Vanhan asemarakennuksen syntymäpäivillä muisteltiin menneitä – “Tätä rataa pitkin on lähdetty sotaan ja Amerikkaan”

Oriveden 140-vuotiasta asemarakennusta juhlittiin lauantaina näyttävin menoin.

Fanfaarien soidessa radanpuoleinen pääovi avattiin takaisin käyttöön ja ihmiset saivat ihastella julkisivuremontin kaunista jälkeä.

Lue myös: Tunkelon talon koko hämmästyttää kävijöitä joka kerta – Oriveden vanhalla rautatieasemalla pääsi mukaan rakennuksen esittelykierrokselle

Aseman omistavat nykyään Liisa Vihinen ja Kari Saari. Heistä Saari kertoi avauspuheessaan aseman kunniakkaasta historiasta, kuinka se on vuosikymmenten saatossa tarjonnut kodin ja työpaikan lukuisille ihmisille. Asema on nähnyt paljon ja ollut merkittävässä osassa esimerkiksi kansalaissodan tapahtumissa.

Uudet omistajat ovat tehneet kaksi vuotta töitä sekä neuvottelupöydissä että remontin parissa palauttaakseen takaisin aseman elinvoiman.

Tärkeänä Saari pitää sitä, että asema pystyy jälleen tarjoamaan palveluita ja kiittääkin orivesiläisiä kannustuksesta pitkässä rupeamassa. Työ ei silti suinkaan ole vielä ohi, mutta tärkeä etappi on nyt saavutettu.

Lue myös: Oriveden asemarakennus on heräämässä henkiin – kurkistuksen tiloihin pääsi jo tekemään, kun Ukko-Pekka kävi kylässä

Vihinen ja Saari ovat omistaneet asemarakennuksen kolme vuotta ja asuneet siinä kaksi ja puoli vuotta. Remonttia on tehty vanhaa kunnioittaen ja valmiina on nyt noin kolme neljäsosaa.

– Julkisivuremontti oli kova ja siinä on ollut museovirasto mukana. Kaikki ikkunoita myöten on entisöity, Saari sanoi.

Asema toimii pariskunnan asuntona sekä Vihisen yrityksen toimitilana. Sipoosta Orivedelle muuttanut pariskunta etsi alun perin Tampereelta asuntoa, jossa olisi ollut Vihiselle myös liiketila ja jota ei tarvitsisi remontoida. Elämä päätti kuitenkin toisin: sopiva kokonaisuus löytyi Orivedeltä.

Radanpuoleista pääovea ei ole päästy juurikaan hyödyntämään viime vuosina. Nyt Vihinen avaa verhoomonsa yhteyteen myymälän, joten ovea käytetään taas useammin.

– Tähän mennessä on verhoomon asiakkaiden kanssa sovittu sopiva käyntiaika jokaiselle erikseen, mutta olen huomannut, että ihmiset kaipaavat säännöllisiä aukioloaikoja, Vihinen toteaa toimintansa laajentamisesta.

Vihinen kaavailee remontoidun tilan riittävän toisellekin yrittäjälle tai vaikkapa juhlatilaksi, kun pieni keittiökin löytyy. Vihinen ja Saari ovat viihtyneet hyvin aseman asukkaina.

– Ihmiset ovat Orivedellä ihania. Yllättävän paljon porukkaa on nytkin tullut paikalle, Vihinen toteaa ja huolestuu riittävätkö itsetehdyt kermakakut.

Jyväskylään asti päässy toi asemalle lisää kuhinaa

Oriveden seudun perinteentallennuksen edustajat pitivät pienen puheen ojentaessaan onnentoivotukset Saarelle ja Vihiselle. Heidän puheessaan muistutettiin siitä, kuinka tärkeä asema on ollut Orivedelle kautta aikojen.

– Tätä rataa pitkin on lähdetty sotaan ja Amerikkaan, puheessa todettiin.

Kun Tampereen rautatieläisten soittokunta alkoi soittaa ikivihreitä, kakkukahville istahtivat myös Arja ja Antti Anttila.

Arja Anttila paljasjalkaisena orivesiläisenä kertoi asuneensa asemanseudulla 70 vuotta. Aikoinaan kotina toimi vanha Taiston talo, joka paloi heti seuraavana vuonna Anttilan poismuutosta.

Lue myös: Elvis-fanin tie voi viedä Gracelandiin ja pohkeeseen voi tulla Elvis-tatuointi, tietää Liisa Vihinen – Oriveden Vanhan aseman näyttelyn tähti on Elvis, jota fanikerhon presidentti kuvailee karismaattisimmaksi esiintyjäksi ikinä

Pohjoisesta alun perin kotoisin oleva Antti Anttila on asunut ympäri Suomea, mutta rakkaus sai lopulta vakiintumaan.

– Vuonna 1966 törmäsin tähän tyttöön ja ajauduin Orivedelle. Seutu oli tuttua, olin asunut aiemmin Juupajoella ja ollut Korkeakosken kenkätehtaassakin töissä.

Pariskunta kertoo kulkevansa pääasiassa autolla, mutta innostuvat muistelemaan junamatkojaan.

– 1960-luvulla rata meni Jämsänkoskelle, sitä reittiä käytin. Ja 1970-luvulla alkoi juna kulkea Jyväskylään asti. Silloin asemalla oli kuhinaa, Antti Anttila sanoo.

Arja Anttila sen sijaan muistelee, ettei hänen lapsuudessaan juurikaan matkusteltu.

– Silloin tällöin käytiin mummulassa Töysässä tai tädillä Hämeenlinnassa, joskus Tampereellakin.

– Kyllä minä vieläkin junaa käytän, mutta vain ulkomaanreissuilla, Antti Anttila nauraa.

Asemalla asuneella oli rata-alueelle lyhyt työmatka

Ritva ja Pentti Pääkkönen kahvittelevat samoissa maisemissa, joita katselivat 12 vuoden ajan asuessaan asemarakennuksessa.

– Tuosta päätyasunnosta muutimme pois vuonna 1991.

Pentti Pääkkönen toimi rata-alueen päällikkönä, joten työmatka oli lyhyt.

– Lähdin töihin, kun näin ikkunasta junan tulevan asemalle, hän nauraa.

– Silloin junalla kulki paljon työmatkalaisia, niin kuin nykyäänkin.

Lue myös: Haaveena oma asemarakennus? – Orivedellä sellainen on tarjolla

Pääkkösten perhettä ei ikkunan takana oleva vilske tai junien menot ja tulot häirinneet.

– Rauhallista täällä oli asua. Junan ääneenkään ei kiinnittänyt huomiota enää, kun siihen tottui, Ritva Pääkkönen sanoo.

Pentti Pääkkönen kuitenkin muistaa, että junien kulkurytmi oli hänellä takaraivossa.

– Jos joku juna oli myöhässä, sen huomasi heti.

Pääkkösten kuusihenkinen perhe ja kaksi koiraa mahtuivat hyvin asumaan asemalla, yli neljän metrin huonekorkeus teki vieraisiinkin vaikutuksen.

– Tuttavaperheen tyttö kysyi kerran kylässä ollessaan, että miksi me asumme kirkossa, Ritva Pääkkönen nauraa.

Tiia Vattulainen