Suomi on luonut täysin omintakeisen lasten ja nuorten harrastamisen mallin. Sen mukainen toiminta on lyönyt itsensä laajasti ja kattavasti kunnissa läpi – mukana on peräti runsaat 260 kuntaa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tuoreen selvityksen mukaan harrastamisen Suomen malli saa varauksettomat ja kattavat kiitokset niin paikallisilta mallin toteuttajilta kuin siihen osallistuvilta koululaisilta. Opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueen johtaja Tiina Kivisaari sanoo, että harrastusmaailmassa rahasta puhuminen on herkkä aihe, mutta hänen mukaansa nimenomaan maksuttomuus ja lasten ja nuorten toiveiden huomioiminen tekevät mallista kruununjalokiven.
Tiina Kivisaari toteaa heti aluksi napakasti, ettei kellään lapsella tai nuorella ole harrastamispakkoa. Hän muistuttaa, että myös lapsissa ja nuorissa on yksilöitä, jotka viihtyvät yksin ja joilla on mielekästä tekemistä omassa rauhassa.
– Kyllä myös lukeminen ja kirjastossa käyminen käyvät harrastuksesta.
– Emme voi vaatia, että lapsilla ja nuorilla olisi harrastuspakko.
Kolikolla on tunnetusti seitsemän puolta. Kivisaari kertoo, että harrastamisen Suomen mallin muutaman vuoden aikana saavuttama suuri suosio osoittaa, että kouluikäiset lapset ja nuoret janoavat mielekästä ja ohjattua yhdessä tekemistä.
Ajatus harrastamishankkeesta virisi pääministeri Antti Rinteen hallituksen ensimetreillä. Silloin maamme katseet kohdistuivat Islantiin, jossa oli toteutettu oma mallinsa.
– Nykymuotoinen Suomen malli ja Islannin malli ovat erilaisia. Suomalaiset kävivät ihmettelemässä islantilaisten systeemiä, mutta sitä ei kopioitu maahamme. Meillä pohjattiin vahvaan tutkimustietoon.
Muistin virkistämiseksi palautettakoon mieleen, että Islannin malli syntyi yhdessä kaupunginosassa Reykjavikissa. Siellä vanhemmat alkoivat partioida kaduilla ja usuttaa yön selässä olevia lapsia koteihinsa. Vanhempien huolena oli nuorten alkoholin ja huumeiden käyttö yleistyminen.
Mielekästä tekemistä lapsias ja nuoria kuullen
Tiina Kivisaari kiittelee valtiovallan aktiivisuutta ja toimeliaisuutta. Nyt Suomessa on käytössä koko maan kattava harrastamisen malli.
Kivisaari viittaa tuoreeseen arviointiraporttiin ja teroittaa, että lasten ja nuorten vahva osallistuminen on onnistumisen takana. Hänen mukaansa kunnat ovat mahdollistajina ja paikallisina järjestäjinä tehneet kiitettävästi osansa. Lapset ja nuoret ovat motivoituneet ja kohdanneet mielekkääksi kokemaansa tekemistä.
– Lasten ja nuorten kuuleminen onkin koko toiminnan kulmakivi.
Kivisaari lisää, että toiminnasta saadaan säännöllisesti uutta tietoa, sillä esimerkiksi koululaiskysely toteutetaan joka toinen vuosi.
Harrastamisen Suomen mallin ydintä on, että toiminta on mahdollisimman yhdenvertaista ja maksutonta.
– Erityisen huomion ansaitsee harrastamisen korkeatasoisuus. Toiminta on kaikkialla erittäin laadukasta.
– Harrastamisen maksuttomuus poistaa viimeisenkin kynnyksen. Kaikki halukkaat ovat samalla lähtöviivalla.
Kivisaari pitää erityisen myönteisenä sitä, että tavoite saada mallista yhdenvertainen on otettu hyvin vastaan.
Tutkimustietoa on paljon
Harrastuksien vaikutuksista lapsiin ja nuoriin tiedetään kiitettävän paljon. Tiina Kivisaari sanoo, että harrastamisen Suomen mallia rakennetaan ja kehitetään koko ajan vahvalla tietokärjellä.
Kivisaaren mukaan yhteisöllisyyden kokeminen on keskeinen asia. Harrastus antaa lapselle ja nuorelle kavereita ja ystäviä. Harrastamisen Suomen malli tuo lasten ja nuorten arkeen myös aikuisia, heitä, jotka vetävät kunnissa harrastustunteja.
Kivisaari nostaa kissana pöydälle tutkimustiedon, jonka mukaan noin kymmenen prosenttia lapsista ja nuorista ilmoittaa, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Ihmissuhteet ja vuorovaikutus ovat ihmisen hyvinvoinnin peruspilareita.
– Lasten ja nuorten arviointiraporttiin antamista vastauksista käy kirkkaasti ilmi harrastuksen ohjaajan merkitys. Vastaajien mielestä hyvä ohjaaja ottaa tehtävänsä tosissaan, hänen kanssaan on helppoa puhua ja ohjaajaan syntyy aito yhteys.
Arviointiraportti nostaa päivänvaloon lisäksi lasten ja nuorten osallisuudesta kokeman vahvan tunteen. Kivisaaren mielestä olennaista on, että lapset ja nuoret sanovat painavan sanansa harrastamisen sisällöistä.
Harrastamisen Suomen malli elää koko ajan ajassa. Kivisaari pitää todellisena voittona sitä, että mallia kehitetään koko ajan.
– Arjen toteutuksessa on myönteistä, että harrastamisen Suomen malliin tarkoitettuja rahoja voidaan käyttää myös välipaloihin ja kuljetuksiin.
Liikkumiseen aktivointi tärkeää
Suomessa kasvaa huoli kaikenikäisten ihmisten riittävästä liikunnasta. Tiina Kivisaari uskoo, että harrastamisen Suomen malli aktivoi lapsia ja nuoria myös eri liikuntamuotoihin.
Kivisaari huomauttaa, että luonnollisesti kodilla on avainasema lapsen aktivoinnissa ja kannustamisessa harrastuksiin ja liikkumiseen.
Lasten ja nuorten harrastamismahdollisuuksista puhuttaessa joskus pomppaa esille vanhempien taloudelliset voimavarat eli rahan riittävyys. Kivisaari kannustaa äitejä ja isiä hakemaan stipendejä ja avustuksia, joita lukuisat yhdistykset sekä järjestöt myöntävät.
Myös kouluilla on vaikuttava rooli lasten ja nuorten arjen kokonaisuudessa. Kivisaari kiittelee lukuisten opettajien pyörittämiä kerhoja eri kouluissa.
– Korostan, ettei harrastamisen Suomen malli kilpaile millään tavalla lapsista ja nuorista koulujen, seurojen tai seurakuntien tarjonnan kanssa. Kaikille riittää työsarkaa.
Tiina Kivisaari toteaa, että opettajat ovat näkijöitä ja tekijöitä, joten he voivat luontevasti vinkata tai ohjata harrastusta tarvitsevan lapsen joko koulun kerhoihin tai harrastamisen Suomen mallin paikallisen tarjonnan piiriin.
– En halua millään tavalla lisätä opettajien työtaakkaa, mutta he ovat aitiopaikoilla tunnistamaan tilanteita ja auttamaan lapsia löytämään oman juttunsa.
MATTI PULKKINEN
