pelasi pari vuotta Mestistä ja Suomi-sarjaa Kangasalan Kisa-Eaglesin riveissä. Sittemmin ura on jatkunut Fortunan edustusjoukkueessa, mitä nyt Leskelä on käynyt tuurailemassa myös KPK:ssa ja Senaattoreissa.

Lue myös: Fortunan edustusjoukkueen kausi on alkanut mollivoittoisesti, mutta valmentaja Janne Saarinen uskoo, että tästä on suunta ylöspäin kohti kaudelle asetettua tavoitetta – valmentaja tietää joukkueensa vahvuudet sekä sen, mikä merkitys pelaajilla on seuran junioreille

Mikke Lehtisellä, 27, on menossa toinen kausi edustusjoukkueessa. Kiekkoilun hän aloitti 3–4-vuotiaana kiekkokoulusta ja siirtyi Orivedeltä Tapparan riveihin 12–13-vuotiaana, missä pelasikin B-junioreihin asti. Tämän jälkeen vierähti ensin jokunen kausi KooVee:ssä ja sitten pari kautta Mänttässä.

Kaudella, jolla edustuksella ei ollut joukkuetta, Lehtinen pelasi Leskelän tapaan Senaattoreissa. Edustus on kuitenkin luontevin valinta.

– Meillä on täälläkin hyvä porukka, ja edustusjoukkue on helpoin ja lähin vaihtoehto pelaamiselle, kun asuu täällä. Jääkiekkoon ei pysty laittamaan määräänsä enempää aikaa töiden takia, Leskelä ja Lehtinen toteavat.

Lue myös: Ikifortunalaiset veljekset Mikko ja Matti Aho ovat jo parisenkymmentä vuotta olleet edustusjoukkueen kantavia voimia – kapteeneina he näyttävät esimerkkiä nuoremmilleen, ja taistelutahtoa on vaikka muille jakaa, sillä he nimittäin vihaavat häviämistä

Yhteispeliä hiotaan tietoisesti

Samassa ketjussa pelaava tehokaksikko pitää edustusjoukkueen sisäisen pistepörssin kärkisijoja: yleensä vasemmassa laidassa pelaavalla Leskelällä on tällä kaudella pelaamastaan 13 sarjaottelusta tehot 8+18.

Oikea laituri Lehtinen on pelannut 11 ottelua, joissa hän on tehnyt 13 maalia ja antanut kolme maaliin johtanutta syöttöä.

Kaksikko iloitsee, että tehokkaina on oltu – aina välillä, he hymähtävät.

– Yritämme pelata nopeasti maalia kohti ja välillä onnistumme niissä silmät kiinni -syötöissäkin. Välillä vähän lauomme huonoistakin paikoista, Lehtinen avaa.

– Laukauksia laukauksien perään, Leskelä komppaa.

Yhteispeliään kaksikko hioo tietoisesti.

– Kiekkopelailussa, treeneissä, ulkojäillä, missä tahansa, yritämme olla samalla puolella, ja toistemme pareja treeneissä. Sitä kemiaa työstetään koko ajan, Leskelä ja Lehtinen kertovat.

Henkilökohtaisiksi vahvuuksikseen Leskelä mainitsee luistelunopeuden ja vedon.

– Itse en ole ihan niin nopea ollut, mutta veto, syöttö, pelinluku, Lehtinen heittää.

Kikat ja höpöttelyt ruokkivat faneja

Leskelä ja Lehtinen kuuluvat olevan myös edustusjoukkueen fanien suosikkipelaajia.

– Lehtinen, kun saa kiekon, katsomo rupeaa huutamaan. En tiedä, mikä sen selittää, Leskelä virnistää.

– Ehkä se, että välillä me molemmat teemme jotain kikkoja ja vähän semmoisia erilaisia juttuja. Ja sitten varmaan se, että junnut käyvät samoissa kiekkopelailuissa, Lehtinen miettii.

Leskeläkin vahvistaa, että nuoremmat pelurit pyritään huomioimaan.

– Jos niitä ulkojäillä siihen tulee, niin kyselee vähän, mitä kuuluu sun muuta.

Kotipelien jälkeen fanit kokoontuvat pukuhuoneen edustalle läpyjä antamaan. Pelin jälkeen joukkue antaa myös aina jollekin juniorille mailan, jossa on jokaisen pelaajat nimmarit.

– Tällä kaudella on annettu läpyt ja menty aika lailla suoraan koppiin, koska varsinkin kotipelit ovat menneet niin huonosti. Silloin ei viitsi paljon pelin jälkeen jauhaa, Leskelä tunnustaa.

Lue myös: Fortunan edustusjoukkue jatkaa pudotuspelipaikan metsästystä runkosarjan jatkuessa joulutauon jälkeen – valmentaja Janne Saarinen uskoo, että pelit paranevat entisestään kevättä kohden

Mutta missä on punainen kypärä?

Seuraavan kerran voittoa lähdetään hakemaan vieraspelistä Ruovedeltä lauantaina. Seuraava kotiottelu on siitä viikon päästä.

Pelipäivän valmistautuminen sujuu sekin kaveruksilla melko samaan tapaan.

– Tykkään kävellä kylän ympäri ja käyn samalla kaupasta ostamassa jonkun urheilujuoman. Perusaamukahvit ja vähän pleikkaria, Lehtinen kertoo.

Leskelä on samoilla linjoilla.

– Siitä se lähtee rakentumaan. Hallille, kun pääsee, erkkaa mailan ja menee venyttelemään.

Lehtisen tavaramerkistä, punaisesta kypärästä, fanit eivät enää peleissä häntä tunnista. Punainen kypärä nimittäin on kesken kauden vaihtunut mustaan.

– Musta kypärä oli jo pitkään kopissa, mutta en jaksanut ikinä vaihtaa visiiriä siihen. Punaisesta kypärästä kuitenkin puuttui korvien edestä muoviosia ja siitä tuli tuomareilta sanomista. KPK:ssa oli aikoinaan punaiset kypärät, sieltä se jäi käyttöön, Lehtinen kertoo.

– Kyllä sinä ensi kaudella laitat sen taas päähän, Leskelä virnuilee.

Miten hyvin ketjukaverit tuntevat toisensa? Haastoimme heidät vastaamaan kymmeneen kysymykseen toisistaan.

Ville sanoo Mikestä:

Lempiruoka? – Siivet.

– Kyllä.

Luistimen koko? – Miken luistimen koko on 39,5. Puhuimme tästä alkukaudesta, mutta en ole varma, onko 39,5 vai 40,5.

– Tämä on paha, en tiedä varmaan itsekään. Kyllä se varmaan 39,5 on.

Suosikkijoukkue? – Kyllä se Tappara on pakko olla.

– On.

Esikuva? – Aika paha. Tästä ei ole ollut varmaan ikinä puhetta.

– Joskus aina tuli katseltua Patrick Kanea.

Lempinimi? – Mike Tyson.

Lempitreeni? – Jäällä varmaan joku kaksi vastaan yksi tai ylivoimaharjoite.

– Aika hyvä, pääsee pyssyttämään.

Maila? – Bauerin joku, en muista mikä. Hyperlite. Numeroita en osaa sanoa.

– Bauer Hyperlite 2.

Oikea vai vasen luistin ensin? – Kyllä se laittaa vasemman varmaan.

– Aina.

Paras kiekkobiisi? – Kaikki peliin.

– Sekin on ihan hyvä. Ei oikein ole.

Oho! – Mitähän uskaltaisi sanoa? Mikellä on tällä ja viime kaudellakin jostain syystä ollut tapana, että hän aina taklaa minua tuolla jäällä, vaikka olen samalla puolella hänen kanssaan.

– Ne ovat vahinkoja.

Mikke sanoo Villestä:

Lempiruoka? – Kyllä nekin varmaan aika lailla siivet taitavat olla.

– Herkkuruoka. Paras.

Luistimen koko? – Sinulla on iso jalka tai ainakin isompi kuin minulla. Mikäköhän se olisi? 43?

– 43 oli vanhat, mutta 41,5 on nyt.

Suosikkijoukkue? – Tappara.

– Jes.

Esikuva? – Varmaan minä. En kyllä tiedä, onko.

– Ei tiettyä kyllä ole. Joskus pienenä pelasin Sidney Crosbyn numerolla.

Lempinimi? – Lese.

Lempitreeni? – Varmaan perus 5–5-peli, Ville tykkää.

– Juu.

Maila? – Sinulla vaihtuu. Millä nyt pelaat, ostiko Warriorin?

– CCM Trigger 7 pro ollut viimeiset kaksi viikkoa.

Vasen vai oikea luistin ensin? – Veikkaan, että ei ole väliä.

– Ei ole, mutta varmaan vasen menee eka.

Kiekkobiisi? – Ennen peliä Costin Meikä matadori.

– Costia kuuntelen.

Oho! – Ville pystyy syömään ihan rajattoman määrän ruokaa.

– *Naurua* Ihan hyvä.