Olin vuonna 1958 tai -59 kyläilemässä tädilläni Längelmäen kirkonkylässä. Täti ja hänen miehensä oli kutsuttu naapuriin päiväkahville, ja minä tietysti menin mukaan.
Kahvin jälkeen alkoi keskustelu, joka jakaantui miesten ja naisten juttuihin. Minä pikkupoikana olin kuuntelulla.
Naapuri, Ilmari nimeltään, kertoi tätini miehelle korjailleensa Tielaitoksen, eli silloisen TVH:n, varastokoppia Tunkelontien varrella. Pomo oli moittinut työnjälkeä, ja tästä Ilmari nyt murrasi.
Viimeisenä lauseenaan hän puolusteli: ”Ei se nyt ainakaan huonommaksi tullut!”
Tämä lause jäi mieleeni, ja vieläkin yli 60 vuoden jälkeen muistan ja käytän sitä itsekin.
Omakotitalossa ja kesämökissä tulee remonttitarvetta tämän tästä. Joskus ei työni tulos ihan tyydytä itseänikään, mutta lohduttaudun sillä, ”ettei se nyt huonommaksi tullut”.
Hämäläisenä suhtaudun sanontaan kaksijakoisesti. Kun sattuu tulemaan priimaa, niin vähättelen sitä suu messingillä: ”Heh heh, ei se nyt huonommaksi mennyt.” Heikompaa lopputulosta perustelen nolohkona samoin sanoin.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
