Koskenjalan gallerian kesän viimeisessä näyttelyssä ”Viva la vida” (Eläköön elämä) tarkkasilmäinen katsoja löytää monesta taulusta tutunnäköistä pintaa, sillä ohuet, kirpputoreilta löydetyt pitsikankaat ovat päässeet hänen tauluissaan uusiokäyttöön.
– Aloin jo kolme vuotta sitten kokeilla, miten kirppispitsin voisi yhdistää maalaukseen. Siinä vaiheessa sopivaa tekniikkaa ei oikein löytynyt. Viime syksynä sain käsiini vanhan, kauniin pitsiliinan, jonka kuvioissa aloin nähdä hahmoja, taiteilija kertoo.
Hän alkoi sommitella kangasta kertaalleen maalatulle maalauspohjalle. Pitsit hän kiinnitti akryylipohjaisella aineella, joka kuivuu kirkkaaksi ja läpinäkyväksi. Samaa käytetään sekatekniikkatöissä, ja kuivumisen jälkeen sen päälle voi maalata öljyväreille.
Samoja pitsejä Kovasin on ommellut sateenvarjoihin halutessaan vähentää Koskenjalan gallerian kovaa kaikua. Pitsiteema jatkuu hauskasti niissä, ja jokunen on jo varattukin.
Vuodesta 1974 maalannut, nykyään Ruovedellä asuva Kovasin on enemmän tehnyt kuvia ihmisistä ja erilaisia muotokuvia, mutta tässä näyttelyssä pääosassa ovat eläimet: monenlaiset misut ja yksi kukkokin. Maalaustelineellä olevassa kukkotaulussa on nimessään hauska jippo. Kukkoa Wienissä on melkein kuin ruokalaji. Kukkokin ”löytyi” pitsin kuvioista.
– Nyt pitsit varmaan jäävät tauolle, sillä mistään en ole saanut samanlaista pitsiä. Sen on oltava aika ohutta. Oli se silti jotenkin inspiroivaa!
Artesaanin uralle ja taiteilijaksi vasta myöhemmällä iällä
Ahkerasti itseään kurssittanut Ritva Kovasin aloitti kansalaisopistosta, mutta maalaaminen vei mennessään. Hän kouluttautui ahkerasti erilaisilla kesä- ja viikonloppukursseilla, muun muassa Oriveden Opiston kursseilla, ja lopulta eläkkeellä ollessaan hakeutui Pirkkalan taidekouluun suorittamaan kuvataiteen perus- ja syventävät opinnot. Siinä vierähti kuusi vuotta. Teoreettista tietämystään hän on kartuttanut taidehistorian opinnoilla avoimessa yliopistossa.
Entisen työuransa sairaanhoitajana tehnyt Kovasin opiskeli jo tätä ennen Lempäälän käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa tekstiiliartesaaniksi valmistuen 1994. Elinikäinen käsityöharrastus ja artesaanin koulutus veivät hänet ohjaamaan tekstiilityökursseille sekä kuvataidetta ja keramiikkaa Tampereella ja lähiseudulla, muun muassa Pispan palvelukeskuksessa ja eri kansalaisopistoissa. Keramiikkaa hän on tehnyt itsekin jo 90-luvulta.
Nyt hän voi keskittyä omaan taiteelliseen ilmaisuunsa. Kovasin on uteliaana kokeillut paljonkin eri tekniikoita, sekatekniikan ohella esimerkiksi väripuupiirroksia ja monotypioita myös niitä yhdistellen. Seuraavaksi vuorossa on metalligrafiikka.
– Kaikkea on kiva kokeilla. Väripuupiirroksiin olen aika lailla hurahtanut. Se on työläs tekniikka, mutta hauskaa. Grafiikan teko vaatii tietenkin prässin. Ruoveden taideyhdistyksellä on hyvä työtila, jossa on kaksikin prässiä. Syksyksi sinne on tulossa kurssi metalligrafiikasta. Ilmastoinnin heikkouden takia emme voi happoja käyttää, mutta ainakin kuivaneulaa on tarkoitus tehdä Tuukka Peltosen ohjauksessa.
Kuvanveisto hänellä on jäänyt vähempään, sillä se vaatii tilan, jossa voi vapaasti roiskia betonia ja kipsiä, mikä ei oikein kotioloissa käy. Visuvedelle, Pusuvuolteen rannalle Kovasin on asettunut joitakin vuosia sitten, kun vapaa-ajanasunnosta tuli vakituinen koti.
Ritva Kovasin on ahkera näyttelyjen pitäjä, viime vuonnakin hänellä oli neljä näyttelyä, yksi niistä Kallenautiossa. Vuodesta 2015 on ollut paljon yksityisnäyttelyitä. Olen innostunut, kun viimein on mahdollista tehdä taidetta päätyönä. Kiva, jos muutkin saavat niitä nähdä!
Seuraava näyttelykin on jo tekeillä. Jos koronatilanne sallii, Ritva Kovasin vie töitään lokakuussa Hyvinkäälle, vanhan villatehtaan tilavassa galleriassa. Villagalleriaan hän tutustui käytyään katsomassa Helene Schjerfbeckistä kertovan elokuvan ja elokuvan teosta kertoneen näyttelyn Hyvinkäällä.
Koskenjalan näyttely on avoinna vielä tulevan viikon, 23.8. asti.
