Kun lähiomaisen kuolema osuu kohdalle, hoidettavien asioiden määrä saattaa uuvuttaa jälkeenjääneet surun keskellä. Heidän urakkaansa helpottaa suunnattomasti, jos on jo elinaikanaan huolehtinut siinä tilanteessa tarvittavat paperit kuntoon ja ja ne löytyvät helposti.
Aivan ensimmäinen asia on kuitenkin hautajaisten järjestäminen. Siinäkin riittää pohdittavaa. Arkkuhautaus vai tuhkaus? Mistä viimeinen leposija, vai sirotellaanko tuhkat uurnalehtoon? Oliko edesmenneellä erityisiä toiveita siunaus- tai saattotilaisuudesta?
Asioita, joista ei tule puhuttua tai ei pysty ottamaan puheeksi
– Nämä ovat asioita, joista ei välttämättä tule puhuttua. Osalle ihmisistä ne ovat jopa niin vaikeita, ettei niitä pysty ottamaan puheeksi, sanoo Lund Hautaus ja Kukan yrittäjä Timo Virtanen.
Tätä varten on jo vuosia ollut ainakin Memoria-hautaustoimistoketjun jäsenyrityksistä saatavissa maksuton vihkonen Näin minä haluan. Virtanen kertoo, että heiltä näitä vihkoja noudetaan viikoittain, ja tämä mahdollisuus on melko hyvin tiedossa.
Käyttämänsä hautaustoimiston voi silti valita vapaasti, se ei ole tähän mitenkään kytköksissä. Vihkosen täyttäjä voi myös itse ilmaista tahtonsa, kenet haluaa hautausjärjestelyjään hoitamaan.
Tähän vihkoon voi itse, yhdessä omaisen kanssa tai vaikka hautaustoimiston työntekijältä ajan varattuaan kirjata tai kirjauttaa oman tahtonsa. Silloin jälkeenjäävien ei tarvitse arvuutella vainajan tahtoa. Osan asioista voi toki halutessaan jättää omaisten päätettäväksi.
Laulettavat virretkin voi valita itse etukäteen
Oman vakaumuksensa mukaan voi ilmoittaa, haluaako kirkollisen siunauksen vai kenties tulla haudatuksi uskonnottomasti. Toive hautapaikasta ei jätä sijaa arvailuille, ja viimeiset vaatteetkin arkkuun voi valita etukäteen.
Saattoväen ja hautajaisiin kutsuttavat voi nimetä etukäteen, toivoa itselle mieluisia kukkia ja jopa listata musiikkitoiveet ja arkunkantajat valmiiksi.
Millaisen muistotilaisuuden itsellesi toivot – vai etkö halua sellaista ollenkaan? Jopa kuolinilmoitukseen haluamansa värssyn voi kirjoittaa valmiiksi tähän vihkoon.
Hautajaisten kustannukset saattavat mietityttää läheisiä. Vaikka vainajan tilit muuten suljetaan, Virtanen muistuttaa, että hautausta koskevat laskut on pankin hoidettava vainajan tililtä, kun omaiset ne pankkiin toimittavat. Tässä hän on kuullut olevan pankkien välillä eroja, mutta tämä on yleinen toimintaperiaate. Silloin jonkun omaisen ei tarvitse maksaa niitä omistaan ja odottaa kuukausia takaisinmaksua.
Vihkosta ei toki tarvitse täyttää kohta kohdalta, vaan siihen voi merkitä vain itselle tärkeimmät asiat.
Ja sitten alkaa hirveä paperien etsintä – ellei niitä ole koottu samaan paikkaan
Hautajaisjärjestelyjen hoitoon ei oikeastaan tarvita kuin kuolintodistus, jossa on ruksattuna hautauslupa. Mutta siitä alkaakin varsinainen paperirumba, ja mitä paremmassa järjestyksessä kaikki tarvittavat paperit ovat, sen helpompi siitä on selvitä.
Tätä varten on Näin minä haluan -vihkosessa toinen osa otsikolla Tärkeät asiapaperini. Siihen on listattu muistettavia asioita, joita koskevat paperit ovat tarpeen viimeistään perunkirjoitusta valmisteltaessa.
Jos vainaja on tehnyt testamentin tai avioehdon, tarvitaan tieto niiden säilytyspaikasta, samoin mahdollisesta edunvalvontavaltuutuksesta. Nämä kaikki ovat asiapapereita, joiden laatimisessa on tärkeää käyttää asiantuntija-apua, jotta niiden muotomääräykset tulevat oikein ja tekijöiden tahto varmasti toteutuu. Avioehto on myös pitänyt rekisteröidä käräjäoikeudessa.
Edunvalvontavaltuutus on usein valtuuttajan loppuelämän tärkein asiakirja, määrätäänhän siinä, kuka hoitaa valtuuttajan taloudellisia ja henkilökohtaisia asioita ja miten. Sekin vahvistetaan maistraatissa.
Tähän osioon vihkoa voi kirjata myös jäsenyydet järjestöissä kuten ammattiliitossa. Hyödyllinen tieto, sillä jotkut niistä maksavat hautausavustusta, jos sitä tiedetään hakea.
Myös elinluovustestamentin tai elinluovutusten vastustamisen voi tänne kirjata.
Perunkirjoitusta varten tarvitaan paljon tietoa
Vihkosen loppuosassa kysellään asioita, joita perunkirjoittaja tarvitsee, ja niitä on paljon. Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluttua kuolemasta, mutta siihen voi anoa jatkoaikaa. Esimerkiksi virkatodistusten saanti eri rekistereistä vie aikansa, koska niiden sisältämiä sukuselvityksiä voi joutua tilaamaan eri paikoista henkilön asuinpaikkojen mukaan.
– Kaikkein tärkeintä on, ettei tätä Näin minä haluan -vihkosta laiteta esimerkiksi tallelokeroon, vaan se on helposti löydettävissä kotona tai hoitopaikassa, painottaa hautaustoimistoyrittäjä Timo Virtanen.
Siis vaikka siellä ylimmässä piironginlaatikossa. Luotetulle läheiselle kannattaa myös kertoa sen olemassaolosta. Jos se on huolella tai edes osittain täytetty, päästään kuoleman kohdatessa kappaleen matkaa helpommin ja vähemmällä vaivalla.
Perunkirjoitusta varten tarvitaan
- virkatodistukset (vainajan osalta 15-vuotiaasta alkaen kuolemaan saakka, myös puoliso ja lapset, naimattoman henkilön vanhemmista ja sisaruksista tarvitaan myös sukuselvitys)
- saldotodistukset pankkitileiltä kuolinpäivälle (myös lesken osalta)
- sijoitus- ja henkivakuutukset (myös lesken osalta)
- tiliotteet kuolinpäivästä eteenpäin
- testamentti (jos tehty)
- avioehtosopimus (jos tehty)
- ensiksi kuolleen puolison perukirja ja mahdollinen ositus- ja perinnönjakokirja (ellei aiemmin kuolleen kuolinpesää ole jaettu, tiedot myös kuolinpesän omaisuudesta, ja jos vainaja on eronnut, avioeron osituksesta kirjallinen tai suullinen tieto)
- kiinteistötiedot (käypä hinta-arvio, ei verotusarvoa ja kiinteistötunnus, osakehuoneistosta isännöitsijätodistus)
- arvopaperit (osakesäästöt yms.)
- tieto henkivakuutuksen olemassaolosta
- tiedot rekisterissä olevasta omaisuudesta (rekisteriotekopiot, aseluvat, hinta-arvio: auto, vene, traktori, aseet yms.)
- osuus jakamattomaan kuolinpesään (perukirja/jakosopimus)
- tieto, onko annettu/saatu lahjoja tai ennakkoperintöä
- hautauskulukuitit
- hautakiven kustannusarvio
- tieto vainajan veloista
- muut kuolinpäivän jälkeen maksetut menot (sairaalalaskut, puhelin yms.).
