Vielä hetken aikaa hallitseva hallitus julkaisi taannoin maailman kunniahimoisimman ilmasto-ohjelman.
Sen varjolla on tulkintani mukaan tuulivoimaan sijoitettu ja sijoitetaan miljarditolkulla velkarahaa, on lopetettu turvetuotanto, purettu varavoimaksi soveltuvat lauhdevoimalat, vaikka viranomaiset tästä varoittivat, ynnä muuta pientä säätöä.
Näistä sijoituksista olemme mielestäni saaneet kymmenkertaiset sähköhinnat, joista kaikki suomalaiset ovat päässeet nauttimaan. Käytännössä lähes kaikki energia-avustukset on suunnattu tuulivoimalle ja muut vaihtoehtoiset sähkön tuotantomuodot on jätetty rannalle. tämä jos mikä vääristää ja yksipuolistaa kilpailua.
Tuulivoimaloiden omistajat ja kansainväliset pääomasijoittajat saavat tuulisina aikoina ruhtinaallisen tuoton sijoituksilleen. Entäpä tuulettomina aikoina?
Tuuliteollisuudella ei näkemykseni mukaan ole minkäänlaista velvollisuutta huolehtia niin sanotusta säätövoimasta. Kun ei tuule, niin voi voi, ei voi mitään. Tuulettomina aikoina ne elävät vakaan sähköntuotannon esimerkiksi vesivoiman siivellä ja loisena sekä kilpailevat kuluttajien kanssa rajallisesta sähköstä. Täten ne myös osaltaan nostavat sähkön hintoja.
Eräs Oriveden Sanomissa 7. joulukuuta julkaistun mielipiteeni lukija esitti niin sanottuja reunahuomautuksia tekstini takia ja perusteli tietojaan Suomen Tuulivoimayhdistyksen tiedoilla ja tilastoilla.
Lue myös: Tuulee sittenkin – kirjoittaja tekee reunahuomautuksia tuulivoimaa koskeneeseen mielipiteeseen
Kyseinen yhdistys on tuulivoimateollisuuden edunvalvontajärjestö ja suhtaudun sen informaatioon vähintäänkin kyseenalaisesti. Yhdistyksen palkkalistoilla olevat henkilöt saavat palkkansa tuulivoimateollisuudelta ja heidän päätyönään on mielestäni tämän teollisuuden lobbaaminen.
Väitän edelleenkin, että esimerkiksi joulukuun alkupuolen pitkähkön tuulettoman ja jäätävän jakson aikana tuulivoimaa tuotettiin vain joidenkin promillien verran koko tuulivoimakapasiteetista (eli n. 10–100 MW). Tänä aikana Suomen noin 1 500 tuulivoimalan käyttökustannukset olivat merkittävästi niiden tuottoa suuremmat.
Rautalangasta vääntäen, vaikka voimaloita olisi 10 000 kappaletta eikä tuule, eivät ne myöskään tuota sähköä, vaan ottavat sitä elintoimintojensa ylläpitämiseksi yleisestä sähköverkosta. Tuulisina aikoina pyörivät myllyt tietenkin tuottavat kuluttamansa sähkön.
Suomessa tuulivoimaa säätelevää lainsäädäntöä ei käytännössä ole ja tuulivoimateollisuus vastustaa sitä mielestäni kiihkeästi. Kuluttajat maksavat törkeät sähkön hinnat ja lapsenlapset ulkomaanvelat.
Nykyinen vanhentunut lainsäädäntö kohtelee mielestäni ihmisiä eriarvoisesti asuinpaikkansa mukaan asuntojen arvonalennuksena ja mahdollistavat pakkolunastuksilla sähkölinjojen alle jäävien maiden laillisen ryöstön.
Valtio on jakanut ely-keskuksille rahaa tuulivoimaloiden lupaprosessien ”sujuvoittamiseksi”. Nyt pitää luvittaa ja rakentaa niin kauan kuin tämä ”villinlännen meininki” jatkuu.
Kullervo Erkkilä
