Linja-autonkuljettajan pieni jousto voi olla bussilla työmatkaansa taittavan pelastus − Kokemuksiani Tampereen ja Oriveden välillä pendelöinnistä

Tulen Joensuusta − kaupungista, jossa bussikuskit ovat yleisesti ottaen aivan ihania. Jokainen kyytiin astuva saa osakseen ystävällisen tervehdyksen. Vaikka matkakortti ei yllättäen toimisikaan, kuski päästää autoon. Ja kun joku juoksee viime tingassa bussiin, hänet saatetaan vielä odottaa kyytiin. Täten aikataulut eivät ole kiveen hakatut, mutta tarpeeksi hyvin ne pitävät.

Tampereen sisällä linja-autolla matkustaessa olen kokenut harvoin samaa, mutta Tampere-Orivesi väliä ajavat kuskit vaikuttavat lämpimiltä. Heiltä uskaltaa kysyä neuvoa milloin tahansa. Usein kyydistä pois jäädessä kuulee kuskilta kiitoksen, ja matkustajilta samat sanat takaisin.

Tammikuusta lähtien olen kulkenut Oriveden keskustan ja Tampereen väliä julkisilla: bussilla ja ”kiskobussilla”. Kyyti on ollut turvallista ja tasaista.

Kommelluksiakin on sattunut. Ensimmäisellä kerralla odotin bussia väärällä pysäkillä toisen ulkopaikkakuntalaisen kanssa. Ankaran pohdinnan päätulemana uskoimme pysäkin olevan oikea, mutta linja-auto kurvasikin toiselle puolelle tietä. Juoksimme oikeaan bussiin, ja onneksi pääsimme kyytiin! Seuraava mahdollisuus kotimatkaan olisi ollut vasta parin tunnin päästä kulkeva juna. Tällaisissa yllättävissä tilanteissa kuskin pieni jousto voi olla matkustajan pelastus.

Toisena päivänä unohdin suosikkilapaseni bussiin. Onneksi kuitenkin heti seuraavana aamuna ne odottivat minua saman auton kojelaudalla, saman kuskin tykönä.

Työmatkani muuttui astetta edullisemmaksi Nyssen vyöhykeuudistuksen myötä. Nyt A- ja C-vyöhykkeiden välinen matka on matkakortilla maksettuna hinnaltaan ainoastaan 3,57 euroa.

Toukokuun alussa hinta nousee 3,71 euron hintaan per matka. Sekin on mielestäni melko edullinen hinta noin 40 kilometrin matkasta.

Olen joutunut sopeuttamaan työtuntejani julkisen liikenteen aikatauluihin, mutta liukuvan työajan kanssa se ei ole este. Välillä voin tehdä pidemmän työpäivän ja lähteä kello neljän bussin sijaan iltaseitsemän junalla. Tai kirjoittaa juttuja kotoa käsin.

Bussissa istuminen on arvokasta palautumisaikaa töistä. Kiireisempänä päivänä samalla voi tyhjentää tehtävälistalta puhelimella hoidettavissa olevia asioita, kuten maksaa laskuja tai sopia tapaamisia ystävien kanssa.

Matkan aikana ehtii vaikka lukea uutisia, syödä eväitä, selata somea, kuunnella podcastia tai ottaa torkut. Tai sitten vain rentoutua ja katsella maisemia.

Minttu Kokko

Kirjoittaja on Oriveden Sanomien toimittaja, joka on taittanut työmatkaansa julkisilla kulkuvälineillä

Leave a Comment