Äkkipysäys moottoripyörällä Rengossa ja muita maalausmuistoja – lumen, taivaan ja veden maalaamisessa taiteilijan taidot punnitaan

Nämä kaksi oranssinpunaista pientä maalausta Usko Markunmäki teki vastapainoksi isolle, Ylläksen kaamoksessa maalatulle työlle, jonka sinisävyt eivät hänestä toimineet yksinään. Se iso ei nyt autoon mahtunut mukaan. Kuva: Anne Kotipuro

Lahdessa asuva, juuriltaan orivesiläinen Usko Markunmäki oli moottoripyöräilemässä hämäläisessä maalaismaisemassa vaimonsa Ailan kanssa, kun edessä ollut maisema sai hänet äkkiä jarruttamaan. Oltiin Rengossa, matkalla Lopelle päin.

Lue myös: Kolme varttuneempaa maalaria toi töitään Kampukselle – AAA-hengessä mennään ja väreillä iloitellen: ”Maalaaminen on antanut kyvyn katsoa värejä toisin silmin”

Samasta kohdasta piirtyi verkkokalvoille kaksikin eri näkymää, joista molemmat piti ehdottomasti tallettaa vastaisen varalle. Ne ovat nähtävissä Markunmäen ja kumppanien näyttelyssä Oriveden Kampuksella.

Maalaismaisema Rengosta osui kohdalle moottoripyöräreissulla Etelä-Hämeessä. Tänä kesänä Usko Markunmäki on ehtinyt vähemmän kaksipyöräisen satulaan, sillä alkukesän näyttely kauppakeskus Triossa Lahdessa kesti pari kuukautta. Kuva: Anne Kotipuro

Siellä voi yhdellä käynnillä tehdä nojatuolimatkoja muun muassa Norjaan, Lappiin ja Visbyhyn – ja Italian kaupunkeihin, kiitos Markunmäen taiteilijaystävän Matti Arvisen. Lahtikin Markunmäen kuvissa näyttäytyy.

Markunmäen maisemissa lähtökohta on yleensä paikoissa, jotka hän on itse kokenut. Hänen mottonsa onkin: ”maalauksia luonnon kauneimmilta paikoilta”. Ne hän tallentaa ensin nopeasti luonnoslehtiöön ja usein myös valokuvaan muistin tueksi.

Ihmisen pienuutta luonnon keskellä kuvaa osuvasti tämä kalastusalus Norjan vuonolla. Norja on Markunmäille muuten tuttu, mutta Hurtigruten-reitti on vielä toteuttamatta. Kuva: Anne Kotipuro

Lumella on lukemattomia sävyjä

Kun Markunmäki piti pop up -näyttelyä kauppakeskuksessa, siellä kävi paljon myös taideopiskelijoita. Hän heitti heille: – Miksi ette maalaa lunta?

– He vastasivat, että eihän sitä voi maalata, kun se on aina valkoista. Näytin heille näitä maalauksia ja kysyin jokaisen kohdalla: Onko se valkoista? Onko se valkoista? Ei se oikeasti ole koskaan ihan valkoista, vaan ottaa sävynsä ympäriltään, taivaalta ja sen hetken valosta, Markunmäki kuvailee.

Kampuksen Akvaarion takaseinällä on useampikin luminen maalaus, joista tässä osa. Ne osoittavat selkeästi, miten monipuolinen on lumen väriskaala. Kuva: Anne Kotipuro

Hän on muutenkin hyvin visuaalinen ihminen. Työelämässä kodinkonemarkkinointia suunnitellessa oli monesti helpompi tehdä toimeksianto piirtämällä, hahmottaa ajatuksensa kuvien kautta.

Tässä kohtaa on pakko heittää ajatusleikki: jos olisit kodinkone, mikä olisit mieluiten?

– No en ainakaan pölynimuri… Ehkä hyvä leivinuuni tai hella, koska se turvaa ravinnon saannin ja kaiken lisäksi tuottaa lämpöä sekä usein kokoaa ihmisiä ympärilleen.

Usko Markunmäki on tutkinut tarkasti paitsi lunta, myös veden ja taivaan sävyjä. Tämä järvimaisema on Peurungasta, ja tekijä itse pitää myös etualan mäntyjen luomasta syvyysvaikutelmasta. Kuva: Anne Kotipuro

Ihmisiäkin Markunmäki on tauluihinsa maalannut, myös alastonkuvia korrektisti hieman verhottuina, mutta niitä hän ei tähän näyttelyyn tuonut. Niitä voi käydä katsomassa vaikka maailmanperintökohde Verlan kesäravintolan seinillä, missä taulut ovat osa ravintolan sisustusta yhden kesäkauden kerrallaan.

Tässä näyttelyssä Markunmäen ihmiskuvausta edustavat Inarinjärven saaressa asunut erakko Surnu-Pekka sekä kolmen maalauksen savusaunasarja, jossa vihdotaan kaikessa rauhassa perisuomalaiseen tapaan, mutta saunailta päättyykin hiukan yllättäen kosintaan.

Visbyn viikinkiviikolta löytyi aihe Ystävyys-tauluun. Oikeanpuoleisella naisella Visbyssä oli tosin aurinkolasit päässä, joten Usko Markunmäki maalasi siihen aivan toisen nuoren naisen kasvot. Kuva: Anne Kotipuro

Arvisen värit tulevat usein puhtaina tuubista

Aivan toisenlaista värinkäyttöä edustavat Matti Arvisen maalaukset omalla seinällään. Ne vievät vahvasti abstraktin ilmaisun suuntaan, ja värit ovat usein kirkkaita ja sekoittamattomia. Niiden yhteensopivuus on kuitenkin tarkkaan mietittyä.

Matti Arvisen suurikokoisin teos näyttelyssä on nimeltään Syysruska. Se toimii ovesta astuttaessa varsinaisena katseenvangitsijana. Kuva: Anne Kotipuro

Heti ovesta astuttaessa huomion vie oikealla oleva iso teos, nimeltään Syysruska. Pian sen jälkeen katsoja voi hypätä italialaisiin myöhäisiltatunnelmiin. Kolme vahvoin värein toteutettua teosta on nimetty kyseisen kaupungin mukaan: Bergamo, Firenze ja Rooma.

Pilkettä silmässä lienee ollut Arvisella hänen maalatessaan käsi kädessä kulkevan parin hyvin kirkasvärisessä ympäristössä, onhan sen nimikin ”Kohti valoisaa tulevaisuutta”. Maalauksessa on jotain hyvin hellyttävää.

Arvinen on nimennyt yölliset kaupunkinäkymänsä tapahtumapaikan mukaan. Niissä onkin vahva italialaistunnelma. Kuva: Anne Kotipuro

Kampuksen Akvaariossa pääkohteena luonto

Markunmäki viihtyy paikalla omissa näyttelyissään senkin takia, että vieraiden kanssa on hauska keskustella periaatteella ”Taide kuuluu kaikille, kaikki osaavat taidetta, kaikilla on siihen aktiivinen oikeus.”

– Ajan saatto on karsinut töistämme pahimmat roiskimiset ja pakkoyrittämiset, Usko Markunmäki kuvailee kolmen taiteilijan asennetta maalaamiseen.

Se kolmas on hänen isoveljensä Paavo Markunmäki Visuvedeltä, jonka ilmaisuun vaikuttaa jonkin verran se, että hän maalaa vasemmalla kädellään.

Ilmaisun vahvuus ei siitä ole kärsinyt, siveltimen tarkkuus kenties hiukan. Luonto tulee lähelle niissäkin.

Kolme kertaa kuutamo. Nämä Usko Markunmäen maisemat ovat viimesyksyiseltä vaellusmatkalta Pallastunturille. Myös Inarissa Markunmäet ovat paljon liikkuneet. Kuva: Anne Kotipuro

Leave a Comment