Suomessa aatteet jakautuivat aikoinaan niin, että oikeistolla koti, uskonto ja isänmaa muodostivat aatemaailman ytimen. Vasemmistolla ne olivat vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
Näistä yhdistellen on nykyisin tunnettu länsimainen demokratia. Siihen Suomikin kuulu nyt ja peräti Naton voimalla. Itäinen veljeys muuttui rajusti vihaksi ensin talvisodassa ja sitten toisen maailmansodan jälkeen pakkorauhassa.
Nykyisin itä ja länsi taistelevat aatteillaan ja aseillaan. Tästä on meille läheinen esimerkki Ukrainassa. Tunteet itään ovat viileät, mutta sadan vuoden hallinnollinen yhteys näkyy täällä edelleen.
Mikään ei ole maamme ulkopuolella juurikaan entisestään muuttunut. Sanotaan vaikka niin, että sota on aina ollut vieraanamme. Nyt ihmetellään sitä, mistä rahat hallinnon uudelleen järjestelyyn saadaan. Pulma on niin suuri, että se sietää pohdinnan.
Venäjän byrokratiaa kaukaa mukaileva hallintomme pyöritteli ensin läänijakoa ja totesi sen vanhanaikaiseksi. Siitä alkoi uuden hallintomallin kehittely ihan kuin perinnöllisen hallintotavan mukaan.
Uusi jako syntyi Sanna Marinin ponnekkaalla toiminnalla. Sitten hän pääsi ponnahtamaan leveämmän leivän kimppuun. Tänne jäi alkuaan säästöjä tuottavaksi mainostettu jako hyvinvointialueisiin.
Nyt näkyy käyneen niin, että uusi hallintomalli kuluttaa ylimääräistä rahaa kymmenien miljardien vuosivauhtia. Väestö vanhenee ja rahaa pitää löytyä lisää. Niinpä hallitus joutuu ottamaan lisää kalliskorkoista lainaa selvitäkseen hallinnon aiheuttamista kuluista.
Eiköhän olisi nyt sopiva aika katsoa peruutuspeiliin ja arvioida tilanne tervein mielin. Hallintojärjestelmän purkaminen vie vuosikausia ja on hyvin hankalaa, kuten himmelin synnytyksestä muistetaan.
Tehdyistä harhaisista päätöksistä pitää etsiä joustomahdollisuuksia. Niiden avulla meneillään olevat supistukset ja irtisanomiset terveydenhuollossa voidaan ainakin pehmentää.
Hallintohimmelistä tulee mieleen se vanha sanonta: ”Sinä herra, minä herra. Kuka meistä työt tekee”.
Eelis Pulkkinen
Orivesi
fil.lis
