Luetuimmat jutut 2023: Satavuotias talovanhus säästyi puskutraktorilta ja on kokenut viimeisen vuoden aikana täydellisen muodonmuutoksen remontissa, jossa on säästetty paljon vanhaa ja vältetty mahdollisuuksien mukaan nykyaikaisia materiaaleja – Pauliina Helperi on enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja odottaa erityisesti yhtä asiaa sitten, kun pääsee muuttamaan uuteen kotiinsa

Pauliina Helperi mietti pitkään, uskaltaako lähteä remontoimaan sata vuotta vanhaa taloa. Kun urakka on melkein valmis, hän sanoo, että ehdottomasti kannatti. Keittiön ikkunasta aukeaa maisema 58-tien suuntaan. Kuva: Heli Rahkonen

Oriveden Sanomat julkaisee vuodenvaihteessa uudelleen kuluneen vuoden luetuimpia juttuja. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 27.1.2023.

Onko tässä järkeä? Kannattaako tähän ryhtyä? Alkuun Pauliina Helperiä arvelutti itseäänkin. Hänen poikansa Riku oli ostanut kotitilan läheltä vuonna 1922 rakennetun hirsitalovanhuksen.

Ensimmäinen suunnitelma oli, että poika perheineen muuttaisi taloon, olihan tämä samainen poika jo lapsuudessaan todennut siinä asuneelle Armas-isännälle, että kun tämä kuolee, hän muuttaa taloon. Taloon olisi kuitenkin tarvinnut saada puolet lisää tilaa.

– Mietin jo silloin, että eikö olisi järkevämpää, että minä tulisin tähän ja poika perheineen minun nykyiseen talooni, eikä tehdä tähän yhtään lisää. Minusta talo menisi pilalle, jos siihen tehtäisiin lisäsiipi, Pauliina Helperi juttelee.

Tältä näytti ennen remonttia. Kuva: Pauliina Helperin kotialbumista
Tästä lähdettiin liikkeelle. Hirsiseinät eivät olleet näkyvissä. Kuva: Pauliina Helperin kotialbumista

Jalat eivät menneet lattiasta läpi

Vielä oli kuitenkin yksi mutta.

– Sanoin, että säilytetään tämä, jos se on mahdollista, mutta jos se on liian hankalaa, niin sitten ei. Sitä mietti, että kannattaako.

Taloa kävi katsomassa useampi rakennusalan asiantuntija.

– Yksi heistä myönsi sanoneensa kotona lähtiessään, että se on ihan varmaan sellainen, että menevät lattiasta läpi jalat, kun sinne menee. Sanon vaan, että puskutraktorilla nurin, mutta kyllä minun nyt täytyy perua puheeni, että ei kannata, Helperi kertoo hänen sanoneen.

Nämä sanat sinetöivät Helperin lopullisen päätöksen.

– Ehdottomasti kannatti, hän sanoo nyt, kun vuoden päivät kestänyt remontti on loppusuoralla.

– Tämmöinen kummitustalo se oli ennen, Pauliina Helperi näyttää ennen ja jälkeen -kuvaparia tulevasta kodistaan. Kuva: Pauliina Helperin kotialbumista

”Purku oli sikamainen homma”

Tekijäksi remontille Pauliina Helperi sai rakennusalan yrittäjäksi hiljattain siirtyneen Teemu Helperin. Hän hyppäsi remmiin viime maaliskuussa. Purkutyöt oli aloitettu omalla väellä sisätiloista tammikuussa, ja ne tehtiin rankaan asti.

– Purku oli ihan sikamainen homma, todella hidas ja työläs. Oikeastaan mitään muuta ei jäänyt jäljelle kuin kattotuolit ja kannatinvasat pohjaan. Sitten lähdettiin tekemään uutta, Pauliina Helperi toteaa.

Perusteellisten purkutöiden ansiosta mitään isompia yllätyksiä ei ole tullut vastaan.

– Ainoastaan piipun takaa katto oli vähän vuotanut. Siellä oli parineliöinen huono kohta, jossa vaihdettiin hirsiä, Pauliina Helperi kertoo.

Hän on itsekin osallistunut paljon remppaamiseen.

– Paljon olen täällä ollut ja paljon oppinut. Ehkä välillä olen ollut tielläkin, mutta paljon olen yrittänyt tehdäkin. Mielenkiintoinen projekti, todella, hän sanoo.

Samaa mieltä on Teemu Helperi. Hän on aiemmin tehnyt pääasiassa uudisrakentamista, joten siltä osin hänkin on ollut uuden äärellä.

– On mietittävä tarkkaan, miten mikäkin toteutetaan niin, että homma jatkuu eteenpäin.

Pauliina Helperi kiittelee lopputulosta Teemu Helperin (kuvassa) taidonnäytteeksi. – Hän on ollut lottovoitto. Eivät kaikki varmaan alkaisi tällaiseen, Pauliina pohtii.

”Meillä on ongelma”

– Meillä on ongelma, Pauliina Helperi kertoo kuulleensa vuoden aikana Teemun suusta monta kertaa.

– Ikkuna on liian matalalla keittiökaappeihin nähden. Nostetaanko ikkunaa, hän kysyi kerran. Ei tasan varmasti nosteta, Pauliina kertoo vastanneensa.

Hän naurahtaa, että ongelmia oli aika usein, mutta pikkuasioista ei ole otettu stressiä. Kolmen metrin huonekorkeus on aiheuttanut omat haasteensa, eikä sähköjohtoja piiloteta vanhassa talossa samanlailla kuin uudessa.

Myöskään vanhojen, jurmuisten kynnysten paikalleen asettaminen ei ollut sekään ihan pala kakkua, varsinkaan kun niihin yritettiin mallata myös vanhat ovet, koska vanhaa Pauliina Helperi on halunnut säästää sen, mitä säästettävissä on ollut.

Pauliina Helperi on halunnut säästää kaiken käyttökelpoisen vanhan, kuten tämän kynnyksen, jonka pyöreys ja jurmuisuus ihastuttavat häntä. Kuva: Heli Rahkonen

– Minulla on lapsuudenkodin perua vanhan kunnioitus. Isäni varmasti arvostaisi tämän vanhan rakennuksen säilyttämistä, jos tämän näkisi.

Uuteen kotiin Pauliinan mukana muuttavat ainakin vanha peilipöytä sekä olohuoneen seinälle iso ryijy, jonka on tehnyt Pauliinan äidinäiti vuonna 1931.

– Vielä on kauhean vaikea hahmottaa, mitä muuta tänne tuodaan.

Tapettia on talossa vain kahdella seinällä, sillä Pauliina Helperi halusi mahdollisimman paljon hirttä näkyviin. Hirret putsattiin kuivajääpuhalluksella ja käsiteltiin sen jälkeen vahalla.

– Näistä tuli tosi hyvät. Tämä on vanha hirsitalo nyt.

Talo on aikoinaan tuotu nykyiselle paikalleen Jokiniemestä Salokunnasta. Pauliina Helperi epäilee, että se on kasattu paikan päällä uudelleen, sillä keittiön nurkkahirsissä olevat viivat viitannevat hirsikertojen merkitsemiseen.

Vielä Pauliina Helperi ei tiedä, mitä laittaa talon entisen isännän Armaan vanhaan radiotelineeseen. Sen hän on kuitenkin halunnut säilyttää. – Tätä on kuule tarkkaan varjeltu ja maalattu, hän nauraa. Kuva: Heli Rahkonen
Vanhan talon remontointi on vaatinut monenlaista kikkailua. Esimerkiksi tässä liesituulettimen takana oli entisen keittiön ovi. Se tukittiin vanhoilla hirsillä, jotka on maalattu muun seinän kanssa yhtenäisiksi. Kuva: Heli Rahkonen
Hirsissä näkyy viivoja, joiden Pauliina Helperi olettaa viestivän hirsikertojen merkitsemisestä. Kuva: Heli Rahkonen

Puulattia ja puuhella, mutta ei saunaa

Hirsien säilyttämisen ja vanhan vaalimisen lisäksi Pauliina Helperillä oli jokunen toive, joista hän on pitänyt kiinni, vaikka nauraakin, ettei hänellä todellakaan ole ollut mitään selkää visiota.

– Sisustaminen on ihan hirveätä hommaa, ja ahdistuin suunnattomasti keittiökaappihommasta, hän tuhahtaa.

Hän tunnustaakin, että piirustukset remontille toki ovat olemassa, mutta lopulta hommaa on hahmotettu paljolti vasta matkan varrella.

Sen Helperi tiesi heti, että saunaa hän ei taloonsa halua.

– Mutta isomman kuistin halusin, ja sehän nyt todellakin on sitä, hän kertoo ja haaveilee sinne pöydästä.

Pari muutakin pakko saada -juttua Pauliina Helperillä oli. Ne olivat puulattia ja puuhella.

– Halusin puulattian, viis siitä, vaikka siihen tulisi rakoja ja naarmuja, mutta mitään nykyaikaista lattiamateriaalia en halunnut. Mielestäni tällaiseen taloon kuuluu aito puulattia.

Mitä puuhellaan tulee, sen ostaminen oikeastaan aloitti koko remppamatkan.

– Aloitin koko homman ostamalla esittelykappaleen paikallisesta liikkeestä. Sitähän voi aloittaa talon rakentamisen ostamalla puuhellan, hän nauraa.

Puuhellan lisäksi taloon tuli takka. Mahdollisuus maalämmön käyttöönottoon on tehty, mutta Pauliina Helperi uskoo pärjäävänsä kahdella tulisijalla pitkälle.

Pauliina Helperille oli tärkeää säilyttää vanhat hirret, jotka putsattiin kuivajääpuhalluksella ja vahattiin tämän jälkeen. Kahdella seinustalla on tapettia. Tapettiseinän taakse jää piiloon vaatehuone. Kuva: Heli Rahkonen
Puuhellasta kaikki lähti. Se on ensimmäinen ostos, jonka Pauliina Helperi uuteen kotiinsa hankki. Teemu Helperi kiinnittää jääkaapin ja pakastimen listoja. Jääkaappi ja pakastin hakivat paikkaansa pitkään, mutta jäävät nyt keittiöön tultaessa oikealle. Kuva: Heli Rahkonen
Nykyisen keittiön puuhellan paikalla oli ennen iso takka. Kuva: Pauliina Helperin kotialbumista
Pauliina Helperi halusi uuteen kotiinsa puuhellan lisäksi takan. Kuva: Heli Rahkonen

Korvaamattomia apulaisia

Keittiöönkin Pauliina Helperi on lopulta enemmän kuin tyytyväinen, vaikka nauraakin, että yläkaapin vitriiniin ylettyäkseen hän tarvitsee vähintään rakennustikkaat.

Säilytystila puolestaan ratkaistiin rakentamalla vaatehuone olohuoneen takaseinustalle. Kunhan vaatehuoneen oviaukkoon asennetaan kisko ja verho, joutaa niiden taakse piiloon myös pakastin.

Tyttäret ovat olleet paljon apuna purkamisesta alkaen ja sisustusmielipiteitään antaen. Poika puolestaan on helpottanut hommia pyörähtämällä välillä paikalla järeämmillä apuvälineillä, kuten kaivinkoneella.

– Olen äärettömän kiitollinen kaikista sukulaisista ja kavereista, jotka ovat pyörineet tässä apuna, Pauliina Helperi kiittelee.

Talo on lähirakentamista parhaimmillaan, sillä kaikki tarvikkeet ja työt on hankittu paikallisilta tekijöiltä, lähes kirjaimellisesti naapureilta.

Noin 90-neliöinen talo 58-tien läheisyydessä Juupajoella on herättänyt myös ohikulkijoiden huomion. Ostattelijoitakin on pihassa piipahtanut. Pauliina Helperi ymmärtää tämän, vaikkei tulevasta kodistaan olekaan luopumassa.

– Eihän tällaisia vanhoja taloja ole tarjolla. Minun mielestänikin tämä on aika hieno, hän hymyilee.

Enää häntä ei arveluta, eikä ole kaduttanutkaan kuin ehkä yhden pienen hetken koko projektin aikana. Erityisesti hän odottaa yhtä asiaa, sitten kun pääsee muuttamaan uuteen kotiinsa.

– Odotan sitä, että voin heittää aamulla puita pesään, pistää vesipannun tulelle ja keitellä teevettä siinä, hän haaveilee.

Tuo hetki ei ole enää kaukana. Ehkä jo ensi viikolla.

Uusi kuisti on reilusti vanhaa isompi. Rappuset ovat vielä väliaikaiset. Kuva: Heli Rahkonen
Vanhan talon remontti on kiinnittänyt 58-tietä ohiajavien huomiota, ja taloa on käyty jopa ostattelemassa. Kuva: Heli Rahkonen
Alkuun Pauliina Helperi myöntää pelänneensä, että hirsitalosta tulisi liian pimeä. – Mutta sehän on ihan puppua, kun on paljon ikkunoita ja valaistus kohdillaan, hän toteaa. Kuva: Heli Rahkonen
Säilytystilaa talossa ei muuten olisi ollut, joten olohuoneen seinän taakse tehtiin vaatehuone. Kaapin edessä on paikka pakastimelle, ja ylös laitetaan kisko verhoa varten. Kuva: Heli Rahkonen
Yrittäjä Teemu Helperi on pitkään rakentanut uudiskohteita. Vanhan talon remontointi on ollut siksikin mielenkiintoinen kokemus. Kuva: Heli Rahkonen
Eteisen lamput heijastavat kuvioita kattoon ja seiniin. Lamput ovat löytö SPR:n Kontista. Kuva: Heli Rahkonen
Vanha ovi on wc- ja suihkutiloissa odottamassa pientä entrausta. Sen tekee Juha Hakonen, joka on myös taituroinut ikkunavuorilautojen koristeet. Aiemmin vessan paikalla sijaitsi keittiö. Kuva: Heli Rahkonen
Entinen keittiö oli nykyisen kylpyhuoneen paikalla. Kuva: Pauliina Helperin kotialbumista

 

 

Leave a Comment