Oriveden Ponnistuksen liigajoukkueen kuopus, 15-vuotiaana pelaajasopimuksen tehnyt ja vastikään 16 täyttänyt Milla Haapaniemi Orivedeltä on perjantaina juuri palannut Kuortaneelta U18-maajoukkueen EM-kisakarsintoja edeltäneeltä leiriltä.
– Tiistaina alkanut leiri oli aika rankka. Paljon pelattiin kovatempoisia kuusi vastaan kuusi -matseja, hän myöntää.
Välipäivää ennen lauantain liigaottelua ei siis tällä kertaa jäänyt. Haapaniemi ei näin liigakauden alussa osaa vielä analysoida, miten nopeasti hän leirin rasituksista palautuu. Heti sunnuntaina hän suuntaa Suomen U18-joukkueen kanssa Tanskaan alkuviikon EM-karsintoihin. Onneksi silloin on syysloma koulusta.
Palaamme siihen keväiseen hetkeen, kun OrPossa eskari-ikäisestä asti lentopalloa pelannutta orivesiläisnuorta kysyttiin mukaan liigajoukkueeseen.
– Oli se aika pelottavaa, vaikka tietenkin myös mukavaa. En yhtään tiennyt, mihin olen menossa, hän tunnustaa.
Liigadebyyttinsä hän oli tehnyt jo toissa kaudella yhden päivän komennuksella, kun porukasta oli useampi poissa. Tuolloin hän myös avasi pistetilinsä liigatasolla.
Lentopallolinja Oriveden lukiossa oli hänelle itsestään selvä valinta. Kuortanettakin hän tosin hetken harkitsi, siellä kun toimii maajoukkueen valmennuskeskus ja sen yhteydessä myös lentopallolukio, mutta liigasopimus kallisti vaa’an Orivedelle. Muutenkin on mukavampi asua vielä kotona.
Aina luokan pisin – velikin pelasi ja äiti valmensi, siis pallokerhoon
Itse hän ei tarkkaan muista, milloin kasvupyrähdys oikein tapahtui, mutta aina hän on ollut luokan pisin. Nyt 187-senttinen Haapaniemi on hakkuri Polina Kochetkovan kanssa joukkueen pisin pelaaja. Miesten maajoukkueessa pelaava Miika-velikin on venähtänyt yli kaksimetriseksi.
– Veljen jäljissä innostuin lentopallosta, hän oli aika hyvä siinä ja kävin hänen pelejään katsomassa, kun äiti valmensi poikien junnujoukkuetta. Itse aloitin lentopallon eskari-ikäisenä pallokerhossa, hän muistelee.
Ensimmäiset kokemukset lentopallolinjasta kertovat konseptin periaatteessa toimivan, mutta jos leirejä tulee paljon, kuvio vähän mutkistuu. Jokaisesta aineesta kun saa tulla vain kolme poissaolotuntia yhdellä noin viiden viikon jaksolta.
Se tarkoittaa, että jos on kolmekin päivää leirillä, tulee kaksi poissaoloa joka aineesta. Silloin ei voi tulla yhtään poissaoloa muista syistä – eikä ole vara edes sairastua. Se hiukan stressaa Milla Haapaniemeä.
Suurin osa opettajista on hänen mukaansa kuitenkin suhtautunut ymmärtäväisesti urheilun tuomiin vaatimuksiin. Jo lukion aloittaessaan hän päätti jakaa sen neljälle vuodelle, ettei vedä itseään liian kireälle.
– Onneksi koulutehtäviä voi tehdä vaikka pelimatkoilla bussissa, eikä leirilläkään ollut muuta ohjelmaa kuin treenit, joten sielläkin ehti hoitaa kouluhommat välillä.
Kotiväen panos näin nuoren urheilijan tukena on tärkeä. Nytkin äiti haki hänet Kuortaneelta, jotta aikaa jäi myös pieneen päivälepoon ennen liigajoukkueen iltatreenejä. Kouluun Milla yleensä pyöräilee Pappilankankaalta, mutta harjoituksiin hän saa kyydin vanhemmilta.
Kotiyleisön edessä vielä jännittää, kun mukana niin paljon tuttuja
Milla Haapaniemi tunnustaa sopimuksen tehtyään vähän pelänneensäkin valmentaja Andrea Carasia.
– Hän on oma persoonansa ja aika tiukka. Meillä oli kesä omatoimista punttitreeniä ja Carasi veti parit pallotreenit, mutta kesällä hän oli rennompi. Aiemmilla kausilla, kun olin osallistunut treeneihin kauden aikana, hän oli paljon vaativampi, Haapaniemi kuvailee.
Kun sitten tuli viesti Carasin lähdöstä, eikä ollut tietoa, kuka tulee tilalle, Milla tunnustaa menneensä vähän shokkiin. Muillakin pelaajilla taisivat olla pasmat sekaisin siinä kohtaa. Kuka nyt tulisi valmentajaksi?
– Fabio (Menta) on kyllä oikein mukava. Hän ei korota ääntään ja vaikka hän saattaa sanoa, että harjoitukset menivät nyt vähän huonosti, ensi kerralla sitten paremmin, ei hän lopeta sen takia treenejä kesken.
Mitä uutta liigajoukkueessa harjoittelu on tuonut mukanaan?
– Ymmärrän nyt peliä paremmin, siis sitä, minne pallo voi tulla ja mihin ei. Kun sen tietää, voi tehdä parempia ratkaisuja siinä kohtaa, hän mietiskelee.
Syöttökin on Mentan opeilla kehittynyt ja tullut yhä varmemmaksi, se nähtiin jo kauden avauspeleissä. Hän tunnustaa kuitenkin vielä jännittävänsä ainakin kotiyleisön edessä.
– Siellä katsomossa on niin paljon tuttuja! Ehkä siihenkin vielä tottuu. Eivät he kuitenkaan tule juuri kommentoimaan pelin jälkeen otteitani, ja kylälläkin saan kulkea ihan rauhassa.
OrPon B-junioreissa – milloin sinne vielä ehtii mukaan – Haapaniemi voi pelata myös yleispelaajana, liigassa ja maajoukkueessa hän on keskipelaaja. Hän on pelannut vuosien mittaan kaikkia paikkoja paitsi liberona.
Keskipelaajien kisassa Haapaniemellä nyt näytön paikka
Haapaniemi on sikäli harvinainen nuori tulokaspelaaja, ettei hän ole joutunut vaihtopenkkiä hinkkaamaan, vaan nousi suoraan aloituskuusikkoon.
– Saa sitten nähdä, mitä tapahtuu, kun Ansku (Anastasia Borichecva) palaa, tuleeko siinä vaiheessa enempi vaihtopenkkiä. Meitä on kuitenkin Anskun kuntoutuessa neljä, jotka kisaamme kahdesta keskipelaajan paikasta: Jessika Mursula, Naomie Jeger, Ansku ja minä. Tässä alkukaudesta on kuitenkin hyvä sisäänajomahdollisuus ja näytön paikka, hän kuvailee.
Se ei ole kuitenkaan nuorta pelaajaa kipsannut.
– Antaa mennä vaan, yritän ajatella. Jännitys kasvaa suotta liiasta miettimisestä. Meillä on kuitenkin joukkueessa kivaa, ja aina on mukava fiilis mennä treeneihin. Olemme yhteen hiileen puhaltava porukka, eikä kukaan ole asettunut toisten yläpuolelle, vaan kehitymme porukkana, hän iloitsee.
Haaveista ensimmäinen, liigajoukkueeseen pääsy, on nyt toteutunut, ja toinenkin alkanut realisoitua nuorten maajoukkuepaikkana. Jossakin horisontissa häämöttävät seuraavat tavoitteet, aikuisten maajoukkue ja kenties mahdollisuus pelata jossakin ulkomailla, mutta Haapaniemellä tuntuu riittävän malttia edetä steppi kerrallaan.
– Ne tulevat, jos ovat tullakseen, hän kuittaa, mutta tunnollisena harjoittelijana hän tekee itsekin parhaansa niiden toteutumiseksi.
Lauantai-illan kotipelissä molemmilla joukkueilla italialaisvalmentaja
Lauantaina Oriveden liikuntahallissa verkon toiselle puolelle asettuu Hämeenlinnan Lentopallokerho. Viime kauden hopeajoukkue on kova vastus, mutta harjoitusturnauksessa Salossa OrPo venytti pelin HLK:ta vastaan viisieräiseksi, vaikka lopulta niukasti hävisikin.
– Varmaan he ovat monessa asiassa inansa meitä parempia, mutta hyvänä päivänä meillä kyllä on mahiksia, Haapaniemi arvelee.
Lisää mielenkiintoa kohtaamiseen varmasti tuo HLK:sta OrPoon täksi kaudeksi siirtynyt huippupassari Jenna Ylivainio, jonka osaaminen ja ”kapellimestarius” nousevat tässäkin pelissä arvoon arvaamattomaan.
