Juupajoen Sukkavartaantiellä sijaitsevan Wanhan Leipomon ovet ovat jälleen auki.
Vastapaistettua leipää tai pullaa paikasta ei kuitenkaan kannata käydä kysymässä. Leipomusten sijaan vanhassa tiilirakennuksessa on tarjolla sielunruokaa, sillä tila toimii taidegalleriana ja kirpputorina.
Paikkaa pitävät kiinteistön vuodesta 2005 omistaneet ja Juupajoen Käpylässä jo 30 vuoden ajan kesäasukkaina viihtyneet Pekka ja Päivi Kuokka.
– Neljä vuotta paikka on ollut meillä kesägalleriana. Kun Wapriikki myytiin ja sinne rupesi tulemaan toimintaa, mekin aloimme miettiä, että voisimmeko tehdä tilasta gallerian omille töillemme. Sitä ennen olimme pitäneet paikkaa vain varastona, Päivi Kuokka kertoo.
Idea alkoi miellyttää pariskuntaa yhä enemmän, kun he ensimmäisenä koronakesänä näkivät, kuinka paljon Juupajoella liikkui lähimatkailusta kiinnostuneita ihmisiä.
Niinpä he raivasivat, siivosivat ja hiukan entrasivat varastona ollutta kiinteistöään ja saivat heinäkuuksi auki Wanhan Leipomon gallerian. Kesästä 2020 lähtien se on vahvistanut osaltaan Juupajoen kesäajan taide- ja vierailukohteiden tarjontaa.
– Asumme Unkarissa talvet ja tulemme kesäksi Juupajoelle. Heinäkuun pyhitämme tälle galleriatoiminnalle, sillä silloin täällä liikkuu paljon ihmisiä. Sekä maalaaminen että tämän gallerian pitäminen ovat meille ihania harrastuksia, Kuokat kertovat.
Pinjapuun ydin löytyi
Toisensa Kuokat ovat tavanneet Ateneumin iltagraafisella vuonna 1972. Siitä lähtien he ovat piirtäneet ja maalanneet yhdessä milloin mitäkin ja milloin missäkin. Unkarissa he ovat viihtyneet vuodesta 2009 lähtien ja siellä talven aikana maalattuja töitä galleriassa onkin ollut aiempina kesinä esillä.
Nyt galleriassa esillä olevat työt ovat syntyneet suurilta osin Italiassa, missä Kuokat viettivät aikaa ennen Suomeen tuloa. Italia myös näkyy Kuokkien töissä: Päivillä italiaisina maisemina ja Pekalla paikallisen ruokakulttuurin kautta.
– Keskityin siellä ollessani tyypilliseen italialaiseen maisemaan eli yritin tutustua ja opiskella pinjapuun olemusta. Toscanassa se ja sypressi ovat puita, jotka tekevät sen maiseman, Päivi Kuokka sanoo.
Pinjamaisemaa kuvaavia töitä ei ole esillä vain yhtä tai kahta, vaan pitkä rivi. Puun ytimen hän uskoo nyt löytäneensä.
– Olen töihin todella tyytyväinen. Asuntomme oli hiukan kellarissa enkä osannut ajatella, että mitä niissä olosuhteessa saisin aikaan. Hämmästyin ihan, että mitä sieltä tuutista tuli ulos, hän nauraa.
– Kauhean tuottelias minä olen, sen myönnän. Oikeasti minä tykkään siitä, kun pääsen vauhtiin ja töitä alkaa syntyä, hän jatkaa.
Luontoaiheet ovat se ykkönen
Mallimaisemista tai -kuvista Päivi Kuokka ei töitään maalaa.
– Valokuvaan paljon, joten minulla on päänupissani niin paljon tavaraa, että lähden sitä jostain nurkasta purkamaan. Jostakin siis vain aloitan ja sitten sieltä tulee jotakin ulos. Mutta kyllä siinä aina vähän aikaa saa töitä tehdä, että löytää sen tavan, jolla ajatuksensa saa kankaalle, hän kertoo.
Vaikka galleriassa on nyt häneltä esillä maisematöitä, ei Päivi Kuokka pidä itseään maisemamaalarina.
– Aiheet vaihtelevat todella paljon. En ole maisemamaalari edes ollut aiemmin, vaan tämä on tullut ihan kahden edellisen vuoden aikana. Mutta luontoaiheita maalaan paljon, todella paljon.
Uusimmat työnsä Päivi Kuokka on tehnyt öljypastelleilla ja akvarelliväreillä. Viimeistelyt töihinsä hän on tehnyt tussilla.
– En yhtään tiedä, ovatko ne korostuksia vai jotain muuta, mitä tussilla teen. Kun olin tämän yhdenkin työn tehnyt, niin se vain rupesi vaatimaan sitä, että minun pitää jollain ohuella vetää tänne jotakin. Sitä on hirveän vaikea selittää, mistä se tunne tulee.
Päivi Kuokka painottaa, että maalaaminen on hänelle hiukan kuin leikkiä. Jos se ei sitä olisi, tulisi tekemiseen liikaa puristusta ja siitä olisi silloin vaikea nauttia.
– Mukavaa tämän pitää olla. Jos siihen rupeaa tulemaan hikiviivaa, niin sitten se ei ole hyvä juttu ollenkaan, hän tuumaa.
Lounaasta ja päivällisestä tuli tauluja
Kun Päivin innostus ovat olleet pinjat, niin Pekan intohimo on nyt siis suuntautunut ruokaan.
Se voi olla pettymys jollekulle, joka on käynyt galleriassa aiemmin. Wanhassa Leipomossa on nimittäin aiempina kesinä voinut tutkia esimerkiksi vartalon kaaria.
– Pekan maailmaa ovat yleensä olleet alastomat naiset. Mutta nyt hän on vaihtanut elävät mallit lautasmalliin, Päivi Kuokka ilakoi puolisonsa suunnanmuutoksella.
Sitä Pekka Kuokka ei oikein itsekään tiedä, mistä hänen intonsa ruoka-aihetta kohtaan syttyi.
– Jostakin se vain tuli. Mietin, että mitäs tässä nyt nopeasti ryhtyisin tekemään ja ruoan puolelle sitä sitten hypättiin. Ja kyllähän minä ruokaa tykkään laittaa, Pekka Kuokka sanoo.
Hiilellä piirretyissä töissä näkyy osin ruoka-annoksia, joita he matkallaan söivät. Lisäksi niissä on hiukan reseptin alkua italiaksi.
Työnsä Pekka Kuokka kertoo tekevänsä nopeasti valmiiksi. Saattaa siis olla, että italialainen ruoka on hänen kohdaltaan nyt kokonaan käsitelty.
– Kyllä se vähän niin on, että nyt voi siirtyä seuraavaan aiheeseen, hän hymähtää.
Kesä päättyy yhteiskirppikseen
Taidegallerian lisäksi Wanha Leipomo on myös kirpputori. Kuokat ovat laittaneet tilaan myyntiin itselleen tarpeettomaksi käynyttä vanhaa tavaraa.
– Eihän kaikkia se kiinnosta, että meillä on täällä tauluja esillä. Kirpputori sen sijaan voi kiinnostaa ja siinä samalla he saattavat eksyä katsomaan, mitä muuta täällä on esillä, Pekka Kuokka sanoo.
Kun galleria sulkeutuu heinäkuun lopulla, on pihassa tuolloin enemmänkin kirpparimeininkiä.
– Silloin pidämme naapureiden kanssa laajennetun kirpparin. Samanlaiset kauden päättäjäiset pidimme myös viime vuonna. Riippuu sitten säästä, onko se pihassa vai sisätiloissa, Pekka Kuokka kertoo.
Kesägallerian pitäminen on tuonut eläkkeellä olevalle pariskunnalle paljon iloa. Se on pitänyt sisällään runsaasti muun muassa ihmisten tapaamista, heidän kanssaan käytyjä keskusteluja ja juttelutuokioita.
– Me olemme tämän kautta oppineet tuntemaan paikkakuntalaisia paremmin. Olemme aikoinaan tulleet muualta emmekä silloin tunteneet täältä ketään. Myös mökkiläiset käyvät täällä, joten hekin tulevat tutuiksi, Päivi Kuokka kertoo.
Oppia on myös edellisiltä kesiltä kertynyt. Galleriaa ei esimerkiksi enää pidetä yhtä paljon auki kuin ensimmäisenä kesänä. Silloin siitä oli tulla eläkkeellä oleville Kuokille jo ihan oikea työ.
– Paikka oli silloin viitenä päivänä viikossa auki, mutta se oli vähän liian raskasta. Nyt olemme avoinna torstaista sunnuntaihin, he kertovat.
Niin kiinteäksi osaksi kesän tapahtumatarjontaa paikka on myös tullut, että Kuokilta ehdittiin jo pyytää sitä, että Wanha Leipomo avaa ovensa myös tänä kesänä.
– Kunnasta kysyttiin jo tammikuussa, että miten pidämme paikkaa avoinna kesällä. Onhan tästä tullut myös meille ja meidän ystävillemme kohtaamispaikka. Heitä tulee kaukaakin meitä tänne galleriaan tapaamaan, Pekka Kuokka sanoo.
– Onhan tämä meille kivaa. Kun meillä kerran on tällainen paikka, niin kiva tänne on töitään esillä laittaa. Me olemme työuramme jo tehneet, joten tämä on meille nyt vain rentoutumista, Päivi Kuokka toteaa.
