Amorinrannan kesäkahvilan kuuluisaan kakkuun uppoaa kilokaupalla mansikoita joka viikko – heinäkuun rutistuksen jälkeen Juupajoen vuoden yrittäjät jatkavat pari- ja perheterapeutin työtään, joka on näyttänyt yhden riidanaiheen olevan ”hirvittävän yleinen”

Samaan aikaan, kun muu Suomi heinäkuussa lomailee, Juupajoen vuoden yrittäjinä palkitut Elli ja Jouni Raipela paiskivat töitä lähes kellon ympäri.

Lue myös: Vuoden yrittäjinä palkitut Kulmasen Kiviveistämön Jari Kulmanen ja Amorinrannan Elli ja Jouni Raipela olivat otettuja saamastaan tunnustuksesta – ”Tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan jokaista yrittäjää”, vakuutti puolestaan Pauli Kujala koko juhlaväelle

Pääasiassa heinäkuun ajan avoinna olevasta kahvilasta on vastuussa Elli, joka nousee kaikkina heinäkuun 31 päivänä leipomaan sämpylöitä ja korvapuustimuffinsseja viimeistään aamuviideltä. Tuolloin hän laittaa myös päivän lounaskeiton porisemaan.

Kahvilan suosituimmat tuotteet, kuuluisat mansikkakakut hän on leiponut jo edellisenä päivänä, jotta ne ovat ehtineet vetäytyä parhaimmilleen. Aamulla ne leikataan kolmion muotoisiksi ja pursotetaan kermat päälle.

Lue myös: Amorinrannassa täydellinen aamu alkaa täytekakkupalalla – mansikkakakku on kesäkahvilan kestosuosikki suvesta toiseen

– Päivä menee asiakkaita palvellessa, ja aika vauhdilla tässä saa pistellä menemään. Illalla, kun kahvilan ovet sulkeutuvat, rupeamme siivoamaan ja leipomaan seuraavaa päivää varten, kertoo Elli Raipela, jolle on sydämenasia, että kaikki tarjottava on tuoretta ja itsetehtyä.

Työnjako kesäkahvilan pyörittämiseen on selvä: se on pääasiassa Ellin ja hänen vohvelinpaistajana toimivan veljensä heiniä.

Jouni Raipela hoitaa muilta töiltä ehtiessään kesäkahvilan juoksevia asioita, kuten hakee tuoreita mansikoita kakkuja varten.

Elli Raipela hymähtää, ettei kakussa mitään erityistä salaisuutta ole, vaikka siitä erittäin tykätty onkin tullut. Jouni Raipela kuitenkin uskoo, että juuri tuoreet mansikat ovat yksi suosion salaisuus.

– Kakku tehdään lähitilan tuoreista mansikoista, joita tulee myös kakun väliin. Mansikoita haetaan laatikkokaupalla.

Raipelat laskevat, että mansikoita haetaan noin 15–20 kiloa viikossa, loppuheinäkuussa vielä vähän enemmänkin.

Kaikki muu jää

Amorinrannan kesäkahvila on ollut auki tähän mennessä kahdeksana kesänä, ja kävijämäärä on kasvanut ensimmäisen kesän 1 200:sta viime kesän 4 200:een.

– Alun perin ajatus lähti siitä, että kokeilenpa kesäkahvilaa, kun meillä on täällä näin kivat tilat, Elli Raipela taustoittaa.

Korkeakosken vanhalla koululla Raipelat olivat tuolloin ehtineet asua pari vuotta ja remontoida taloa mieleisekseen.

He tietävät, että moni poikkeaa kahvilaan 58-tieltä. Kahvilan perässä ovat tulleet hekin, jotka ovat 20 vuotta ajaneet ohi vaikkapa mökille Mänttä-Vilppulaan. Kahvilan ohella Raipelat ovatkin tehneet tutuksi koko Juupajokea, sillä vieraat ovat saattaneet poiketa samalla muuallakin.

– Myös kyläläiset käyvät tosi paljon. On hyvin tavallista, että tänne tuodaan vieraita syömään ja kahvittelemaan.

Puskaradiossakin sana on kiirinyt: Raipeloille kerrotaan usein, että kahvilaan on tultu siellä jo käyneiden suosituksesta.

Kahvilakävijöiden kertomat tarinat ovatkin heinäkuun parasta antia.

– Ihmiset ovat mukavia, ja olemme kiinnostuneita tarinoista, joita paljon kuulee, kun vieraana käy esimerkiksi koulun entisiä oppilaita tai kyläläisiä. Täällä puhutaan erittäin paljon, ja hämmästynyt olisin, jos joku sanoisi, ettei häntä ole kahvilassa huomioitu.

Vaikka heinäkuu on tiivis puristus, sitä jaksaa, kun tietää, että elokuussa sitten lomaillaan.

– Heinäkuussa jää itseltä väliin kaikki. Nauroimme viime kesänä, että minä ja veljeni poistuttiin tontilta kai kaksi tai kolme kertaa kuukauden aikana, Elli Raipela kertoo.

Maailmantuska ahdistaa

Kesäkahvilan lisäksi Amorinrannassa on läpi vuoden majoittujia kolmessa huoneessa airb&b-tyyppisesti. Kesällä on myös jurttamajoitusmahdollisuus. Raipelat kertovat vuokraavansa Amorinrannan tiloja myös juhlia ja kokouksia varten, ja onpa siellä retriittejäkin pidetty.

Raipeloiden päätyötä on kuitenkin pari- ja perheterapia. Elli Raipela on yrityksen ainoa työntekijä, ja Jouni Raipela tekee pari- ja perheterapiaa hyvinvointialueella Mikkelissä, josta hän osallistui haastatteluun Teams-yhteydellä. Molemmat ovat myös kouluttautuneet sosiaali- ja terveyspuolen työnohjaajiksi, ja Elli kertoo tekevänsä tätä työtä ehkä terapiaakin enemmän.

Maailmanmeno ei sen enempää ole näyttäytynyt terapiaan hakeutuvien määrässä, vaan Elli Raipela toteaa, että töitä on saanut tähänkin asti tehdä niin paljon kuin on vain halunnut.

– Pikkulapsiperheisiin nykytilanne heijastuu siinä, että lapsilla ja nuorilla on jossain määrin enemmän globaalia ahdistusta kuin aiemmin. Ahdistusoireistoon on tullut lisäksi maailmanahdistus, Jouni Raipela kuitenkin toteaa.

Vuorovaikutus jää kännykän varjoon

Pitkän uransa myötä Raipelat ovat pistäneet merkille, että apua haetaan nykyään aiempaa herkemmin.

– Miehet varaavat tosi paljon aikoja pariterapiaan. Jos vielä aluksi ajan varasivat rouvat, ainakin kymmenen vuotta on jo ollut niin, että varmasti puolet pariterapian ajanvarauksista tulee miehiltä, Elli Raipela toteaa.

Hän jatkaa, että pariterapiassa toistuvat paljolti samat asiat.

– Ihmisen mielen ilmiöt ovat hyvin samankaltaisia ihmiseltä toiselle. Ne toistuvat. Variaatioita ei ole ihan hirveästi.

Raipelat toteavat, että tänä päivänä silmiinpistävänä asiana pariterapiassa nousee esiin vuorovaikutuksen haasteellisuus.

– Kännykkä ja some nousevat siinä hankaluudeksi. Pariskunnilla on usein kiistaa, milloin ja missä sitä käytetään. Se on paikka, johon voi helposti paeta sitä, että on hankaluuksia omassa vuorovaikutuksessa toisen kanssa, Jouni Raipela sanoo.

– Eikä vain paeta, vaan se on syrjäyttänyt ihmissuhteet. Hirvittävän yleinen riidanaihe on, että jompikumpi tai molemmat käyttävät kännykkää niin paljon, että heidän ihmissuhdekiintiönsä täyttyy siellä, Elli Raipela jatkaa.

Tästä Raipelat ovat kovasti huolissaan.

– On tosi paljon perheitä, joissa sekä lapset, nuoret että vanhemmat ovat kännyköillänsä. Kuitenkin ihminen on syntynyt vuorovaikutukseen ja tarvitsee toista ihmistä oppiakseen tunnesäätelyä ja vuorovaikutustaitoja, Elli Raipela korostaa.

– Lapset eivät tänä päivänä opi vuorovaikutustaitoja, eivät ainakaan mallista kännyköillä olevilta vanhemmiltaan. Tämä on aika huolestuttavaa, Jouni Raipela suree.