– Se minun tavoitteeni on, että joku innostuisi näyttelyn perusteella sorvauksesta ja alkaisi harrastaa sitä. Jos yksikin 18-28-vuotias innostuu tästä asiasta, niin silloin minä olen saanut jotakin aikaiseksi.
Näin toteaa Köyliössä syntynyt ja nykyisin Luvialla asuva Tapani Marjanen, jonka sorvaustöitä on parhaillaan esillä Oriveden kirjastossa.
Paikkakunta on miehelle osittain tuttu, sillä hän käy syksyisin Orivedellä hirvijahdissa. Yhden sellaisen reissun yhteydessä hän käväisi kirjastossa ja kysyi, voisiko hän tuoda sorvaustöitään sinne esille.
Nyt näyttely on pystytetty, ja se on samalla myös osa sorvauksen suurlähettilääksi itseään kutsuvan Marjasen 50-vuotisjuhlanäyttelykiertuetta.
– Ensimmäinen sorvaustyöni oli pieni kippo, sokeriastia. Tein sen vuonna 1972 ja se on esillä myös tässä näyttelyssä, Marjanen kertoo.
Puumunakokoelmassa 77 eri puulajia
Sen jälkeen erilaisia sorvaustöitä on valmistunut hurja määrä ja kokemusta eri puulajeista on myös tullut runsaasti. Tähän mennessä hän on työstänyt 131 eri puulajia ja niistä 77 on nyt esillä näyttelyn niin sanotussa munakokoelmassa.
Tekemistä toki tällä saralla vielä riittäisi. Marjasen mukaan kun maailmassa on yli 2 000 puulajia.
– Pääsääntöisesti olen kuitenkin työstänyt kotimaisia puulajeja. Mielipuuni on kataja, se on sorvausteknisesti erittäin miellyttävä puu käsitellä, Marjanen sanoo.
Kataja ei muun muassa halkeile eikä repeile kovinkaan helposti. Lisäksi puu on pehmeä, mutta silti sitkeä ja siinä on myös miellyttävä tuoksu. Haisevatkin puut ovat Marjaselle tulleet tutuiksi.
– Kohdalleni on osunut pahalle haisevia pihlajia. Omenapuu on myös hankala. Sitä on vaikea saada kuivaksi niin ettei se halkeile. Jotkut omenapuut myös oikeasti haisevat pahalle.
Kirjaston näyttelyssä on esillä niin käyttöesineitä kuin taiteeksi laskettavia esineitä. Taiteilijana Marjanen ei kuitenkaan itseään pidä.
– Olen taitaja, en missään nimessä taiteilija. Luoja on luonut puut, ja minä vain haen puiden eri syitä esiin ja kaivan sen puun muotoja paremmin esiin.
Sorvata voi vaikkapa korvakorut
Käyttöesineistä näyttelyyn on päässyt tarjoiluastioiden lisäksi muun muassa kyniä ja voiveitsiä. Vitriinistä löytyy myös korvakoruja ja riipuksia. Vaikka Marjasen päätarkoitus on näyttää, mitä kaikkea puusta voi sorvaamalla tehdä, voi hänen tuotteitaan myös ostaa.
– Tämä on kuitenkin harrastukseni, ei missään nimessä työ. Elämäntyöni tein puun parissa, sillä olen työskennellyt sahoilla käyttöpäällikkönä. Tästä sorvaamisesta tuli se harrastus, jonka parissa sain rentoutua.
Sorveja Marjasella on kuusi, mutta niistä hän käyttää lähinnä vain neljää. Yhdellä niistä hän on keskittynyt sorvaamaan lähinnä vain kyniä.
– Yleensä sorveissa on minulla aina jokin keskeneräinen työ odottamassa. Siellä voi olla vaikkapa joku työ odottamassa, että vaha kuivuu ja pääsen sen kanssa seuraavaan työvaiheeseen.
Erityisesti Marjanen on kiinnostunut irtorenkaiden sorvaamisesta. Ensimmäisen sellaisen hän kokeili tehdä yhteen ensimmäisistä puumunistaan. Kun se onnistui, alkoi hän tehdä niitä myös voiveitsien varteen ja lopulta myös kyniin.
– Ne ovat pieniä renkaita. Suurin rengas, jonka olen tehnyt on halkaisijaltaan 50 senttimetrisen lautasen ulkoreunalla. Rengas on noin senttimetrin paksuinen ja sen tekeminen vei 11 tuntia.
Renkaan tekemisen taidon opettamista hän on pitänyt tärkeänä myös ohjaamillaan sorvauskursseilla.
– Olen sanonut, että ei sillä voiveitsellä ole niin väliä, mutta se rengas on tärkeä. Sen niksin olen halunnut opettaa kaikille, että miten se rengas tehdään.
Tapani Marjasen näyttely on esillä Oriveden kirjastossa 18. maaliskuuta saakka.
