Eräjärven Roikinoissa juostiin villasukissa ja syötiin hernekeittoa – tapahtumassa oli mukana myös Espanjan lämmöstä Suomeen palannut Neko-koira

Eräjärven Roikinat, 2024
Vilma Korppila (vas.), Irene Lehtinen (kesk.) ja Milla Lammi juoksivat villasukkajuoksuviestin voittoon Villasukat-nimisellä joukkueellaan. Kuva: Tiia Vattulainen

Perinteinen talvitapahtuma Eräjärven Roikinat järjestettiin tänä vuonna Eräjärven koululla.

Lapsille lauantai oli poikkeuksellisesti virallinen koulupäivä, mutta hernekeittopadan äärellä viihtyi joukko muitakin kyläläisiä. Koululla pääsi myös kahvittelemaan ja heittelemään kehitysideoita kylän hyväksi.

Metsäteemalla kulkeneen päivän kruunasi villasukkajuoksukisat, johon osallistui useampi joukkueellinen innokkaita lapsia.

Kuudesluokkalainen Milla Lammi osallistui ystäviensä kanssa juoksukisaan.

– Jokaisessa viestijoukkueessa on kolme osallistujaa, hän kertasi sääntöjä.

– Tavoitteena meillä on tietenkin voittaa.

Lammi ei ole aiemmin villasukkajuossut, mutta muuten hangessa sukilla talsiminen on tuttua.

– Kotona käydään villasukkailemassa ilman sen parempaa syytä. Ihan hauskaa se on. Lumi ehkä vähän tarttuu sukkiin suojalla, minä ennemmin menisin villasukkailemaan pakkasella. Nyt on vähän plussaa, saa nähdä tarttuuko.

Opettajat olivat järjestäneet koululaisille muutakin mukavaa tekemistä koulupäivän ajaksi.

– Meillä oli tehtävärastit, joita kierrettiin, Lammi selvensi.

Eräjärven Roikinat, 2024
Tsemppipalkinnon itselleen juoksukisassa taistellut Eevi Häkkinen osoitti selostajan mukaan juoksulegendoista muistuttavaa sisukkuutta. Kuva: Tiia Vattulainen

Eeville osui kaksi osuutta

Kisulit-joukkueen ankkurina yleisön hurmannut Eevi Häkkinen juoksi viestissä kaksi osuutta, kun hänen joukkueensa jäi yhtä osallistujaa vajaaksi.

– Ajattelin, että yritän, ja sitten onnistuin, hän kertasi tuplajuoksuaan.

Häkkinen ei kuunnellut sivustakatsojien kommentteja liian suuresta rupeamasta, vaan pääsi radan liukkaudesta huolimatta maaliin asti.

– Kaaduin, mutta jaksoin onneksi vielä.

Muutoin juoksuolosuhteet olivat Häkkisen mielestä hyvät.

– Minulla on jalassa yhdet tavalliset ja kahdet villasukat. Niihin ei tarttunut lumi kiinni eikä varpaatkaan palele.

Häkkinen kertoi, että hänellä oli muutakin kuntoilua viikonlopulle tiedossa.

– Sunnuntaina menen isän kanssa salille. Käyn joskus siellä treenaamassa ja nyt täytyy treenata seuraaviin kisoihin.

Häkkinen ei sulje pois osallistumista Villasukkajuoksun SM-kisoihin.

– Siellä voisin voittaa, hän totesi vaatimattomasti.

Eräjärven Roikinat, 2024
Reilu yksivuotias Neko, puoliksi coton de tuléar ja puoliksi chihuahua, seurasi tarkasti villasukkajuoksun jännittäviä vaiheita. Kuva: Tiia Vattulainen

Fuengirolan lämmöstä lumeen peuhaamaan

Tamperelainen Neko-koira saapui omistajansa kotiseudulle nauttimaan kauniista talvikelistä. Lumessa peuhaaminen on mukavaa vaihtelua Espanjan lämmössä vietetyn etätyökuukauden jälkeen.

Fuengirolassa oli parhaimmillaan melkein 30 astetta lämmintä, mutta Nekolle kelpaavat kaikki kelit, kunhan ei ole liian kova pakkanen. Tapahtumassa koira nautti huomiosta ja rapsutuksista, mutta ehkä parasta oli kuitenkin grillistä tippuneen makkaran metsästys.

Vapaa-aikanaan Neko tykkää käydä metsäretkillä ja omistajineen lenkkeilee niin Oriveden kuin Tampereenkin metsissä.

Eräjärven Roikinat, 2024
Jouko Helin aikoo kiertää tänä vuonna entistä ahkerammin tapahtumia ekotuotteidensa kanssa. Kuva: Tiia Vattulainen

Päivän teema oli tuttu myös esittelypöydän äärellä

Jouko Helin oli tullut koululle esittelemään ekologisia kodintuotteita. Hän on kiertänyt tuotteiden kanssa erilaisissa tapahtumissa jo 26 vuotta.

– Alkuun oli innostusta kiertää enemmänkin, mutta nyt on tasaantunut.

Vihreät arvot ovat lähellä eräjärveläisen Helinin sydäntä, ja tapahtuman teeman mukaisesti myös metsässä tulee käytyä.

– Kun koti on metsän reunassa, tai oikeastaan metsän keskellä, niin kyllä siellä tulee aina silloin tällöin käytyä. Esimerkiksi marjassa käyn ja joulukuusen haen omasta metsästä. Ja kun lumet vähenee, niin polttopuutkin sieltä saa. Että kyllä sillä lailla on se metsä tärkeä.

Helin tietää, että jotkut parantavat hyvinvointiaan jopa halailemalla puita, mutta hänen ei ole sellaista tarvinnut tehdä.

– Kun metsässä kävelee ja katselee, niin sekin riittää.

Helinin myyntipöytä oli kylän kehitysideoita keräävän laatikon vieressä, mutta itse hän ei ollut vielä ehtinyt asiaan paneutua.

– Kuulin tuossa, että kävelytietä keskustaan on jo monta vuotta yritetty saada, hän kuitenkin vinkkasi.

Tiia Vattulainen

Leave a Comment