Tänä päivänä on lapsen maailmaantulo lääketieteellisesti ja – hoidollisesti turvattu, ja odottava äiti voi turvallisin mielin kääntyä neuvolan puoleen. Tätä ohjaavaa avunantoa jatkuu sitten vuosikausia. Mutta toisin oli taannoin, ensimmäisen maailmansodan myllerrysten laannuttua, kun maahamme perustettiin kenraalin Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Se on nimensä mukaisesti ollut perustamisestaan saakka lapsen asialla.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Näin on tehnyt myös puolen vuosisataa liiton Oriveden osasto, jonka päivätyö Orivedellä on laaja, ansiokas ja kunnioitusta herättävä. Osaston johdossa on ollut uhrautuvia, toimeliaita miehiä ja naisia. Erityisen painava oli arkkitehti Toini Mikkolan osuus sotavuosina ja niiden jälkeen, jolloin oli monenlaista puutetta. Niin ikään paljon autettavia, ei yksistään orpolapsia. Hyvänä tukena hänellä oli pitkään rva Meri Kanerva.
Osastolla, jonka työn liiton toiminnanjohtaja, maisteri Jaakko Itälä arvioi juhlapuheessaan korkeatasoiseksi, on ollut monta uutteraa toimi-, mutta myös uskollista rivijäsentä. Osa näistä palkittiin vuosijuhlassa liiton viirillä, montaa muuta muuten kiiteltiin. Työtä tarkasteltiin eri puolilta, hauskimmin maisteri Anna-Maija Louhivuoren juontamassa ”Muistojen maisemassa”.
Veteraaneja ja nuorta polvea juhlassa
Juhlapäivänä kävivät osaston edustajat laskemassa kukkia osaston ensimmäisen puheenjohtajan kunnanlääkäri Wäinö H. Helmeen paadelle Oriveden kirkkomaalla. Juhlan seurakuntakeskuksen salissa aloitti opiskelija Mikko Louhivuori soittamalla ryhdikkäästi ja taitavasti Schubertin Ass-duuri Impromptun. Osaston puheenjohtaja, terveydenhoitaja Raija Hinkkala toivotti vieraat – niin veteraanit kuin muutkin – tervetulleiksi tarkastellen liiton ja erityisesti sen Oriveden osaston puolivuosisataista taivalta. Vaikka valtiovalta ja kunta ovatkin saaneet monet liiton aloittamat hyvät, nykyisin keskeiset lastenhoitoasiat huostaansa, ei työtä puutu. Koskaan ei nousevan polven hyväksi voida tehdä liikaa työtä. Nuorissa on tulevaisuutemme.
Maisteri Louhivuori esitti poikansa säestämänä kolme laulua. Myös kansallispukuasuinen naiskuoro, jota tahditti mus.op. Irri Mattila, esiintyi. Johtajatar Ritva Mäkinen ja ohjaaja Aune Harinen panivat osaston päiväkodin ja leikkikoulun ipanat esittämään laulu- ja muita leikkejä.
Välillä juotiin Oriveden Marttojen pyöräyttämät uhkeat kahvit, minkä jälkeen maisteri Itälä puhui. Vapaan sanan aikana esittivät piirin puheenjohtaja, kouluneuvos Toivo J. Karttunen ja toiminnanjohtaja Mauri Mattila piirin tervehdyksen. Muitakin onnittelupuheenvuoroja käytettiin, ja lahjapöydälle kertyi kukkia, paketteja ja rahashekkejä sisältäviä kirjekuoria.
Vieraille tarjottiin suupala juhlan päätteeksi Kievarissa. – Juhla oli lämmin, kotoinen ja innostava.
Itälä: ”Lastenjuhlat eivät enää riitä”
MLL:n osastojen toiminta on uuden nousun aallossa, työn paikallinen tarve sekä tunnetaan että tunnustetaan, ja se ilmenee uusissa yhteyksissä, sanoi maisteri Itälä juhlapuheessaan, jatkaen:
”Osaston merkitys lasten oikeuksia puolustettaessa on ratkaiseva, sillä osastoissa eletään lapsia käytännössä koskettavien ajankohtaisten ongelmien keskellä. Liiton keskushallitus ja keskuskanslian projektiryhmät ottavat kantaa lainsäädäntöön ja valtakunnalliseen lastensuojelupolitiikkaan laativat suunnitelmia käytännöllistä toimintaa varten, valmistavat myös materiaalia ja antavat asiantuntija-apua. Mutta osastot seuraavat lapsen aseman kehitystä suomalaisen yhteiskunnan jokapäiväisessä elämässä itse tapahtumien keskellä. Siksi niillä on suuri vastuu tarpeiden huomaajina ja käytännön toimenpiteiden esittäjinä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosasto on parhaimmillaan lapsen oikeuksien ja etujen valpas vaalija paikkakunnallaan. Sen tulee tarkasti seurata paikkakunnan kehitystä sellaisilla alueilla, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa, päivähoidossa, kaavoituksessa, asuntotuotannossa, harrastustilojen ja harrastustoiminnan suunnitteluissa sekä koulunkäyntiolosuhteiden kehityksessä.
Liiton terveyspoliittinen ja asumispoliittinen projekti sekä päivähoitoprojekti antavat hyvän rungon paikalliselle toiminnalle. Piiristä ja keskuskansliasta annetaan käytännön tukea osastoille. Lapsen kannalta tärkeiden parannusten tekeminen edellyttää nopeaa ja päättäväistä paikallista toimintaa; useimmiten kunnallisille viranomaisille tehtyä perusteltua aloitetta taikka osaston omia toimenpiteitä sekä lisäksi julkisen keskustelun virittämistä paikallisessa lehdistössä.
Päähuomio paikallisessa toiminnassa tulisi kiinnittää lasten kannalta todella suuriin ja oleellisiin kysymyksiin. Jos aluerakentajan ja kunnan suunnitelmassa on lapsi unohtumassa kokonaan, jos huumeongelma leviää kunnollisten harrastustilojen puutteen takia, jos paikkakunnalle muuttavien lapsiperheiden asumisolosuhteet ovat epätyydyttävät, jos neuvolan olisi saatava nykyaikaisia mielenterveyspalveluja tai jos päivähoitopaikkoja puuttuu ja villin perhepäivähoidon epäkohdat rehoittavat, niin lastensuojelujärjestön paikallisosaston velvollisuuksia ei hoideta pelkällä nappulahiihdolla ja lastenjuhlilla.”
Vuosikymmenien saattoa
Maisteri Louhivuori kutsui juhlaväen kuultaviksi osaston veteraaneja ja nykyjohtoa kertomaan oman aktiivikautensa työstä. Paneeliin osallistuivat arkkitehti Toini Mikkola (puheenjohtajana vv. 1943-63), rva Meri Kanerva (sihteerinä yli 20 v.), op. Toini Paavola (pj. 1963-69), terveyshoitaja Irja Enqvist (pj. 1969-72) sekä nykyinen puheenjohtaja Raija Hinkkala.
Kiinnostavin oli Toini Mikkolan selonteko vaikeilta jatkosodan ja niiltä seuranneilta pulavuosilta, jolloin apu Ruotsista oli tarpeen. Lahjakahvi ja -sokeri mahdollistivat monen tuikitarpeellisen työn toteuttamisen mm. v. 1949 osaston terveystalon rakentamisen Hirsilään.
Osaston tuen turvin myös pantiin Oriveden tyttö oppimaan kodinhoitajaksi. Samaan hiileen, lapsen tien turvaamiseksi toimittiin vahvasti. Eikä sovi unohtaa Hirsilän Kenkätehtaan vahvaa tukea noina vaikeina vuosina. – Meri Kanervasta saatiin oiva ”adjutantti”. –
Toini Paavolan puheenjohtajavuosina oli jo helpompaa. Uimaopetus (koulu-) työ laajeni, niin ikään leikkikoulutoiminta. Yhä enemmän saatiin nuoria mukaan. Irja Enqvistin johtajakautena päästiin aloittamaan pitkään suunniteltu lasten päivähoitotyö Seppälän-pappilassa. – ”Vuoden vaihteessa tiettävästi se siirtyy kunnan huostaan”, iloitsi nykyinen esinainen Raija Hinkkala omaa osuuttaan esitellessään. Osaston työ monipuolistuu, mukaan otetaan kokonaiset perheet, mielenterveystyö, ihminen, – työtä riittää. –
”Muistojen parissa olisi huvennut koko ilta”, totesikin maisteri Louhivuori mainiten osaston ensimmäiseen johtokuntaan kuuluneen seuraavat henkilöt: puheenjohtajana tri Wäinö H. Helme sekä pastori Harald Pennanen, ins. J. A. Härmälä, mv. Emil Parpola, op. Heikki Räihä, mv. Kustaa Teerijoki, rva Hilma Kosia, rva Kerttu Helme, johtajatar Sylvi Laaksovirta, rva Ninna Karlsson ja op. Hilja Halme.
Alkuvuosi oli ripeätä, mutta sitten seurasi hiljainen kausi kunnes havahduttiin sotavuosina.
Viirejä – lahjoja
Kauniiseen tapaan jaettiin liiton tunnusviirejä ja saatiin lahjoja. MLL:n Oriveden osasto oli vain kerran aiemmin muistanut liiton symboolilla jäsentään, Toini Mikkolaa. Nyt olivat liiton viiriä vastaanottamassa Meri ja Aimo Kanerva (johtokunnassa yli 20 v.), Toini Paavola, Eva Pohjonen, Irja Enqvist, Hellin Uusheimo, A-M. Louhivuori Arja Korjus ja Allan Viherma sekä kunnalle myönnettyä viiriä valtuuston puheenjohtaja Teuvo Viskari ja seurakunnan viiriä khra Ilmari Mustonen. Viiri oli lisäksi myönnetty Aino Räihälle, Irene Suuroselle, Toivo Hänniselle ja Irja Seppälälle. Elli Laaksolle vietiin viiri sairaalaan.
Eri tavoin muistivat juhlivaa osastoa PYP Orivesi, KOP Orivesi, Kkt. Kotipohja, Centrum Orivesi, Elin Kytöniemi, Oriveden Apteekki ja sen henkilökunta, seurakunta, kunta, terveydenhoitajat, MLL:n Eräjärven ja Juupajoen osastot sekä piiri, LKP:n Oriveden osasto, SPR:n Oriveden osasto, Hilkka Salonen. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 20.9.1973. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
