Näkevät kädet antavat Dorn-terapiaa – asiakkaan oma liike tehostaa hoitoa ja löysää kireää lihasta, suomalais-saksalainen yrittäjä rupattelee rennosti suomeksi nikamia tutkiessaan ja käsitellessään

– Samalla lailla kuin huollamme autojamme, meidän pitäisi huoltaa kehoamme, sanoo Johannes Gartmann ja ottaa esille opetusvälineensä, muovisen selkärangan. Sillä voi havainnollistaa asioita lisää. Kuva: Anne Kotipuro

Oriveden Hoitokellarin yrittäjän itselleen sisustamassa hoitohuoneessa vierailee nykyään noin kerran viikossa Dorn-terapiaa tarjoava Johannes Gartmann Jämsänkoskelta. Hänen hoitotapansa on nikama- ja nivelterapia, jossa yhdistyvät perinteinen hieronta ja tukirangan käsittely.

Niistä haetaan apua esimerkiksi virheasentoihin ja kiputiloihin, mutta jotta vaikutus kestäisi, on asiakkaankin kiinnitettävä huomiota omaan tapaansa liikkua ja olla.

Johannes Gartmann syntyi Saksassa, ja hänen isänsä on saksalainen. Kun Gartmann oli nelivuotias, perhe muutti Suomeen, koska äiti halusi pojilleen suomalaisen koulutuksen.

Vanhempi veljeksistä valitsi äitinsä tavoin hoitoalan ja kouluttautui lähihoitajaksi. Hänen veljensä sen sijaan suuntasi puuseppämestari-isän tavoin kädentaitoammattiin.

Kun Johannes Gartmann oli valmistunut ammattiinsa, hän palasi töihin toiseen kotimaahansa Saksaan, missä hoitotyön ohella ajoi kuorma-autoa pitkin poikin Eurooppaa. Muutettuaan vähän myöhemmin Sveitsiin, häntä vastaan tuli Dorn-terapia, joka on lähtöisin Saksasta.

– Äitinikin kävi joskus nämä kurssit, ja kyllä hän niiden opeilla välillä minuakin käsitteli. En vaan sitä oikein noteerannut, kun se ei ollut siinä vaiheessa niin tärkeää minulle, hän tunnustaa.

”Sitten yhtenä iltana löysin tämän Dornin”

Johannes Gartmann viipyi Keski-Euroopassa sillä erää melkein 15 vuotta. Hän on töissään eri puolilla Eurooppaa käynyt läpi oikeastaan koko hoitoalan kirjon.

– Olen työskennellyt saattohoidossa, kotihoidossa, vuodeosastolla kuntoutuksessa, sisätautien osastolla, ortopediassa ja ensiavussa sekä päihde- ja mielenterveyspuolella. Ihmiskehosta tuli nähtyä kaikki aspektit, ja se alkoi olla aika raskasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, hän kuvailee.

Kun kynttilä alkoi palaa molemmista päistä, oli pakko tehdä jokin muutos.

– Sitten mä löysin tämän Dornin yhtenä iltana, kun katselin jotain kursseja. Muistin äidin opinnot ja siitä mielenkiinnosta halusin itsekin lähteä kokeilemaan. Ei siinä ainakaan mitään häviäisi.

Dorn-terapiaan perehdytään lyhyillä valmistavilla kursseilla, ja sen jälkeen on tehtävä 200 käsittelyä. Siinä harjaannutaan tekniikkaan käytännössä, ja sen jälkeen mennään kokeeseen suorittamaan diplomi.

Aktiivista hoitoa, yhteistyötä asiakkaan kanssa

Dorn-käsittely liittyy hierontaan sikäli, että ensin pehmitetään hieromalla ja myös lihasvasaraa apuna käyttäen lihakset ja pehmytkudokset, sitten siirrytään varsinaiseen Dorn-terapiaan.

Gartmann kuvailee, että se on yhteistyötä, jossa toimitaan liikkeen kautta. Olennaista siinä on, että asiakas itse osallistuu omilla liikkeillään käsittelyyn.

– Jos minä painan vaikkapa tätä nikamaa tästä kohtaa ja pyydän samalla sinua heiluttamaan jalkaa edestakaisin, lihas täällä vähän löystyy ja se nikama antaa pikkuhiljaa periksi, hän selvittää.

Ei siis mitään äkkinäisiä rusautuksia, vaan sitkeää työtä, jossa jännitystilaan supistunut lihas lopulta väljenee ja antaa nikamalle tilaa mennä paikalleen.

Gartmann oli vapaa-aikanaan käsitellyt kollegoja ja tuttavia oppimallaan uudella metodilla  ja muuten tehnyt ihan normaalia hoitotyötä vuoroissa. Koronakeväänä 2020 hän muutti Suomeen.

Uusimaa oli vielä kiinni, joten hän pääsi tulemaan vasta kesäkuussa. Hän keskittyi siitä pitäen vain Dorn-terapiaan ja asettui Tampereelle tarjoamaan hoitoja.

– Tein sitä täysipäiväisesti Tampereella, mutta viime vuonna tila, jossa monta hoitajaa työskenteli vuokralla, meni myyntiin. Kaksi entistä asiakastani oli perustanut Jämsänkoskelle sellaisen hoitolan, johon he pyysivät minuakin.

Jossakin kohtaa Gartmann havaitsi, että Orivedellä Sirpa Turusen Hoitokellarin tilassa olivat torstait vapaana. Hän vuokrasi ne itselleen ja ryhtyi tekemään hoitoja Orivedellä. Paikkakunnalta on tullut sen verran varauksia, että yrittäjän mielestä kannattaa ajella Orivedelle Jämsänkoskelta.

Hän tekee hoitoja pääsääntöisesti neljänä päivänä viikossa, ja viides on varattu ”kaikelle muulle” kuten paperitöille ja omakotitalossa riittäville tekemättömille asioille.

Osa tulee käsittelyyn uteliaisuudesta, suurin osa viimeisenä oljenkortena

– Melkein 90 prosenttia minulle tulevista käy läpi saman kaavan: lääkäristä he ovat saaneet vain kipulääkkeitä. Moni on sen jälkeen kokeillut fysikaalista hoitoa ja hierontaa, ja kun niistäkään ei ole apua saanut, hakeutuu sitten vielä minun käsittelyyni, Gartmann kertoo.

Kun käsitellään samalla sekä pehmytkudokset ja lihakset että tukiranka, lihakset eivät niin herkästi vedä tukirankaa takaisin virheasentoon. Eniten Gartmann hoitaa lantion ja alaselän sekä toisaalta niskan ja hartiaseudun ongelmia.

Kela-korvauksia ja vastaavia on kuitenkin turha odottaa, sillä Dorn-terapia on vaihtoehtohoitoa, jonka antajat eivät Valviran listoille pääse.

– Jos tekisin tätä Sveitsissä, voisin suoraan laskuttaa vakuutusyhtiötä, mutta Suomessa on hyvä, ettei puoskariksi sanota, hän vertaa.

Hänestä Keski-Euroopassa näiden asioiden kanssa ollaan avoimempia ja nähdään vaihtoehtohoitojen täydentävän koululääketiedettä.

Hän jatkaa, että hoidosta ei ole pysyvää apua, jos sen jälkeen kaiken tekee kuten ennenkin, siis yleensä aina vahvemmalla kädellä toimien, mikä lisää kehon toispuoleisuutta. Jos haluaa pysyvää apua, pitää olla valmis muuttamaan omia elintapojaan ja tottumuksiaan.

– Lantion virheasennot saattavat kehittyä pitkäänkin, ja sitten yhtenä päivänä vaan joku pikkuasia laukaisee kivun, Gartmann kuvailee.

Hän nimittää selkärankaa sulakekaapiksi, josta lähtevät kuin sähköjohdot vegetatiiviseen, tahdosta riippumattomaan hermostoon.

Tässä oikean asiakkaan paikalla muoviselkäranka, jonka avulla Johannes Gartmann havainnollistaa työtään. Näin hän tunnustelee ja hoitaa istuvan asiakkaan nikamia. Välillä hän ohjeistaa seisomaan ja vaikka heiluttamaan kumpaakin jalkaa vuorotellen. Hoitaminen on sen verran fyysistä, että kuntosalia hän ei enää työpäivän jälkeen kaipaa. Kuva: Anne Kotipuro

Kun tukirakenteet käydään läpi, tärkeintä on hyvä näppituntuma

Johannes Gartmann kuvailee työnsä niin, että hän käy tukirakenteet läpi näkevillä ja tuntevilla käsillä ja löytää sillä tavoin ongelmat.

– Tämä näyttää helpolta, mutta ei välttämättä ole. Pitää olla hyvä näppituntuma, mutta silmiä tässä ei tarvita oikeastaan ollenkaan. Voisin tehdä tätä vaikka silmät kiinni.

Hän sanoo, että vaikka Dorn-terapiassa otteet ovat reippaat, ei siis mitään hivelyä, mitään mustelmaa vaarallisempaa hän ei pysty aiheuttamaan.

Gartmann kertoo, että terapialla myös aktivoidaan kehon omia paranemismekanismeja. Siksi on varauduttava siihen, että vaikutukset jatkuvat jopa kolme päivää.

Joku nukkuu sikeästi, toinen virkistyy silmissä. Aineenvaihdunta voi saada vauhtia, ja mielentilaankin saattaa tulla uudenlaisia tuntemuksia. Niin moneen elimeen nuo ihmiskehon ”sähköjohdot” viestejään vievät.

Monessa hoitomuodossa suositellut sarjat ovat pitkiä, mutta Gartmann sanoo, että hänen neuvoillaan ja huomion kiinnittämisellä omiin huonoihin tottumuksiin käsittelyissä ei tarvitse ravata koko ajan, vaan yhdestä viiteen kertaa riittää. Huonompi juttu ei kuitenkaan ole käydä sen jälkeenkin pari kolme kertaa vuodessa ylläpidossa.

– Minä voin näyttää vain oven, mutta yksilön pitää itse kulkea siitä, hän kiteyttää.

Dieter Dorn oli tavallinen saksalainen maalaismies, sahalla töissä. Se mitä hän teki, oli oikeastaan ikivanhaa saksalaista kansanparannusta, jota käytettiin myös karjan vaivoihin. Kiinnostus nousi, kun sen huomattiin toimivan myös ihmisten ongelmiin. Näitä kansanparantajia kierteli tiloilla, ja samalla laitettiin kuntoon isäntä ja renkikin.

Johannes Gartmann sanoo, ettei hän Dorn-terapian löydettyään enää voisi kuvitella palaavansa vanhaan perustyöhönsä, koska sen avulla hän on päässyt auttamaan niin monia.

Nuoriakin ihmisiä hän soisi näkevänsä enemmän luonaan, koska siinä iässä virheasentoihin ja muihin ongelmiin on helpompi puuttua. Siksi esimerkiksi koulun terveystarkastuksista kantautuvat viestit virheasennoista olisi hyvä ottaa tosissaan ja hakea niihin apua.

Leave a Comment