Ensimmäiset Hopeasompa-kilpailut olivat Oriveden Ponnistuksen Amanda Onnelalle, 12, ikimuistoinen kokemus.
– Kivaa ja aika hienoa, hän tiivistää tunnelmansa kisaviikonlopun jälkeen maanantaina.
Muita kisaajia ja kannustajia oli niin paljon, että tämä teki vaikutuksen nuoreen hiihtäjään.
Äiti Kirsi Onnelakin oli pistänyt merkille, että tytöllä oli vielä aamulla kouluun lähtiessäänkin jalat pari senttiä ilmassa.
– Tapahtuma oli puitteiltaan upea, ja tunnelma hieno ja kannustava, Kirsi Onnela iloitsee hänkin.
Amanda Onnela kilpaili kaikkina kolmena peräkkäisenä kisapäivänä. Ensin oli vuorossa sprintti. Siinä kilometri kulki aikaan 2.35,93 ja sijalle 59.
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli kolmen kilometrin perinteisen kilpailu. Onnela oli 58. ajalla 12.56,4.
Kilpailut päättyivät viestiin, jossa Onnela ankkuroi nuoren joukkueen sijalle 30. Viestissä hiihtivät hänen kanssaan Elli Leppä ja Emmi Hämäläinen.
– Kyllä siinä viimeisessä kilpailussa alkoi jo painaa, mutta viesti oli muutenkin enemmän harjoitus, koska meillä oli siinä vuotta nuorempia hiihtäjiä, Onnela analysoi, mutta lisää, että viesti oli ehdottomasti kiva kokemus sekin.
Salpausselän reittejä hän kuvailee rankoiksi ja mäkisiksi.
– En ole oikeastaan melkein ikinä hiihtänyt sellaisia. Mutta kyllä ne hiihdettävissä olivat.
Muuttunut keli söi suksien pidon
Omiin suorituksiinsa hän on sprintin ja viestin osalta tyytyväinen. Lauantain perinteinen sen sijaan ei mennyt suunnitelmien mukaan.
– Minulla oli sille kelille liian jäykät sukset, enkä saanut niitä pitämään. Se kisa meni siksi vähän pieleen. Mäkiset maastot tekivät hiihtämisestä vielä vaikeampaa liian jäykillä suksilla, Amanda Onnela selvittää.
Suksien voitelu oli tilattu kisapaikalta kaikkiin kisoihin.
– Sääennusteen mukaan sentyyppinen suksi olisi ollut hyvä, mutta keli muuttui niin paljon, ettei se enää toiminutkaan. Oli tosi paljon lunta ja vähemmän pakkasta kuin mitä piti.
Toimivalla suksella Onnela kääntää rankat maastot yleensä vahvuudekseen. Mielimatka on kolmen–neljän kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailu.
– Pärjään parhaiten rankassa maastossa, jossa ei ole kovin paljon alamäkiä eikä palautumiskohtia, hän tuumii.
Treenillä ja trikkauksella unelmia kohti
Amanda Onnela treenaa noin viisi kertaa viikossa, riippuen kisoista.
– Kaikki treenit eivät ole kovia, ja käyn myös trikkauksessa, hän täsmentää.
Isä Mika Onnela vastaa OrPon Valkkuryhmän valmennuksesta ja toimii myös Amandan henkilökohtaisena valmentajana. Esikuva puolestaan on junioreiden maailmanmestari tältä talvelta, Eevi-Inkeri Tossavainen.
– Hän oli leirinohjaajani viime kesänä Vuokatissa. Fanitan häntä.
Omat tavoitteet ja haaveetkin Onnelalla ovat jo selvät.
– Tavoite on alkaa pärjätä Hopeasommissa, mutta mihin joskus haluaisin, ovat ne olympialaiset.
