Jatkosodan aikana työvelvollisena silloisessa kotikylässään Elisenvaarassa toiminut Lyyli Lehtinen oli ilahtunut siitä, että kansallisen veteraanipäivän juhlaa päästiin tänä vuonna viettämään.
– Tässä on pari edellistä vuotta ollut niin hiljaista, että mukava tänne oli tulla. Sanoma puheissa oli hyvä, minä ihan liikutuin, loppuvuodesta 97 vuotta täyttävä Lehtinen totesi.
Hänen lisäkseen Rovastinkankaan koululla keskiviikkona pidetyssä kansallisen veteraanipäivän juhlassa oli mukana vain toinen sodan kokenut, 101-vuotias Niilo Ala-Heikkilä.
Hän oli ollut aamupäivällä mukana myös seppeleenlaskussa Oriveden sankarihautausmaalla.
Lehtinen voisi vielä vierailla kouluilla
Lyyli Lehtinen muistaa vielä hyvin ajat, jolloin veteraanipäivän juhlissa oli vielä runsaasti väkeä. Veteraanien rivit ovat kuitenkin harvenneet nyt niin, että Orivedelläkin heitä on elossa enää kahdeksan.
Evakkomatkan kahteen kertaan tehnyt Lehtinen on kertonut ja siirtänyt sotamuistojaan seuraaville sukupolville. Tämä on ollut mahdollista muun muassa kouluvierailuilla.
– Hirsilän koululla kävin useasti kertomassa sodasta ja vastaamassa koululaisten kysymyksiin. Mukana niillä vierailuilla oli myös aina miespuolinen sotaveteraani eli en minä niissä vain itsekseni ollut.
Kouluilla tehdyt vierailut johtivat silloin tällöin myös uusiin keskusteluihin koululaisten kanssa.
– Kerrankin yksi koululaistyttö tuli minua kylätiellä vastaan, niiata niksautti ja halusi kuulla, miten koulussa kertomani tapahtuma oli jatkunut, Lehtinen kertoi.
Intoa hänellä olisi vastaaviin vierailuihin vielä tänäkin päivänä.
– Ihan mielelläni lähtisin, jos vain päivän kuntoni on silloin hyvä.
Lehtisen omista sotakokemuksista on kulunut 78 vuotta. Silmiään hän ei ole sulkenut nyt Ukrainassa käytävältä sodalta.
– Päivittäin seuraan uutisia ja tilanne tuntuu todella paljon samalta kuin silloin Suomessa, mutta vielä vain paljon raaemmalta. Nämä nykyiset aseetkin ovat niin kauhean paljon voimakkaampia, Lehtinen totesi.
Kyse on isänmaan rakentajien juhlasta
Juhlapuheen kansallisen veteraanipäivän juhlassa piti Oriveden kasvatus- ja opetusjohtaja Mia Mattila. Hän muistutti, että nyt oli kokoonnuttu yhteen juhlimaan isänmaamme rakentajia.
– Te sotaveteraanit taistelitte isänmaamme puolesta ja nyt me myöhäisemmät sukupolvet saamme nauttia teidän ansiostanne itsenäisestä Suomesta. Saamme olla kiitollisia myös lotille, jotka tekivät pyyteettömästi töitä isänmaamme pelastamiseksi sotavuosien aikana.
– Toisten kunnioittaminen, lähimmäisten auttaminen ja menneiden sukupolvien työn arvostaminen eivät vanhene koskaan, Mattila painotti puheessaan.
Mattila kertoi olleensa nuorena lukiolaisena hyvin vaikuttunut luettuaan Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan. Teoksesta kirjoittamassaan aineessaan Mattila oli todennut, että Linna sai hänet ymmärtämään, mitä sota todellisuudessa merkitsee.
– Kirjoitin silloin, että hän tuo teoksessaan aidosti julki sodan kauhun ja kärsimyksen. Lukiovuosistani on jo aikaa, mutta haavoittuneen kuvaaminen ja kotirintaman tuska tuovat vieläkin kosteuden silmäkulmaan.
Katso tallenne juhlasta:
Tarinat sodasta tulivat tutuiksi jo lapsena
Sotakertomuksia Mattila oli kuullut jo lapsuudessaan isomummonsa Niilo-puolisolta.
Isomummon ensimmäinen puoliso oli kaatunut talvisodassa vuonna 1940, poika kaksi vuotta myöhemmin jatkosodassa. Niilo puolestaan oli loukkaantunut jatkosodassa.
– Niilo oli yksi sotiemme veteraani, joka taisteli talvisodan jälkeisessä jatkosodassa oman henkensä uhalla Suomen itsenäisyyden puolesta. Hän haavoittui sodassa päähän, mutta selvisi. Kranaatti katkaisi männyn ja sen latva putosi hänen päähänsä, Mattila kertoi.
Mattila muistaa, kuinka sotakertomukset olivat olleet hänestä jännittäviä ja pelottavia. Silti hän oli halunnut niitä kuulla.
– Ymmärsin jo pienenä, että itsenäisyys ei ole tullut ilmaiseksi. Yli 90 000 sotilasta ja siviiliä oli kuollut talvisodassa ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Haavoittuneita oli yli 200 000. Sodat jättivät jälkeensä noin 30 000 leskeä ja 50 000 sotaorpoa. Sotakorvausten maksaminen Neuvostoliitolle sotien jälkeen vaati kovaa työtä ja suomalaista sisua.
Sotia läpikäynyt maa on nyt yksi parhaista paikoista
Puheessaan Mattila toi esiin, kuinka reilussa sadassa vuodessa itsenäinen Suomi on kasvanut köyhästä ja sotien runtelemasta maatalousvaltiosta yhdeksi parhaimmista paikoista syntyä, kasvaa, käydä koulua, opiskella, tehdä työtä ja elää hyvää, tervettä elämää.
Erityisen onnellinen hän oli siitä, että lapsuuden arvostus on kasvanut Suomessa tuon saman reilun sadan itsenäisen vuoden aikana.
Mattila puhui myös Ukrainan sodasta ja sen vaikutuksista.
– Viime aikoina Ukrainan sota on liikuttanut meistä jokaista. Se on nostanut esiin pelkoa, ahdistusta ja kansakuntamme sotamuistoja. Suomalaisten ja koko Euroopan auttamishalu on ollut valtavaa.
Mattila kertoi, että sodan uhrien hätään on vastattu myös Orivedellä. Ensimmäiset Ukrainasta paenneet lapset ovat jo muun muassa saaneet jatkaa kouluaan turvallisessa oppimisympäristössä.
Seurakunnan tervehdyksen juhlassa piti rovasti Sauli Keskinen.
Juhlan musiikkiesityksistä vastasivat Oriveden lukiossa opiskeleva Salla Uusitalo ja Rovastinkankaan koulun neljäsluokkalainen Paavo Pesonen.
Lisäksi Rovastinkankaan koulun kuudesluokkalaiset Mirka Lamminen, Vilma Heiman, Eetu Lietsala ja Jonne Saarinen pitivät puheen, jonka he olivat koostaneet isovanhempiaan haastattelemalla.
