– Hyvät ystävät, ihana nähdä teit kaikk tääl, Juupajoen Karjala-seuran puheenjohtaja Taru Iivonen iloitsi toivottaessaan lauantaina Juupajoella vietettyyn Valkjärvi-juhlaan saapuneet tervetulleiksi.
Valkjärvi-juhlaa vietettiin nyt 74. kerran ja juhlijoita Juupajoelle oli saapunut noin 200.
Lue myös: 50 vuotta sitten: Valkjärveläiset juhlivat Orivedellä
Päivä oli aloitettu Juupajoen kirkossa vietetyllä jumalanpalveluksella ja hautamuistomerkeille tehdyllä kunniakäynnillä. Varsinainen juhla Juupajoen koulukeskuksessa aloitettiin lounaan jälkeen, jolla oli ollut tarjolla muun muassa karjalanpaistia.
Kutsu Juupajoella vietettyyn juhlaan oli esitetty viime syksynä Jämsässä pidettyjen Valkjärvi-juhlien päätteeksi. Silloin ei vielä ollut tietoakaan siitä, että maailmantilanne muuttuisi ja matkustaminen Venäjän Karjalaan Valkjärvelle olisi käytännössä lähes mahdotonta.
– Jämsässä aloimme varovaisesti suunnittelemaan, milloin menisimme jälleen Valkjärvelle ja kenen kanssa. Nyt luulen, että sellaiset haaveet pitää unohtaa, Iivonen sanoi.
Karjalan Liitto onkin esittänyt, että seurat alkaisivat keräämään perinnetietoa jo tehdyistä kotiseuturetkistä, kun uusia matkoja ei nyt voida tehdä.
Menneisyys tuli lähelle juhlapuheessa
Juhlapuheen piti Aalto-yliopiston professori, juupajokelaislähtöinen Matti Liski.
Hän siirtyi heti puheensa alussa syksyisiin tunnelmiin lukemalla osan kirjeestä, jonka oli kirjoittanut hänen isoäitinsä Senja Liski miehelleen Matti Liskille 10.9.1944.
– Rakas mieheni, lapset nukkuvat tässä ja vietän yksinäistä sunnuntai-iltaa. Juhani täytti eilen illalla kolme vuotta, kirje alkoi.
Liski kertoi, että kirjeessä mainittu Juhani oli hänen isänsä. Perheeseen kuului tuolloin myös Tellervo-sisko, nykyinen Peltonen. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä Erkki.
– Kirjeenvaihtoa on säilynyt aika hyvin sodan loppuvaiheiden ajalta. Kirjeissä käsitellään usein käytännön elämän ongelmia kuten ruokakortteja, tukkureita, Valkjärvelle jääneitä tavaroita ja yritetään pohtia, miten elämää saadaan rakennettua eteenpäin.
Senjan kirjeissä oli välillä myös hiukan epätoivoinen sävy. Syysillat olivat tuntuneet Senjasta pitkiltä eikä sotakaan tuntunut loppuvan.
– Mitä tästä vielä tulee? Ei taideta saada kotia tässä elämässä, vaikka ei se taida olla helppoa toistenkaan siirtokarjalaisten elämä. Kyllä se on varmaan monen ihmisen toivomus, että loppuisi tämä sota ja pääsisi rakentamaan omaa pesää, Senja oli kirjoittanut.
Toisissa kirjeissä Senja myös epäili, pääseekö Matti koskaan siviiliin vai joutuuko hän Venäjälle pakkotöihin.
– Maailma näytti silloin aika epävarmalta, mutta nyt tiedämme, että Senjan toive toteutui ja omaa pesää päästiin rakentamaan. Yleisesti siirtokarjalaiset menestyivät elämässään hyvin, suurin piirtein samalla tavalla kuin muutkin suomalaiset, joita pakkosiirto ei ollut koskenut, Liski sanoi.
Karjalaiset löysivät paikkansa yhteiskunnassa
Taloustieteen professorina työskentelevä Liski kertoikin, että siirtokarjalaisten elämää ja heidän taloudellista toimeentuloaan on tutkittu paljon. Esimerkiksi se tiedetään, että vuonna 1971 karjalaisten vuosiansiot olivat keskimäärin samat kuin muiden suomalaisten vuosiansiot eli noin 13 000 euroa.
– Siitä huolimatta, että karjalaiset menettivät kaiken, he pärjäsivät vähintään yhtä hyvin kuin muut suomalaiset. Ehkä voi sanoa, että pitkästä ja vaikeasta matkasta oli reilussa 20 vuodessa selvitty aika hyvin, Liski totesi.
Liski arvioi, että karjalaisten hyvään pärjäämiseen oli vaikuttanut muun muassa se, että toteutettu pika-asutus onnistui hyvin.
– Se oli tärkeää muun muassa sosiaalisesti, että esimerkiksi valkjärveläiset saatiin samoille seuduille asumaan, kaikille omaa maata ja mahdollisuus viljelyyn.
Tärkeänä asiana Liski kuitenkin piti sitä, että ajan kuluessa karjalaiset siirtyivät maatalouden parista myös yhteiskunnan muille eri osa-alueille.
– Kolmasosa suomalaisista siirtyi kahden vuosikymmenen aikana pois maataloudesta, mutta karjalaisista yli puolet. Karjalaiset siis siirtyivät huomattavasti enemmän muihin tehtäviin kuin maatalouden tehtäviin. Karjalaiset myös kouluttautuivat erittäin hyvin suhteessa muuhun väestöön, Liski tiesi ja kertoi Senjan ja Matin jälkeläisistäkin löytyvän ainakin viisi tohtoriksi väitellyttä.
Asenteella ja joustavalla mielellä suuri merkitys
Liski uskoi, että tärkein menestystekijä on ollut asenne ja joustava mieli, karjalainen asenne elämään. Sitä tukee myös Heikki Wariksen 1950-luvulla tekemä haastattelututkimus.
– Tutkimuksen yhdessä lainatuimmassa kohdassa todetaan, että jos Karjalaan ei pääse, niin sama se on missä asuu, mutta ihmiset ovat täällä mukavia. Se heijastelee sitä, että uuteen paikkakuntaan oli sopeuduttu.
Liski kertoi myös muistavansa, kuinka hänen isoäitinsä muisteli Juupajoelle saapumista lämmöllä ja kuinka tilalla perhe oli otettu hyvin vastaan.
– Uudesta paikkakunnasta tuli Senjalle ja Matille rakas. Mukana oli tullut valkjärveläinen yhteisö ja uudella paikkakunnalla oli uudet ihmiset, joista tuli ystäviä. Valkjärveläiset avioituivat paikallisten kanssa ja heidän kanssaan tehtiin bisnestä.
– Paikallisten kanssa juhlittiin, kuten tänäänkin. Meitä on täällä koolla jokseenkin sekaverinen Suomen heimon joukko. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä integraatiosta, joka on ollut sen taustalla, että karjalaiset ovat menestyneet hyvin.
Sota sotki pitäjäseuran suunnitelmat
Valkjärven Pitäjäseuran puheenjohtaja Marja-Liisa Pessinen kertoi juhlan päätteeksi seuran toiminnasta. Moni asia oli mennyt uusiksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Olimme varautuneet, että koronan jälkeen pääsemme toteuttamaan suunnitelmaamme uusia Valkjärvellä muun muassa sankarihautausmaan aidan ja infotaulun pystyttämisen. Tarvittava puutavara on jo ostettu, mutta se on nyt varastoituna Jämsässä.
Pessinen muistutti, että Karjalan liitto on irtisanoutunut kaikesta yhteistyöstä Venäjän kanssa.
– Henkilökohtaisia yhteyksiä se kuitenkin kehottaa jäsenistöään pitämään yllä, mutta turvallisuus on pidettävä mielessä.
Ensi vuonna Valkjärvi-juhlaa vietetään Jokioisilla.
Juttua on muokattu 5.7.2022 klo 15.23: Jutun toisen kuvan kuvatekstiin on korjattu, että Touko Mäkelä on alttoviulistä eikä viulisti kuten kuvatekstissä ensin kerrottiin. Lisäksi säestäjän etunimi on Leena eikä Leila kuten kuvatekstissä ensin kerrottiin.
