Haja-asutusalue vetää Orivedellä – lasten lähdettyä kotoa neliöt vähenivät puoleen, mutta näköala ikkunoista pysäyttää tuoreet pitkäjärveläiset kerta toisensa jälkeen: ”Mekö olisimme kaupunkiin muuttaneet? No ei varmasti!”

Omassa rauhassa, silti lähellä palveluja, Elina ja Jorma Pyykkö kuvailevat uutta asuinpaikkaansa. Rakentamista he harkitsivat jo Tähtiniemeen muuttoa tehdessään, mutta kun lapset olivat vielä kotona ja harrastivat aktiivisesti, se olisi tarkoittanut jatkuvaa kuljetusrumbaa. Kuva: Anne Kotipuro

Elina Pyykkö tunnustaa, että järvelle katselu voittaa televisioruudun näkymät mennen tullen. Eikä ihme, sillä korkealta mäeltä näkee kauas.

Puolitoista kuukautta Pitkäjärvellä, Kylänlahden rantamaisemissa asuneet Elina ja Jorma Pyykkö eivät lasten lähdettyä opiskelemaan ja talon Tähtiniemessä käytyä turhan isoksi suinkaan haikailleet naapurikaupungin sydämeen, vaan jonnekin enemmän maalle – järvenrantaan. Tässä he olivat aivan yksimielisiä, kuten monessa muussakin asiassa.

Rantatontin haku vei aikansa, mutta lopulta mieluinen tontti omakotitalolle löytyi vain noin kymmenen kilometrin päästä keskustasta: omassa rauhassa ja silti lähes päällystetyn tien varressa, kuten he tiivistävät. Ei tarvitse talvellakaan miettiä, miten pääsee töihin.

Muualtakin Pirkanmaalta etsintöjä tehtiin, mutta mieluiten he toivoivat voivansa pysyä Orivedellä ja hakivat tonttia ison järven rannalta. Veneilyä he eivät ole ainakaan vielä harrastaneet, mutta ehkä sekin alkaa jossakin vaiheessa houkutella, kun mahdollisuuksia siihen nyt on.

Oriveden Pitkäjärvi näyttää nyt kiinnostavan omakotirakentajia enemmänkin, sillä lyhyen matkan päähän toisistaan on noussut peräti kolme omakotitaloa.

Pyykköjen uusi koti alhaalta rannasta katsottuna. Terassin alapuoliset rakenteet peitetään vielä rimoilla ja terassille tulee myös kaiteet, kunhan lasiseinät saadaan pystytettyä. Piha-alueet he aikovat jättää melko luonnonmukaisiksi, eikä etupihalle missään tapauksessa tule asvalttia. Kuva: Anne Kotipuro

Pyyköt eivät hoppuilleet oman taloprojektinsa kanssa. Tonttikaupat tehtiin keväällä 2021, ja ensimmäinen kesä kului paikalla seisseen vanhan kesämökin ja rantasaunan purkuun. Siinä he olivat itsekin mukana, mutta kiireisinä muualla töissä käyvinä jättivät uuden rakentamisen suosiolla alan ammattilaisille. Tontille piti myös tehdä tie, aiemmin sinne ajettiin pellonpohjaa.

Hirsitalo tilattiin helmikuussa 2022. Talonosat tulivat viime syksynä, ja toukokuussa talo oli valmis.

– Itse asiassa yksi valintakriteeri talotoimittajalle oli, mikä firma lupaa talon kaikkein valmiimpana. Lopulta meille jäi itselle vain talon ulkomaalaus, Elina Pyykkö kertoo.

Värin valinta otti tosin aikansa, sillä Oriveden Värin kanssa oikeaa sävyä etsittiin monen koemaalauksen kautta, ennen kuin ympäröiviin mäntyihin sopiva tumman ruskea sävy löytyi.

Ikkunapinta-alan runsaus nostaa ympäröivät maisemat pääosaan. Olohuone ja keittiö ovat yhtenäistä, isoa tilaa, jossa katto on korkealla. Kuvat: Anne Kotipuro

Hirsitalo tekee maisemalle kunniaa

Hirsitalo oli Pyyköille itsestään selvä valinta järvenrannalle. He halusivat kuitenkin vapaat kädet kilpailuttamiseen ja ottivat siksi taloa suunnittelemaan tamperelaisen rakennusarkkitehdin Antti Jaakkolan, jonka tiesivät suunnitelleen aiemminkin paljon hirsitaloja. Samasta toimistosta hankittiin rakennustöiden valvonta.

– Arkkitehdin kanssa kierreltiin tontilla, jonka isot korkeuserot asettivat omat rajoitteensa talon muodolle ja sijoittumiselle. Talo haluttiin tontin korkeimmalle kohdalle ja oikeastaan ainut reunaehto suunnittelussa oli, että isot ikkunat ja kaikki oleskelutilat tulevat järven puolelle, Elina Pyykkö kertoo.

Toiveissa oli myös harjakatto ja perinteinen, mutta moderni ulkoasu, joka sopii maalaismaisemaan. Rinnevaihtoehtoa ei edes harkittu, sillä tästä tulisi loppuelämän talo ilman portaita. Siis yksikerroksinen. Korkeuseroja tontilla on muutenkin riittävästi.

Poikkeuslupa rakentamiselle oli haettu aivan ensiksi arkkitehdin kuvien valmistuttua. Varsinainen rakennuslupa tulikin sitten nopeasti, muutamassa viikossa. Pyyköt olivat kuulleet, että joissakin Tampereen lähikunnissa senkin saanti kestää kuukausikaupalla. Myös yhteistyön rakennusvalvonnan kanssa he kertovat sujuneen jouheasti.

Edellisessä talossa neliöitä oli kolmisensataa, nyt pariskunnalle ja heidän kilpikonnalleen riittää 145 neliötä. Pojalle ja tyttärelle, jotka molemmat opiskelevat Lappeenrannassa, on silti omat huoneet kotona käymistä varten, mutta ne palvelevat myös vanhempien työhuoneina.

Jorma Pyykkö käy töissä Tampereella, mutta tekee yleensä etätöitä kolmena päivänä viikossa. Elina Pyykön työpaikka on Lahdessa asti, joten siellä pitää olla jo pieni asuntokin. Etätyöt onnistuvat hänellekin osittain.

Pyyköt ovat asuneet Orivedellä 2000-luvun alusta, eikä pois tee mieli, vaikka tontteja he kävivät katsomassa muuallakin Pirkanmaalla. Tämä on heidän kolmas kotinsa Orivedellä. Kuva: Anne Kotipuro

Verhoja ei tarvita, risusavottaa riittänyt

Nämä maisemat eivät tarvitse verhoja ympärilleen, eikä naapureitakaan ole lähimailla. Pyykköjen toivelistalla oli myös sisäänvedetty terassi, johon tulee vielä lasiseinät käyttöajan pidentämiseksi.

Lämmitysmuotona itsestään selvä valinta oli maalämpö, jonka he vaihdattivat myös edelliseen taloonsa. Olohuoneen nurkassa oleva pieni takka on enemmänkin tunnelmanluoja.

Työt tontilla aloitettiin maaston muotoilulla, ja kalliotakin piti vähän räjäyttää, koska se oli hyvin pinnassa. Ihan ensiksi pihaan nousi autotalli-varastorakennus, jossa on kahden auton tilat. Toisen niistä on tosin vallannut Jorma Pyykön harrasteauto, vuosimallin 1989 Volvo. Autotalli onkin enemmän harrastamista varten kuin autojen säilytykseen.

– Siinä varauduttiin siihenkin, että edellinen talo olisi pitänyt tyhjentää äkkiä.

Edellinen koti meni kaupaksi vasta tämän vuoden loppukesällä, joten muuttovalmis uusi talo ehti odottaa hetken asukkaitaan. Pyyköt kertovat varautuneensakin tähän talonsa koon vuoksi, mutta uskoivat silti, ettei se käsiin jää. Tarvittiin vain sopivan kokoinen perhe.

Viime ajat Jorma Pyykön vapaa-aika on mennyt melko tarkkaan risusavotassa, ja moottorisaha on laulanut. Kylänlahden suuntaan aiotaan näkymiä vieläkin avartaa, sen sijaan komeat männyt ja jopa autotallin takana seisova kelottunut petäjä haluttiin säästää.

Tässä on tulevan rantasaunan paikka, melko lähellä päärakennusta. Pyykköjen mielestä tällaisessa kodissa asuessa ei kesämökkiä kaipaa. Rakennusoikeutta jää vielä käyttämättäkin. Kuva: Anne Kotipuro

Seuraavaksi rantasauna, mutta ei ihan rantaan

Talon järvenpuoleisessa päädyssä on pieni tasainen maa-alue, jossa on jo tolpat merkkinä saunan paikasta. Aiempi sauna sijaitsi alhaalla, lähes vedenpinnan tasolla, mutta Pyyköt pitävät matkaa sinne asti turhan pitkänä esimerkiksi talvea ajatellen.

Rantasaunaan tulee puulämmitteinen kiuas, suihku ja muut mukavuudet sekä pieni vierastupa. Laiturinpaikkaakin on jo hahmoteltu, mutta kulkuväylää rantaan mietitään vielä.

Talo valmistui siis avaimet käteen -periaatteella, eikä kalustaminenkaan aiheuttanut paljon päänvaivaa. Aika monesta huonekalusta piti tilan pienennyttyä hankkiutua eroon, mutta uutta ei oikeastaan tarvinnut hankkia. Uutta ilmettä saa jo valaisimia ja muuta pientä vaihtamalla.

Kaikki oleskelutilat sijoitettiin niin, että niistä avautuu näkköala Längelmävedelle. Keittiönpöydän äärestä kuvakulma on tällainen. Kuva: Anne Kotipuro

Eri-ikäisten asukkaiden kylä tuntuu elävältä

Pitkäjärven kylää he kuvailevat virkeäksi, ja naapureihinkin on jo tutustuttu Kylänlahden ”biitsillä” ja Lehtolan torstaitalkoissa. Maalaiskylän tunnelma on mutkaton ja naapurien kanssa tulee kanssakäymistä ihan itsestään. Tänne on ollut mutkatonta asettua, ja esimerkiksi talolle vievän tien auraus on jo sovittu.

– Täällä ei suinkaan asu pelkkiä ikäihmisiä, vaan kaikenikäisiä. Vakituisia asukkaita on sen verran, ettei tarvitse tuntea olevansa yksin keskellä metsää. Ja vaikkei kauppaa ole, marketin pihaan hurauttaa äkkiä, kauppa-asiat hoidamme usein työmatkalla. Parasta Pitkäjärvellä on kuitenkin sen loistava sijainti Ysitien tuntumassa, Pyyköt sanovat.

Tietenkin maisemien ohella, joihin he eivät usko kyllästyvänsä. Talvella jäälle vedetään luistelureitti, latuja on täälläkin ja kylätielle on mukava lähteä kävelylle.

Pihatöihin on ehditty vasta risusavottaan, mutta tarkoitus on jättää piha hyvin luonnonmukaiseksi. Kuva: Anne Kotipuro

Leave a Comment