Kosken kipinä -kävelytapahtuma toi reippailijat Juupajoen teille viikonloppuna toistaiseksi viimeisen kerran. Korkeakosken VPK on järjestänyt tapahtumaa vuodesta 2009.
Ensimmäisenä vuonna kävijöitä oli tapahtuman järjestelyvastaavan Tarja Ojalan mukaan 182 ja seuraavana vuonna 198. Muina vuosina kävijöitä on hänen mukaansa ollut 150:n molemmin puolin. Sittemmin väkimäärä on vähentynyt, mikä on yksi syy sille, että tapahtuma jää nyt ainakin tauolle.
– Tänä vuonna etukäteen ilmoittautuneita oli reilut 90, Ojala kertoi ennen tapahtumaa.
Vielä viime hetkellä mukaan ilmoittautui muutama innokas, joten reitille lähti lopulta 98 kävelijää.
Ojala näkee, että ihmiset ovat koronan myötä oppineet nauttimaan liikunnasta itsenäisesti luontopoluilla ja pyörälenkeillä, eivätkä välttämättä lähde maksullisiin tapahtumiin.
Väkeä on Ojalan mukaan vähän myös järjestelyporukassa, ja sama väki on tapahtuman aikaan myös hälytysvalmiudessa. Viime vuonna kävikin niin, että hälytys tuli juuri tapahtuman alkuun.
– Tällaisen tapahtuman järjestäminen on koko vuoden kestävä projekti, jossa on iso työ.
Ilmaistakaan tapahtuman järjestäminen ei ole.
– Ilman yhteistyökumppaneitamme emme olisi tapahtumaa pystyneet järjestämään. He ovat mahdollistaneet myös tuotekassit osallistujille.
– Mutta nyt pidetään seisakkia, otetaan happea ja kehitellään mahdollisesti jotakin tulevaisuuteen, Ojala vihjaa.
Kaukaakin mukaan
Tuttujen vakikävijöiden lisäksi joka vuosi paikalle on löytänyt myös uusia kävelijöitä pitkin Suomea, mikä ilahduttaa järjestäjiä.
– Yksittäisiä kävelijöitä tulee kaukaa, Järvenpäästä ja Helsingistä asti. Nyt kaukaisin VPK:n naisryhmä tuli läheltä Lahtea, ja Hämeenkyrö on jo monta vuotta käynyt. Tänä vuonna uutena mukana oli Viljakkalan naisosasto.
– Tässä toimii myös naisosastojen yhteistyö: tullaan toisten luokse kauempaakin, kun tämmöisiä järjestetään, Ojala kiittelee.
Hän muistuttaa, että nyt kun Pirkanmaallakin on iso hyvinvointialue, yhteishenkeä tarvitaan.
Ystävän houkuttelemana
Kävelytapahtuma vietiin tänäkin vuonna läpi perinteisellä kaavalla. Reitille lähdettiin alkulämmittelyjen jälkeen iltapäivästä.
– Reitit olivat samat kuin aikaisemminkin. Vaihtoehtoja oli vajaasta kolmesta kilometristä reiluun kahdeksaan kilometriin.
Tumma pilvimassa vasta häämötti horisontissa, kun Kosken kipinän osallistujat lähetettiin matkaan.
– Sade alkoi puoli kolmen aikaan, joten pitkämatkalaiset kastuivat, mutta muut ennättivät reitiltä kuivin nahoin, Ojala kertoo.
Rennolla fiiliksellä osa hölkkäsi ja osa käveli, toisilla olivat sauvat mukana, ja olipa koiriakin päässyt matkaan mukaan.
– Onneksi on näin hieno keli, joku hihkaisi vastaukseksi polunlaidan tsemppihuutoihin.
Orivesiläiset Susanna Hänninen ja Soili Itkonen kiipesivät rotkon mäkeä reippaalla tahdilla.
– Soili tästä tiesi ja sai suostuteltua minutkin mukaan, Hänninen totesi.
Itkonen oli itse osallistunut tapahtumaan kerran aikaisemmin.
– On niin kauniit maisemat tässä reitin varrella, että jo senkin takia kannatti lähteä mukaan.
Hyväntuuliset naiset olivat sitä mieltä, että siitä ei mennä, mistä aita on matalin.
– Ehdottomasti kierretään pidempi reitti.
Rotkosta noustiin koulukeskuksen tienoille, ja rankan mäen jälkeen vastassa oli Korkeakosken VPK jakamassa juomapulloja.
Väliaikamusiikkia reitin varrella soitteli Korkeakosken hälytysosaston oma haitaristi Lauri Sahra.
– Tässä on vähän huumoriakin mukana. Ensimmäisessä Kosken kipinässä soitti Tampereen pelastuslaitoksen oma bändi Hot Pois, ja nyt viimeisellä kerralla meillä on esiintyjänä oman paikkakunnan Lauri. Ei tarvita viittä miestä, kun yksikin riittää, Ojala naurahtaa.
Moni juoman nappasikin mukaansa, ja osa jopa seisahtui hetkeksi kuuntelemaan soittoa. Mielen ja kehon virkistyksen jälkeen jaksettiin taas jatkaa eteenpäin.
