Pappilan kentällä nähtiin komeita keihäskaaria 1950- ja 1960-luvuilla. Niistä vastasivat erityisesti Pesun veljekset Pekka ja Seppo.
1944 syntynyt Seppo oli kenties viisipäisen veljeskaartin urheilullisin poika. Hän oli aluksi kiinnostunut seiväshypystä, mutta voimistelunopettaja Tauno Kaartonen ohjasi lahjakkaan pojan keihäänheiton pariin.
Tulosta alkoi syntyä jo nuorella ikää. Seppo heitti 17-vuotiaana 700 gramman keihästä 55,95 metriä. Ennätys syntyi Pyynikin urheilukentällä Tampereella 16.7.1961. Hän oli tuolla tuloksella kyseisen vuoden Suomen tilastossa sijalla seitsemän 17-vuotiaiden sarjassa.
Farkut jalassa ykköstulokseen
Noin kuukautta myöhemmin Seppo voitti Työväen Urheiluliiton valtakunnallisten poikaurheilupäivien keihäänheiton Toijalassa. Vettä satoi kaatamalla ja Seppo oli läpimärkä jo noustessaan junaan Oriveden asemalla. Hän pääsi perille Toijalan urheilukentälle, mutta ei ehtinyt vaihtaa farkkuja urheiluhousuihin ennen kisan alkua.
Seppo heitti kisan pisimmän kaaren ja hänen nimensä komeilee poikaurheilupäivien voittajien joukossa vuoden 1961 TUL:n toimintakertomuksessa, joka löytyy esimerkiksi Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHDON eli entisen Suomen Urheilumuseon kokoelmista.
Sepon heittotekniikka ei ehkä ollut kaikkein tehokkain, mutta käsi oli nopea kuin ruoska. Valitettavasti se ei riitä huipputason keihäänheitossa. Paljon metrejä jäi varmasti varastoon, kun liikunnallisesti lahjakkaan nuoren miehen kaikkia ominaisuuksia ei saatu ulosmitattua.
Sepon heitot käytännössä loppuivat varusmiespalvelukseen, jonka hän aloitti jo 17-vuotiaana 1961.
Held-keihään hankintaan tuli tärkeää tukea
Kolme vuotta nuoremmalla Pekalla ei ollut vastaavia ominaisuuksia, mutta hän oli veljeään teknisesti taitavampi ja myös tätä pidempi. Vahvat ja pitkät jalat olivat eduksi tässä rajussa lajissa.
Pekka oppi heittämään erinomaisesti niin sanottua Held-keihästä. Köyhään perheeseen ei sellaista voitu hankkia, mutta TUL:n Tampereen piiri riensi apuun ja järjesti hänelle toivotunlaisen harrastusvälineen.
Pekka heitti jo 16-vuotiaana 61,34 metriä aikuisten 800 gramman keihästä. Hän oli tällä tuloksella Tilastopajan mukaan Suomen aikuisten vuoden 1963 tilaston sijalla 116, eikä edeltä löydy ketään nuorempaa heittäjää. Aivan jokaisen tilastossa mainitun heittäjän syntymäaika ei tosin ole tiedossa.
Tampereelle mestarin oppiin
Seuraavana vuonna 800 gramman keihäs lensi upeasti lukemiin 64,93 metriä. Pekka nousi Suomen kaikkien aikojen tilaston toiseksi 17-vuotiaiden sarjassa. Vain Heinolan Iskun Risto Tukiainen oli heittänyt pidemmälle tämän ikäisenä.
Miesten vanhan mallin keihään tilastointi lopetettiin vuoteen 1985 ja Pekka jäi pysyvästi historiankirjoihin Suomen kaikkien aikojen tilaston sijoituksilla 59 17-vuotiaiden sarjassa ja 695 aikuisten sarjassa. 17-vuotiaiden tilaston kärjessä on Kimmo Kinnunen ja Pekan taakse jää monia tunnettuja keihäsmiehiä, kuten Seppo Räty, Jyrki Blom, Mauri Auvinen ja Kari Ihalainen.
Kauden 1964 lopuksi Pekka Siirtyi Tampereen Kisatovereihin, jossa häntä valmensi keihäänheiton kaksinkertainen Suomen mestari Olavi Kauhanen.
Kauhanen voitti Kalevan kisat olympiavuonna 1956 ja häneltä otettiin jo mitat edustusasua varten, mutta Melbournen kisakoneeseen Kauhasta ei lopulta kuitenkaan valittu. Hän oli myös lentopallossa kaksinkertainen Suomen mestari ja maajoukkuepelaaja 1952 MM-kisoissa.
Ura katkesi loukkaantumisiin
Pekka pääsi siis hyvään oppiin Tampereelle. Kävi kuitenkin niin, että ikävät loukkaantumiset katkaisivat lupaavan heittouran. Pekka oli heittänyt hurjia tuloksia aikuisten keihäällä jo nuorena ja olkapäät olivat joutuneet liian kovalle koetukselle.
Aikuisiällä olkapääongelmat näkyivät esimerkiksi niin, että kalastellessa virveli saattoi uistinta heitettäessä irrota kovan kivun takia kädestä. Leppoisan tikanheiton jälkeisenä yönä särkylääke oli toisinaan tarpeen. Hinta nuorina tehdyistä ennätyksistä oli siis lopulta varsin kova.
Veljekset seurasivat urheilua aktiivisesti omien kilpailu-uriensa jälkeenkin. Pekka Pesu kuoli vuonna 1988 ja isoveli Seppo viime vuoden tammikuussa.
Sami Tapanainen
