Tammikuu 14. päivä. Vettä sataa. Lumet sulavat. Tosi liukasta. Voi ei. Eihän koskaan ole ollut tällaista talvea, eihän?
Mutta kuinka ollakaan. Onhan näitä ollut. Vuonna 1914 talvi alkoi marraskuussa ankaran puoleisena ja runsaslumisena. Mutta tammikuun lopulla alkoi lämmin kausi, jota kesti maaliskuun puoliväliin.
Helmikuulla hävisivät lumet kokonaan ja useina päivinä lämpöä oli jopa + 6.
Seuraava leuto talvi oli 1924–25. Talvi tuli vasta helmikuussa. Yleensä 1930-luku oli leutojen talvien aikaa. Vanhan työpäiväkirjan merkinnät kertovat, että vuonna 1930 27. päivä tammikuuta kaadettiin viimeinen erä rehukaalia pelloilta ja 28. päivä tammikuuta pelto kynnettiin.
Järvissä ei ollut jäätä ja mateenpyytäjät kokivat rysiään veneestä käsin. Näitä vanhoja tietoja luin vanhoista Oriveden Sanomista.
Sitten hypätään edelliseen vuosisataan. Vuonna 1867 kesäkuussa oli rekikeli. Tampereenkin järvet olivat jäässä juhannuksena. Kylvöihin päästiin kesäkuussa ja halla tuli syyskuussa. Nälkävuosista voi lukea historiasta
Niin että onhan sitä kaikenlaista maailmassa koettu. Puhumattakaan sotahistoriasta. Niin että otetaan nyt ihan iisisti. Kaikesta selvitään tavalla tai toisella.
Vanhalle koulukaverille Hannu Järviselle, jonka kirjoitus julkaistiin Oriveden Sanomissa 18. tammikuuta, lähetän terveiset. Huhdanmäessä, siinä Mäkimaassa kuluu aina vähän enemmän bensaa ja kävellessä lihasvoimaa, mutta kotiseuturakkautta riittää. Sitä antaa urheiluseura Mäkimaan Muhku.
Pirkko Lehto-Järvinen
