Länkipohjan koulun käytävällä on koneita, mekaanisia hienoja laitteita, joita ei ihan jokainen osaakaan käyttää. Onneksi on reipas joukko 1.–3. -luokkalaisia ja opettaja Kati Korpela apunaan Riitta Häkkinen.
– Tämä on Ruusa-rukki. Tarvitaan kaurapuuroa, jotta se toimii, koska sitä käytetään käsin ja jaloin. Arvatkaapas, kuinka vanha Ruusa on? kysyy Riitta Häkkinen ja antaa koneelle vähän lisää vauhtia.
– 600 000 vuotta, ehdottaa joku.
– Tai 600 vuotta!
– Eikun 58 tai 79!
Kun kenenkään arvaus ei kerrasta osu oikeaan, Riitta Häkkinen antaa vinkin.
– Ruusan pohjassa on vuosiluku 1930. Paljonkohan siitä silloin tulee?
– 93, on Venni Riekkovaaran varma ja salamannopea vastaus.
Se ei ole ihme. Pojan lempiaine koulussa on nimittäin matematiikka.
Kyse on koulun Vihreä lippu -elämästä
Nyt ollaan kuitenkin kokeilemassa, kuinka opettajan Petunia- ja Hertta-lampaan villasta syntyy ihan oikeaa lankaa: sitä, mistä lapaset on tehty.
Koko projekti liittyy Länkipohjan koulun Vihreä lippu -elämään. Siinä harjoitellaan kestävän kehityksen aiheita laajasti, ja tänä vuonna tutkimuksen aiheena on luonnon monimuotoisuus omassa lähiympäristössä.
– Tänä vuonna tutkimme maataloutta, kotieläintuotantoa ja eläintuotteita. Vertailemme tehotuotantoa ja luomutuotantoa, pohdimme eläinten hyvinvointia ja tarkkailemme luonnon monimuotoisuutta omassa lähiympäristössä. Asioita käsitellään monien oppiaineiden tunneilla eri näkökulmista, kertoo Kati Korpela.
– Tärkeimpiä ympäristötekoja ovat ne, joita tehdään joka päivä. Arjen asiat, joissa voi joka päivä ottaa huomioon kestävän kehityksen. Niillä on todellista merkitystä.
Keväällä koululaiset ovat jo laittaneet kädet multaan. He ovat istuttaneet tomaatteja ja perunoita. Perunoista he ehkä saavat perunalaatikkoa ennen joulua.
– Olemme myös käyneet tutustumassa Eva Miettisen puutarhaan, ja nyt alkoi tämä Kuidusta vaatteeksi -projekti. Tavoitteena on miettiä, mitä ostetaan, voisiko asioita hankkia vähemmän tai vaikka käytettyinä, ja mistä tuotteet ovat peräisin, Korpela jatkaa.
Puhdistus, karstaus ja värttinäkin vielä
Ihan nopeasti ei lapasten valmistukseen päästä, vaan projekti vaatii kestävyyttä myös lapsilta. Villatuppo täytyy ensin puhdistaa roskista ja karstata, jotta kuidut kääntyvät samaan suuntaan.
Vilma Kotiahon mielestä karstaaminen ei kuitenkaan ole hankalaa. Pian villat ovat jo siinä mallissa, että tupon kiertäminen langaksi voi alkaa.
Vaikka Luca Sillanpää pitääkin virkkaamista lukuun ottamatta käsitöistä, häntä harmittaa, että ensin täytyy kokeilla langan tekemistä värttinällä.
Värttinää pitää pyöräyttää aina samaan suuntaan ja rauhallisin ottein, jotta kierteet säilyvät. Sitkeän työn tuloksena Sillanpään lankaa kertyy kuitenkin iso kerä.
– Olen myös huovuttanut, ja siinä kävi haaveri. Yhden kerran pistin sormeen. Tuossa on vieläkin musta reikä, Sillanpää näyttää.
Totta on: sormessa on reikä. Mutta uhraus on kannattanut, koska seinällä on toinen toistaan hienompia kudonta- ja huovutustöitä.
Kun lapset kohta juoksevat välitunnille, opettaja huokaisee. Käytävä on täynnä iloisia ilmeitä, villatuppoja, taidelankaa ja mikä parasta – onnistumisen kokemuksia.
