Olin Puharilan kansakoulussa 1958, kun sattui se Oriveden kirkon palo. Kuulin siitä heti koulupäivän aikana, kun Västilän kylän pojat tiesivät aiheesta.
Västilän VPK:n miehiä oli ollut sammutustöissä, mutta en ole varma, millä varustuksella. Kyllähän siellä ruisku oli, mutta oliko paloautoa, sitä en muista.
Mutta sitten kolmen vuoden päästä sattui paljon lähempänä iso tulipalo. Pääskylässä, Karjusillan pielessä oleva mylly paloi. Se siis tapahtui 1.9.1961 yöllä.
Saman päivän aamuna päättyi kesäloma ja alkoi koulu. Jo koulupäivän aikana kuulimme tapahtuneesta ja koulupäivän päätyttyä lähdimme paikan päälle katsomaan tuhoja.
Rakennus oli palanut maan tasalle, mutta paikalla oli vielä ainakin lähitalon, Nykäsen miehiä. Heiltä kuulimme tapahtuneesta ja varsinkin heidän osuudestaan sammutus- ja pelastustöihin. Mylly kun oli paikallisen sähköyhtiön omistuksessa, niin siellä oli varastoituna muutamia muuntajia. Silloin vielä sähköistettiin syrjäkulmia, joten muuntajia tarvittiin.
Onneksi nämä lähitalon miehet olivat saaneet painavat muuntajat raahattua etäämmälle. Niiden sisällä oli hyvin myrkyllistä ainetta, joka olisi palaessaan levittänyt vaarallisia kaasuja ympäristöön. Palon syytä tietysti ajallaan tutkittiin ja muistaakseni tultiin siihen päätelmään, että palo olisi alkanut vieressä olevasta muuntajakopista. Arveltiin, että metso olisi lentänyt sisään ja aiheuttanut oikosulun.
Tämän myllyn tarinaa kertoessani olen korostanut, että sitä pyöritti sähkövoima, vaikka se Pääskylänjoen varrella olikin. En ole kuullut myllylle mitään virallista nimeä: sitä sanottiin käyttövoiman takia Sähkömyllyksi.
Ylempänä Pääskylänjoessa on aikojen saatossa ollut useampikin vesivoimalla toimiva mylly. Itselläni on hämäriä muistikuvia lapsuudestani, kun isän kanssa hevosella käytiin Sähkömyllyllä. Joskus taidettiin lautojakin sahauttaa, kun samassa kompleksissa oli myös raamisaha.
No, meille oli juuri vähän aiemmin saatu sähköt ja kotitarvemylly. Ei olisi enää tarvinnutkaan myllyreissuja tehdä.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
