Oriveden Sanomissa 24. tammikuuta oli lukijapalstalla juttu perinteentalletuksesta. Kirjoittaja vertasi kenkätehtaiden historiaa nykyiseen villasukka-aiheeseen.
Lue myös: Tulevaisuus ennen menneisyyttä – villasukkabrändissä ja vähän muussakin
Nämä kaksi asiaa yhdistyvät hyvin Veikko Huovisen Hamsterissa. Olen lukenut sen useampaan kertaan ja myös se vanhempi elokuvaversio meillä on dvd-levyllä.
Talven tullessa sitä hyvä katsoa, sillä siinä annetaan eväitä ”toiveikkaiseen talvimieleen”. Sehän edellyttää lämmintä kantapäätä sukassa – villasukassa. Ja kengät tietysti pitävät vettä.
Mutta tuosta perinteestä. Minä muistan ensimmäiseksi kuulleeni Oriveteen liittyvän tarinan isosta makkarasta. Papin palkka aikoinaan maksettiin luontaistuotteina, ja kerrankin pappi oli ilmaissut tyytymätömyytensä: ”Makkaratkin olivat pieniä!”
Niinpähän seuraavana vuonna makkara oli tehty lehmän mahalaukusta ja siitä jäi sanonta: ”Kohtuus kaikessa, makkarassakin”, sanoi Oriveden pappi.
Itse olen Orivettä esitellyt ystävilleni sarjakuvien Mämmilänä. Omistan pari kirjaa ja niistä kuvista olen näyttänyt muutamia tunnistettavia kohteita.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
