Neljät villasukat ja supervoimat! – näillä eväillä Moona Tamminen, kohta 4, lähti matkaan kahden yksityisen perhepäivähoitajan järjestämään villasukkajuoksuun, jonne ilmestyi myös yllätysvieras

Lämmittelyt suoritettu, nyt ohjeet ja villasukka-aiheinen laulu Jenny Valkilan johdolla ennen kuin Aatos Jaakkola, Vanessa Syväjärvi, Miisa Seppälä, Ellen Uitto, Moona Tamminen, Eemeli Lepo, Joalin Karhu ja Amalia Mäenpää päästettiin villasukkaradalle. Takana keltaisessa takissa Hanna Kuusisto. Kuva: Heli Rahkonen

– Mulla on supervoimat, ilmoittaa pian neljävuotias Moona Tamminen tomerasti heti kättelyssä.

Supervoimista onkin varmasti hyötyä kohta, kun Moona ja kaverit kirmaavat villasukkajuoksukilpailuun.

Mutta kysytäänpä vielä, mistä Moonan supervoimat oikein ovat peräisin. Tyttö miettii hetken ja toteaa sitten:

– Siitä, kun olen ollut äidin kanssa, hän hymyilee.

Yksityiset perhepäivähoitajat Jenny Valkila ja Hanna Kuusisto järjestivät torstaina aamupäivällä kahdeksalle hoitolapselleen villasukkajuoksut Valkilan kodin pihapiirissä. Idea oli luonnollisesti saatu lähestyvistä villasukkajuoksun SM-kisoista höystettynä ystävänpäivällä ja laskiaisella.

– Tämä on ystävänpäivän villasukkajuoksu laskiaispullia unohtamatta, kiteyttää Jenny Valkila nauraen ja kertoo, että villasukat ovat tällä viikolla olleet teemana myös esimerkiksi askarteluissa.

Villasukkia oli ripusteltu pitkin poikin pihapiiriä myös koristeeksi ja tunnelmanluojaksi. Itse juoksijat ovat tässä jo valmiina lähtöön. Kuva: Heli Rahkonen
Eemeli Lepo ja Aatos Jaakkola johdattavat joukkoa. Kuva: Heli Rahkonen

Yhteistyö on piristysruiske

Hanna Kuusisto kertoo, että he tekevät Jenny Valkilan kanssa aika paljonkin yhteistyötä. Tästä nauttivat niin lapset kuin aikuiset.

– Onhan tämä sairaan paljon mukavampaa näin yhdessä, Kuusisto toteaa.

He laskevat näkevänsä viikoittain vähintään kerran, monesti useamminkin yhteisen tekemisen merkeissä.

– Yhdellä viikolla näimme joka päivä. Kun toinen sanoi, että me lähdemme tänään luistelemaan tai laskemaan mäkeä, toinen sanoi, että me lähdemme mukaan, Kuusisto kuvailee.

Sen lisäksi, että aikuiset jakavat ideoita ja saavat kollegiaalista tukea, myös lapsilla riittää leikkikavereita yli oman ryhmän. Lapsia ryhmissä on yksivuotiaista viisivuotiaisiin.

– Yhteistyö piristää kaikkien päivää. Jenny melkein aina on ne aivot, mitä kaikkea tehdään, Kuusisto kiittelee.

Valkila on työskennellyt yksityisenä perhepäivähoitajana 11 vuotta, Kuusistolla tulee tänä vuonna viisi vuotta täyteen. Valkilan innoittamana hänkin on rohkaistunut lähtemään lasten kanssa muun muassa teatteriretkelle Tampereelle. Retkilläkin helpottaa, että tarvittaessa on toinen käsipari apuna. Apua annetaan mahdollisuuksien mukaan myös silloin, kun toinen sairastuu.

Eemeli Lepo vauhdissa. Karvakaverit hangella kannustavat. Kuva: Heli Rahkonen

Kisailu vain itseä vastaan

Tällä kertaa Valkila ja Kuusisto ovat valmistelleet pihapiiriin kaksikin villasukkajuoksuun soveltuvaa reittiä. Toiselle lapset pääsevät nyt kirmailemaan pehmolelukavereiden kannustaessa lumihangessa reitin varrella.

Iltapäivällä lapsia hakiessaan myös vanhemmat on kutsuttu villasukkailemaan. Tätä varten läheiselle pellolle on tehty sydämenmuotoinen rata.

Alkuverryttelyt juoksua varten on hoidettu mäkeä laskemalla, palloa heittämällä, ja ovatpa innokkaimmat testanneet vauhtiaan pikkuisen jo poluillakin.

– Kaikki kisailevat itseään vastaan, ja jokainen juoksee just sen verran kuin jaksaa ja haluaa, Valkila vielä muistuttaa.

Kun on laulaa luikautettu vielä Minun ystäväni on kuin villasukka -laulu, onkin jo aika asettua jonoon villasukin koristellulle portille, joka toimii lähtönä ja maalina. Sitten vain: paikoillenne, valmiit ja hep!

Sinne sujahtavat niin vanhimmat kuin nuorimmatkin villasukissaan.

– Minulla on neljät villasukat, kertoo Amalia Mäenpää maaliin saavuttuaan.

– Minullakin on neljät. Yhdet olen lainannut Jennyltä, esittelee Vanessa Syväjärvi.

Hänen mielestään villasukkajuoksu on hauskaa ja helppoa, eikä varpaitakaan palele ollenkaan.

Vanessa Syväjärvi (edessä) ja Moona Tamminen kirmasivat villasukkareitillä peräkanaa. Kuva: Heli Rahkonen
Joalin Karhu oli villasukkajuoksun nuorimpia osallistujia. Osan matkasta hän pääsi sylikyydillä. Kuva: Heli Rahkonen

”Hyvänen aika, Katti tuli käymään”

– Hyvänen aika, Katti tuli käymään! keskeyttää huudahdus villasukkapuuhat yhtäkkiä.

Toden totta, ulos kirmaa kissa-asuun pukeutunut hahmo.

– Voi ei, Jenny ei taaskaan näe sitä, huolehtii Amalia Mäenpää oitis, sillä Valkila oli juuri kertonut käyvänsä nopeasti vessassa…

Kuusisto epäilee, että vintillä asuva Katti heräsi varmaan siihen, kun he rupesivat juoksemaan pihalla.

– Se yleensä tietää tulla paikalle, kun meillä on täällä jotain häppeninkiä.

Katti saa vilkutuksia ja haleja, mutta pienimpiä vähän hirvittääkin.

– Ei sitä tarvitse pelätä, Amalia Mäenpää vakuuttaa ennen kuin Katti kipittää takaisin sisälle.

Valkila palaa vessareissultaan lumiset villasukat käsissään.

– Kuka on heittänyt tämmöiset lumiset villasukat eteisen lattialle? hän kysyy.

– Katti! lapset huudahtavat.

– Mitä?! Ovatko nämä muka Katin villasukat? Keskellä eteisen lattiaa? Täytyy laittaa ne kuivuriin ja sanoa katille, että seuraavalla kertaa voisi jättää sukat vähän nätimmin, Valkila toteaa topakasti.

No mutta Kattihan se sieltä tuli! Amalia Mäenpää riensi antamaan halin. Kuva: Heli Rahkonen
Jee, yhteiset tuuletukset maalissa! Kuva: Heli Rahkonen

Leave a Comment