Arkkitehti Malin Moisio on vahvasti sitä mieltä, että vanhojen rakennusten korjaaminen kannattaa. Hän luennoi Längelmäen Päivölässä otsikolla Korjata vai purkaa?.
Moisio tutkii asiaa sekä tulevan väitöskirjansa materiaalin että omakohtaisen kokemuksen kautta. Omia kokemuksia karttuu perheen kakkoskodissa Vähäjärven talossa, joka on rakennettu 1800-luvulla ja jota perhe on kunnostanut perinteitä vaalien.
– Omassa tutkimuksessani lähestyn vanhojen rakennusten korjaamista hiilijalanjäljen ja energiatehokkuuden kautta. Toki asiaan vaikuttavat muutkin seikat, kuten estetiikka ja kulttuurihistorialliset arvot, muistuttaa Malin Moisio.
Moni yleisöstä tuntui itsekin asuvan iäkkäässä talossa, joita vanhan Längelmäen pitäjän alueella onkin merkittävän paljon. Siksi luennoitsijan esittelemät konkreettiset esimerkit vanhojen rakennusten viisaasta ajattelusta saivat paljon nyökkäyksiä osakseen.
– Monesti jo vanhojen rakennusten muoto antaa mahdollisuuden energiatehokkuuden lisäämiseen. Itse puhun lämpövyöhykkeistä: jokainen huone on kuin oma rakennuksensa eli se on mahdollista jättää vaikka talvella lämmittämättä ja lämmittää vain osa talosta rakenteiden kärsimättä. Lisäksi taloissa on usein puolilämmintä tilaa, kuten meidänkin talossamme hirsirakenteen sisällä oleva porstua, joka toimii hyvin jääkaapin sijaisena kylmänä aikana. Lämpötila ei putoa pakkasen puolelle, mutta on sopiva ruoan säilyttämiselle, Moisio havainnollistaa.
Liikaa ei parane tiivistää
Hän kuvaileekin suomalaisen talonpojan olleen jo 1800-luvulla energiatehokas.
– Talot on rakennettu mäelle ja suuntaus on ollut etelään. Ikkuna-aukot ovat olleet pieniä, ja käytössä on ollut hengittäviä luonnonmateriaaleja. Lisäksi kylmät ullakko- ja eteistilat ovat parantaneet asuintilojen energiatehokkuutta.
Malin Moisio varoittaa kuitenkin vanhojen rakennusten liiasta tiivistämisestä.
– Pinkopahveja käytettiin ilmatiiveyden parantamiseen ja osaksi varmasti myös esteettisistä syistä. Ikkunat tilkittiin ja teipattiin talveksi, jotta ei syntyisi vedon tunnetta. Kun nykyisin vanhoja rakennuksia korjataan, pitää muistaa, että rakenteen pitää huokoistua ulkopintaa kohti. Muovipinnoitteita, esimerkiksi maaleissa, ei pitäisi käyttää eikä vanhaan taloon asentaa koneellista ilmanvaihtoa. Riittävän korvausilman puuttuessa se vetää ilmaa rakenteiden läpi. Tuolloin sisäilmaan pääsee mikrobeja, joita taas on aina ulkoilmassa.
Kosteusongelmien syynä onkin Moision mukaan useimmiten elintapojen muutos, joka lisää rakennusten kosteuskuormaa. Myös liian tiivis rakennus tai vesivuodot ovat usein ongelmien lähteinä.
Monenlaista energiatehokkuutta
Korjaaminen kannattaa Malin Moision mielestä lähes tulkoon aina.
– Vaikka jäisi vain runko, vanha on silti vähäpäästöisempi kuin uudisrakennus. Monesti korjataan myös sellaista, mikä ei juurikaan paranna energiatehokkuutta, kuten vanhan rakennuksen ikkunat. Ikkunoiden uusimista parempi vaihtoehto on korjata vanhat ikkunat ja teipata ne talveksi. Laskin, että ikkunoiden ja ovien uusiminen parantaa energiatehokkuutta noin viisi prosenttia. Jos laitetaan villasukat jalkaan ja lasketaan sisälämpötilaa yksi aste, päästään kuuden prosentin parannukseen. Lisäksi vanhoilla ikkunoilla on esteettistä ja rakennushistoriallista arvoa.
Vanhassa talossa asuminen ohjaa myös elämäntapojen muutokseen.
– Vanhat talot ovat energiatehokkaita myös siksi, että vanha talo muuttaa asujan elämäntapaa, kertoo Malin Moisio.
Yleisö on tästä vahvasti samaa mieltä. Tauno Kaskela nauratti luennon kuulijoita myös faktoilla, jotka jokainen vanhassa talossa asuva tunnistaa.
– Kolmenkymmenen asteen pakkasella ulkohuussiin ei ole jonoa!
– Eikä sinne jäädä näppäilemään kännykkää!
Energiatehokkuutta sekin.
