Länkipohjan kirjastossa yhteisen pöydän ääreen istahtaa kaksi opiskelun tehonaista, Anne Kokemäki ja Saila Helin-Kivinen. Molemmilla on useita tutkintoja jo suoritettuina ja opiskelu jatkuu.
– Nykyisin työelämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista. Ennen heräsi epäilys, jos joku oli ollut samassa työpaikassa vaan kolme vuotta ja oli vaihtamassa. Nykyisin työt ovat projektiluonteisia ja saadakseen uuden työn on koko ajan kehitettävä itseään. Itse toimin Tutkintoon valmentavassa opetuksessa enkä todellakaan osaa sanoa, mitä ammatteja on vaikka kahden vuoden päästä. Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, kuvailee Anne Kokemäki.
Saila Helin-Kivinen on samaa mieltä.
– Oma opiskeluni on lähtenyt vähän fiilispohjalta. Jos huomaan kiinnostavan kurssin, niin aika nopeasti lähden mukaan. Haluan kehittyä omassa ammatissani ja olla tiimilleni hyvä esihenkilö, ja siksikin pitää jatkuvasti olla ajan hermolla.
– Omalla työurallani on myös monta kertaa käynyt niin, että olen tehnyt työtä jo kauankin aikaa, mutta sitten on pitänyt hankkia paperipätevyys eli näyttää taidot myös tutkinnon muodossa, Helin-Kivinen jatkaa.
Sisuuntuminen vei eteenpäin
Kummankaan opiskelijan koulutuspolku ei ole ollut ihan tavanomainen.
– Kansakoulussa ja myöhemminkin minulle on todettu, ettei minusta tule mitään. Se sisuunnutti ja jatkoin opiskelua eri aloilla. Viimeksi nyt syksyllä sain valmiiksi erityisopettajan tutkinnon, kertoo Anne Kokemäki.
Saila Helin-Kivinen päätyi Tampereen yliopistoon opiskelemaan kieliä nuoruuden poikaystävän perässä.
– Se oli virhe. Olisin tarvinnut opiskeluun selkeän kaavan, sillä ruotsin opeksi en halunnut. Tutkinto jäi kahden englannin tentin ja gradun päähän, kun lähdin kesätöihin laivalle ja olin siellä 11 vuotta. Periaatteeni on kuitenkin, ettei koulutusta kannata jättää kesken ja niinpä tein ne loputkin opinnot ja valmistuin maisteriksi 2001.
Molemmat naiset ovat työskennelleet hotelli-, ravintola- ja matkailupalvelujen parissa, mutta ammattipätevyyksiä ja -nimikkeitä kertyy melkoinen lista muiltakin aloilta: merkonomi, huolitsija, restonomi, näyttötutkintomestari, baarimikko, rekkakuski, taksiyrittäjä, taksinkuljettaja, kokki, esihenkilö, tarjoilija, hovimestari, opettaja…
Kaikkiin töihin liittyy vielä erilaisia pakollisia testejä ja lupakirjoja anniskelupassista rekkakorttiin.
Mikään koulutus ei silti kaduta.
– Toki helpompiakin teitä eri tehtäviin olisi voinut olla ja itselleni on usein käynyt niin, että olen opiskellut jossain koulutusuudistuksen taitekohdassa, jolloin kaikkia entisiä opintoja ei ole voinut hyödyntää. Se vähän harmittaa. Oma haaveeni pihviravintolasta ei toteutunutkaan, mutta mitään opiskelua en kadu, pohtii Anne Kokemäki.
– Opiskelu kannattaa aina. Erilaisissa yhteisöissä toimiminen avartaa omaa ajatusmaailmaa ja kokemuksia ja muistoja karttuu. Voi verkostoitua erilaisten ihmisten kanssa, ja siitä on hyötyä monessa tilanteessa. Ja ihan arkielämässäkin on opitusta hyötyä, esimerkiksi itse osaan liikenteessä ottaa huomioon paremmin raskaan kaluston, kun olen siellä rekan ratin takanakin istunut. Ja sen olen oppinut, ettei koskaan kannata sanoa, että tuota en ainakaan opiskele, toteaa Saila Helin-Kivinen nauraen.
Kevään kalenterissa on jo kursseja
Pitkän linjan opiskelijat ovat havainneet opiskelukulttuurissa myös muutoksia.
– Pelkästään opiskelutekniikka on muuttunut paljon. Nyt ei opiskella pelkästään lukemalla, vaan pitää etsiä tietoa. Toisaalta sitten otetaan paremmin huomioon opiskelijoiden yksilölliset tarpeet. Ennen on varmasti mennyt hukkaan paljon talenttia, kun erilaisten oppijoiden tarpeita ei ole havaittu, kuvailee Saila Helin-Kivinen.
– Toisaalta opettajana ollessani huomasin, että tiettyä napakkuutta ja kuriakin vaaditaan. Paikalle pitää tulla niin koulussa kuin työelämässäkin ajoissa ja hoitaa annetut tehtävät. Tämä nuorten opettaminen työelämään ja sen sääntöihin jatkuu myös esihenkilötehtävässä.
Vaikka takana on jo paljon opiskelua, ei kummankaan into ole lopussa: kevään kalenterissa on Anne Kokemäellä traumapedagogiikkaa ja Saila Helin-Kivisellä digitaitoja.
Ja jos välillä into on hukassa, mökillä latautuminen ja perheen tuki kannustavat jatkamaan.
