Suomen itsenäisyyden 105-vuotispäivän juhlassa Eräjärvellä juhlapuhuja Jyrki Tuomaala käsitteli itsenäisen Suomen merkitystä itselleen peilaten eri vuosikymmenten poimintoja omasta elämästään.
Alkumuistot olivat 1950-luvun Puharilan koulun urheilutunnilta Västilän koulun kentältä.
– Kunnon kärkipotkusta pallo lentää Voimantaloa vastapäätä sijaitsevan urheilukentän poikki, pomppii ojan yli maantielle asti kierien lopulta kirkonkylältä päin ilmestyneen auton eteen. Pallo kierähtää auton alta lyttyyn menneenä puolikkaana. Taivas putoaa tuon onnettoman pojan niskaan. Tuo onneton poika olin minä.
Vuosikymmenten edetessä, osin tarkkoina päivämerkintöinä Jyrki Tuomaala väritti esitystään välillä laulaen ja hyräillen ”Minun Suomeni on, lause lausumaton. Se on metsässä puut, taivaalla kuu, yllä hankien. Sitä kun aattelen, minä ymmärrän sen, olen liiankin suomalainen.”
– Palaan Suomeen varusmiespalvelukseen Hämeenlinnaan. Aliupseerina takaisin kotiin Göteborgiin ja töihin ensin paperitehtaalle, sitten hitsauskurssille. Kurssin jälkeen töihin maailman nykyaikaisimmalle telakalle hitsaamaan maailman suurimpia öljytankkereita japanilaisille. ”Minun Suomeni on tähtitaivaan alla, minun Suomeni on auki kokonaan, ja sen löysin, kun mä kuljeskelin tuolla maailmalla. Minun Suomeni on, kaunein päällä maan.”
Muutto Suomeen ja ammatiksi poliisi
Tuomaala havaitsi, että Ruotsi ei ollut hänen paikkansa. Hän muutti Suomeen.
– Minulla on haaveena poliisin ammatti. Korotan syksyllä 1972 Oriveden yhteiskoulussa yksityisoppilaana todistustani.
Haaveesta tuli totta. Tuomaalan ensimmäisenä virkatehtävänä oli ohjata liikennettä iltapäiväruuhkassa Mannerheimintiellä Marskin patsaan juurella.
– Varusteina valkoiset pitkävartiset sormikkaat, valkoinen koppalakki ja valkoinen liikenteenohjausvyö, huulilla pilli. Ainoa työnopastus ennen liikenteenohjauspönttöön nousemista on ”laajat liikkeet”. Ihme, eduskuntatalon suunnasta lähestyvät raitiovaunut pysähtyvät vasemman käden nostolla, siis minun. ”Minun Suomeni on sydämeni, minun Suomeni on pääni. Minun Suomeni on taivas, se on maa.”
Esikoistytär Tuomaalan perheeseen syntyi syksyllä 1976.
– Isänpäivänä marraskuussa 1976 vaimoni on päässyt kotiin synnytyslaitokselta esikoistyttäremme kanssa. Olen ostanut kotiin pääsyn kunniaksi täytekakun, jonka päällä lukee ”Onnea isälle”, siis minulle.
Paluu juurille tapahtui vähitellen
Yhdeksi elämänpolkunsa poiminnaksi Tuomaala nosti hetken, jolloin Västilän Voimasta tuli hänelle merkittävä harrastus.
– Helmikuussa 2008 puhelin soi, siskoni soittaa. ”Sinun on alettava Västilän Voiman puheenjohtajaksi, kun kukaan muu ei halua!” Suostun, minullahan on jo kansakouluajalta kokemuksia Voimalta. Siskoni on itse seuran sihteeri. Sisko ja sen veli, minä.
– Paluu juurilleni on tapahtunut pikkuhiljaa. ”Ja sen löysin, kun mä kuljeskelin tuolla maailmalla. Minun Suomeni on, kaunein päällä maan.”
Juhlintaa varjostaa Euroopassa käytävä sota
Itsenäisyyspäivän juhlayleisön toivotti tervetulleeksi Erkki Jääskelä. Hän mainitsi puheessaan, miten siniristiliput ovat nousseet salkoihin merkiksi siitä, että Suomessa vietetään jälleen arvokasta juhlaa.
– Tämän itsenäisyyspäivän juhlintaa varjostaa Euroopassa käytävä sota. Vanha vainooja aloitti julman hyökkäyksensä Ukrainaan. Sota vaatii jatkuvasti valtavasti uhreja kaatuneina sotilaina sekä valtavaa tuhoa ja kärsimystä siviiliväestöä kohtaan.
– On vaikea löytää minkäänlaisia perusteita tälle Venäjän julmalle toiminnalle. Tilanne on herättänyt huolestuneisuutta niin meillä kuin koko maailmassa. Tapahtumien keskipiste ei ole maantieteellisesti kaukana meistä, Jääskelä jatkoi.
Huomio sankarivainajien muiston kunnioittamiseen
Jääskelä totesi, että Suomen itsenäisyyden juhlapäivänä ajatukset väistämättä piirtyvät aikaan, jolloin Suomen itsenäisyys oli uhattuna.
– Tänään tahdomme kunnioittaa sankarivainajien muistoa, muistaa niitä, jotka isänmaansa puolesta antoivat kalleimman uhrin, oman henkensä. Muistamme kunnioituksella niitä sotiemme veteraaneja, jotka ovat poistuneet keskuudestamme.
– Tahdomme osoittaa kiitoksen toiminnasta isänmaan parhaaksi niille sotiemme veteraaneille, miehille ja naisille, jotka vielä elävät keskuudessamme. Orivedellä heitä on elossa tällä hetkellä seitsemän, viisi miestä ja kaksi naisveteraania
Puheessaan Jääskelä muisti myös kotiin jääneiden joukkojen merkitystä.
– Heille, jotka sodan aikana toimivat kotijoukoissa äiteinä, kasvattajina ja toimijoina huollon tehtävissä, tahdomme osoittaa toiminnastaan tänään kiitoksen.
– Juhlapäivänä me kiitämme hyvästä vapaasta isänmaasta. Toivomme, että edelleenkin saamme elää rauhassa tätä maata rakastaen ja rakentaen ja että voisimme sen luovuttaa tuleville sukupolville entistä parempana.
Lasten musiikkiohjelma ilahdutti
Tuula Sipilä ja Sinikka Uotila olivat koonneet sikermän koululaisten musiikkiesityksistä piristämään juhlan monipuolista ohjelmaa.
Keinutuolista Liisa Lehtonen ojensi koululaisesiintyjille laulukappaleeseen sopivasti liittyen villasukkia. Toisena esityksenä oli näet Tuula Sipilän säveltämä ja sanoittama Villasukkablues.
Ryhmässä esiintyivät Helmi Löytynoja, Julia Oksala, Amanda Siren, Joonas Jokela, Minttu Peltonen ja Eemeli Peltonen.
Ensimmäisessä Räntärokissa oli lisäksi Juho Jokelalla sello täydentämässä Leena Kostilaisen säveltämää kappaletta. Sinikka Uotilan kerronta sekä Tuula Sipilän viulu- ja pianosäestys lasten esitykseen ilahdutti juhlayleisöä.
Sikermä päättyi Petri Virtasen säveltämään kappaleeseen Minun ystäväni on kuin villasukka. Pianonsoittoa juhlassa esitti Vilma Korppila. Hän on harjoitellut soittoa noin vuoden verran. Tästä on hyvä jatkaa musiikkiharrastusta, kehotti juhlan juontaja Heli Lahti.
Juhlassa saatiin nauttia myös Juhani Tuomisen kaunista viulumusiikkia. Kappaleina olivat muun muassa Joutsen ja Suomalainen rukous.
Heli Lahden ja Juhani Tuomisen yhteisesitys lausuen ja soittaen herkisti ajatukset kokemaan itsenäisyyden arvokkaan muiston. Aino Tukian runo Me muistamme heitä Heli Lahden lausumana lomittui Juhani Tuomisen viuluesitykseen muun muassa otteisiin kappaleista On kaunis kotomaamme, Hiljainen tienoo ja Veteraanin iltahuuto.
Tilaisuuden lopuksi Maamme-laulun jälkeen juhlayleisö hiljentyi ja herkistyi kuulemaan vielä Juhani Tuomisen viuluesityksen Finlandia.
Jorma Tanila
