Joskus yksi ohimennen napattu valokuva voi muuttaa kaiken. Näin kävi viime vuonna television Sillä silmällä -ohjelmastakin tutulle Gekko Paavilaiselle ja puolisolleen Karri Harjulle sekä heidän ystäväpariskunnalleen Heli Rantalalle ja Teemu Järvenpäälle.
He ostivat viime heinäkuussa vuonna 1900 rakennetun 200-neliöisen hirsitalon aivan Korkeakosken keskustasta.
– Se on ihan hullu tarina, Paavilainen aloittaa ja jatkaa:
– Olin viimeistelemässä kirjaani Kaksisarvista viime helmikuussa Juupajoen Käpylässä kaverini Ainon mummonmökissä. Ulkoillessani otin selfien tuossa talon kulmalla ja pistin päivityksen Facebookiin. Ja sitten Aino laittoi siihen, että by the way, se talo takanasi on myynnissä ja jakoi linkin.
Paavilainen innostui ja kertoi Helille, parhaalle ystävälleen, joka innostui niin ikään. Tosin he olivat varmoja, että myynti-ilmoituksesta puuttuisi vähintään nolla perästä tai ykkönen edestä.
– Ensin saatiin Karri lämmiteltyä ja sitten Teemu. Kävimme katsomassa taloa vappuna ja heinäkuussa ostimme tämän kimpassa vapaa-ajanasunnoksi.
Tyyli ei niinkään omannäköinen, mutta kartanoon sopiva
Kartanolle ei oikeastaan tarvinnut edes muuttaa, sillä nelikko osti sen kalustettuna.
– Sähköhammasharjat olivat ainoat, mitä meidän täytyi tänne tuoda, Gekko Paavilainen nauraa.
Vaikkei kartanon tyyli periaatteessa ollut edes omannäköistä, vaan siihen nähden turhan koristeellista, he ihastuivat siihen silti.
– Ehkä tämä menee vähän meidän omasta tyylistämme pois, mutta kaikki täällä sopii niin upeasti kartanon henkeen, että on mahdoton kuvitella tätä ilman näitä kalusteita, Heli Rantala sanoo.
Tavaraa tosin oli niin paljon, että osa kalusteista on laitettu eteenpäin.
– Totta kai haluamme muokata tästä vähitellen myös omannäköistä. Olemme tuoneet taidetta seinille, uutta sohvaa ja telkkaria. Tämä fiilis halutaan kuitenkin säilyttää, Paavilainen ja Rantala toteavat.
Myös ystävät ovat tuoneet mielestään kartanolle sopivia esineitään tai tekemiään löytöjä.
– He saattavat sanoa, että hei, tämähän kuuluisi kartanolle, tai että tehän tarvitsette tämän, Paavilainen ja Rantala kertovat.
Pakopaikka suunnaksi aina kun mahdollista
Heillä eivät meinaa sanat riittää, kun he kilvan kuvailevat olotilaa, jonka kartanolla, tai kuten Paavilainen sanoo, the kartanolla, saavuttavat. Vaikka tammikuun kovat pakkaset pääsivät jäädyttämään sekä ulos- että sisääntuloputket, ei se kartanorakkautta vähentänyt.
– Luojan kiitos meillä kuitenkin on kaukolämpö ja kaksi pönttöuunia, Paavilainen kuittaa.
Vakituiset kodit pariskunnilla on Tampereen keskustassa, josta he suhauttavat Korkeakoskelle junalla aina, kun töiltään ennättävät.
– 40 minuuttia junassa ja viiden minuutin kävelymatka tähän. Tämä on ihan mahtava pakopaikka keskustan härdellistä. Vieressä ovat kauppa ja kirjasto, muuta ei tarvita. Heli sanoi niin hienosti, että kun siihen kiskobussiin istahtaa, tietää, että kohta pääsee tänne rauhaan, Paavilainen hehkuttaa.
Hän työskentelee parturi-kampaajana, tarjoilijana ja kirjailijana. Parhaillaan hänellä on tekeillä kaksi kirjaa aiempien jatkoksi.
– Pyrin olemaan täällä pakopaikassani aina kun mahdollista, noin kolmasosan kuukaudesta. Tämä on hyvä kirjoituspaikka, Paavilainen kehuu.
Rantala on töissä ravintolassa. Harju on markkinointipäällikkö ja valokuvaaja, Järvenpää muusikko ja laboratorioinsinööri.
– Olemme kaikki paljon yksinkin täällä tai saatamme olla kaikki nelistään, kuten jouluna. Se oli aivan ihanaa. Me olemme niin hyvät kaverit ja rakastamme toisiamme, että tämä on parasta, Paavilainen rummuttaa.
Yhdessä oltaisiin joka tapauksessa
Yhteiseloaan he kuvailevatkin harmoniseksi. Jos joskus joku kärttyileekin, asia hoidetaan samantien puhumalla pois päiväjärjestyksestä.
– Tässä on aika paljon neliöitä, mikä edesauttaa sitä, että vaikka me kaikki pyörimme ja touhuamme täällä, tilaa riittää. Ja me olemme joka tapauksessa vapaa-ajalla yhdessä, olimme sitten täällä tai muualla, Rantala kertoo.
Yhteisten tilojen lisäksi talon toisessa päädyssä molemmilla pariskunnilla on omat makuuhuoneensa. Ja jos tulee vieraita, saa ystävien makuuhuonetta tarvittaessa lainata.
– Tilat jätetään aina siistiksi, jotta seuraavan tulijan on kiva tulla.
Kotitöitä tekevät siis kaikki, mutta kaikilla myös on omat bravuurinsa.
– Jakohan menee niin, että Teemu on meidän talonmies ja yleismies Jantunen, joka poraa taulut seinään ja tyhjentää viemärit. Karri kuopsuttelee puutarhassa ja kolaa lumet. Minä ja Heli juodaan viiniä ja luetaan kirjoja sisällä, mutta myös tiskataan ja pyykätään, Paavilainen nauraa.
Tärkeintä koko nelikolle kuitenkin on, että kartanolla saa myös ihan olla vaan, jos siltä tuntuu. Kartanolle on esimerkiksi tuotu kirjoja, joita ei ole tullut kotona luettua ja elokuvia, jotka ovat jääneet aiemmin katsomatta.
– Suomalaisilla se mökki on aina sellainen helvetin työmaa. Täällä tärkeintä on se, että saa nököttää sohvannurkassa, pelata pleikkaria tai lukea kirjaa, jos huvittaa, Paavilainen ja Rantala korostavat.
Korttipeliä ja huonoa musiikkia
Pelkästään kartanolla vapaa-aikaa ei kuitenkaan kökitä, vaan niin lähialueisiin kuin kyläläisiinkin on ehditty tutustua. Rantalalle Juupajoki on jo lapsuudesta tuttu paikka, mutta muille aivan uusi.
Kunnan 110-vuotisbileiden yhteydessä kartanon asukkaat pitivät avoimia ovia ja kirpputoria ja tekivät samalla tuttavuutta 200 paikalla piipahtaneen kyläläisen kanssa.
– Tykkäämme itsekin käydä kirppareilla. Rakastan täällä SPR:n kirppistä, josta olemme ostaneet tupakkatakkimme. Oriveden kierrätyskeskuksesta löytyi halvalla tämä mahtava kristallikulho, Paavilainen innostuu esittelemään.
Hänet ajaa ulkoilemaan myös eräs mobiilipeli.
– Minulla on Pokemon go -hulluus. Senhän takia menen joka paikkaan tutkimaan. Joka päivä pitää kävellä ja ulkoilla vähintään puolitoista kilometriä, Paavilainen hymyilee.
Pelien parissa viihdytään myös kartanolla. Pienen pohdinnan jälkeen sekä Paavilainen että Rantala nimeävät niin sanotun punaisen maton paikaksi eli suosikkipaikakseen pelihuoneeksi nimetyn tilan.
– Olen opettanut Helille 500-nimisen korttipelin, jonka siskoni on opettanut minulle nelivuotiaana. Lätkimme Helin kanssa peliä tuossa huoneessa, jossa on myös käytettynä ostettu levysoitin, jolla kuunnellaan paskoja lp-levyjä. Mitä huonompaa musiikkia, sen parempi, Paavilainen paljastaa.
