Tämän hartauskirjoitustehtävän äärellä jämähdin kiinni sanaan nöyrä. Mietin, mitä tuo niin tuttu sana oikeastaan pitää sisällään? Kaivoin puhelimestani netin ihmeellisen maailman avuksi ja se määritteli nöyrän näin: ”Nöyrä on sellainen, jota luonnehtii ylpeyden ja itsekorostuksen puuttuminen ja myöntyväinen vaatimattomuus.”
Määritelmä sopii loistavasti adventtimme sankariin, Vapahtajaamme Jeesukseen. Jos tutkit ensi sunnuntain evankeliumitekstiä (Mark.11:1-10), huomaat helposti, että näin on asian laita. Tutussa tekstissä Jeesus lähettää oppilaansa noutamaan ratsukseen aasinvarsan.
Varsa on toki uuden karhea kulkupeli, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut, mutta mikä tärkeintä – se ei ole oma vaan lainattu. Varsa luvataan palauttaa pian omistajalle takaisin.
Matalan, lainatun, aasinvarsan selässä ratsastava Jeesus ei varmasti näyttänyt miltään loistokkaalta ja kruunatulta kuninkaalta, joka tulisi ja laittaisi valtakunnan asiat kohdilleen. Kuitenkin hänen olemuksestaan huokuva ylpeyden ja itsekorostuksen puute sekä myöntyväinen vaatimattomuus vetosivat ihmisiin tai eivät ainakaan olleet suosion esteenä.
Evankeliumi kertoo, että monet levittivät vaatteita ja lehviä tielle Jeesuksen eteen ja huusivat Hoosiannaa. Näin sen pitäisi olla tänäänkin, mutta onko?
Kelpaako meille nöyrä Jeesus tänään? Tai kelpaako meille Jeesuksen antama esimerkki nöyrästä asenteesta ylipäänsä ollenkaan? Nöyryys ei ole varmaankaan trendikästä tällä hetkellä juuri missään. Ei työyhteisöissä, koulutuksissa tai ihmisten sosiaalisissa suhteissa. Kun haet työ- tai koulutuspaikkaa, sitä paremmin menestyt, mitä enemmän tuot itseäsi esille eli olet äänessä ja viet huomiota muilta.
Eipä siis ole mikään ihme, että adventtina laina-aasilla ratsastavaa Jeesusta tulee hurraamaan kirkkoon yhä pienenevä joukko. Maailman meno on niin hurjaa ja kilpailu kovaa.
Mutta mitäpä, jos tänä adventtina päättäisit tykönäsi toisin. Jos valitsisit sen kauan sitten lainakulkupelin valinneen nöyrän ratsastajan ja tulisit kirkkoon kuulemaan, mitä hänellä on sinulle sanottavaa. Uskon, että se ei olisikaan lainkaan huonompi vaihtoehto!
Tiina Suoniemi-Hakonen
diakoni
Juupajoen kappeliseurakunta
