Jo ihan pienenä poikana ja koululaisena ja sitten nuorena urheilijana upea ja suorastaan jännittävä Hakolinna Längelmäen Kirkonkylällä sai kiinnostukseni ja mielikuvituksenkin heräämään.
Hakolinna oli hirsistä rakennettu, moniulotteinen ja monikerroksinen mahtava hirsilinna, jonka katolla komeili neliskulmainen torni ja sen päällä oli vielä lipputanko. Hakolinnaa ei enää ole, sitä tulee suorastaan ikävä ja sen muistot elää yhä isommankin pojan päässä. Miksi Hakolinnaa ei enää ole?
Hakolinnan vieressä sijaitsi yksi Längelmäen urheilukentistä. Kirkonkylän koululaiset käyttivät sitä viikoittain urheilutunneilla, siellä järjestettiin urheilukilpailuja ja erilaisia tilaisuuksia ja jota kylän nuoriso käytti kokoontumispaikkanaan.
Hakolinna sijaitsi pienen kävelymatkan päässä kirkonkylän koululta Tunkelontien varressa. Kuka muistaa Hakolinnaa?
Hirsilinna nimeltään Hakolinna
Historiankirjat kertovat, että Hakolinna oli alun perin Längelmäen suojeluskuntatalo. Längelmäen Lotta Svärd -osaston aloitteesta Kirkonkylään ryhdyttiin puuhaamaan yhteistä kokoontumispaikkaa eli suojeluskuntataloa. Tätä varten alettiin keräyksillä vuonna 1921 hankkimaan rahaa.
Längelmäen suojeluskunta oli perustettu jo vuonna 1918 ja se oli aiemmin kokoontunut Poukalla kunnan tiloissa. Talon rakennustoimikuntaan valittiin Jussi Tarkkala, Otto Poukka, Kustaa Tarkkala ja Vilho Korhonen. Esikuntaan valittiin lisäksi maanviljelijät Elias Syvänen, Aleksi Poukka ja Heikki Salomaa. Suojeluskuntatalon tontti aiottiin silloin vuokrata kunnalta.
Historiakirjojen mukaan suojeluskuntatalon piirustukset tilattiin R. Järvenpäältä ja rakennusurakka annettiin E. Saloselle. Varoja rakennushankkeelle hankittiin keräyslistoilla, arpajaisilla ja kunnan ja Manttaalikunnan avustuksilla. Uusi Höyrylaivaosakeyhtiö lahjoitti rahaa rakentamiseen ja lainaakin taloa varten otettiin.
Rakennustarvikkeita saatiin Enqvist OY:ltä, OY Valkeakoskelta ja OY Näsiltä. Suojeluskuntataloa rakennettiin osin myös kyläläisten ja suojeluskuntalaisten talkoilla.
Uusi uljas Längelmäen suojeluskuntatalo valmistuikin 10.9.1924. Längelmäen kunta vuokrasi urheilukenttäalueen suojeluskunnalle vuonna 1941. Suojeluskunta lahjoitti koko talon Längelmäen kunnalle vuonna 1944. Tällöin suojeluskuntatalon tuli nimeksi Hakolinna.
Historiakirjat kertovat edelleen, että suojeluskunnat harjoittivat monipuolista urheilutoimintaa ja muutakin yhteiskunnallisesti kaikkia hyödyttävää toimintaa jo 1920-luvulla. Poukan kunnantalon mailta vuokrattiin 50 vuoden ajaksi 75 aaria urheilu- ja harjoitusalueeksi. Urheilukenttää raivattiin sitten ainakin vuonna 1935. Urheilukilpailuina siihen aikaan olivat muun muassa juoksu, heitto, hyppy, potkupallo, pitkäpallo, murtomaajuoksu ja hiihto.
Nuoren koululaisen ja urheilijapojan vanhemmat kertoivat, että Hakolinnassa järjestettiin jo ennen sotia ja sen jälkeenkin iltamia, elokuvaesityksiä, erilaisia juhlia, kursseja ja urheilukilpailuja. Hakolinna oli siis monenlaisten tapahtumien keskipiste.
Ainakin vuonna 1947 järjestettiin Hakolinnassa elokuvailtoja ja tanssi-iltoja. Hakolinna oli meille nuorille ja varmaan silloin ennenkin perin jännittävä, jopa sadunhohtoinen hämyisä tarulinna. Talossa oli monta kerrosta, monta huonetta ja parveketta moniin seikkailuihin. Hakolinnassa oli suorastaan hieno ja iso juhlasali ja sen perällä vielä näyttämö.
”Moukari tulee”
Tämä huuto kuului monesti Hakolinnan urheilukentän päästä päähän 1950–60-luvuilla. Asko Syväsen moukari lensi kohta viuhuen ainakin viidenkymmenen metrin päähän moukariringistä, siis lähes kentän toiseen päähän, joskus jopa pituushyppypaikalle ja juoksuradoille. Se lässähti syvälle kentän nurmeen. Ja kohta Asko hinasi raskasta moukaria takaisin betonirinkiin.
Tämä oli nuorelle urheilijapojalle hienoa aikaa! Asko oli silloin maamme eturivin moukarinheittäjiä, paras sijoitus hänellä taisi olla kolmas sija Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelussa aikanaan. Asko oli esimerkki monelle urheilijapojalle silloin.
Hakolinnan urheilukenttä oli toiseksi paras urheilukenttä Längelmäellä. Juoksuratojen pituus oli jonkin verran alle normikenttien 400 metrin pituisista radoista. Kentän takasuoralla oli kuitenkin täyspituinen sadan metrin juoksurata.
Takasuoralla oli pituushyppypaikka ja lähempänä Hakolinnan päärakennusta sijaitsivat kuula- ja moukarinheittorinki, korkeushyppypaikka ja keihäänheittopaikka sekä seiväshyppypaikka. Juoksuradat oli päällystetty mustalla hiilimurskalla. Kentällä olivat myös valkoiseksi maalatut jalkapallomaalit.
Pietikäisen urheilukoulua
Kirkonkylän kansakoulussa oli yläkoulun opettajana urheilullinen ja musiikillinenkin Toimi Pietikäinen.
Kirkonkylän koulu oli monena vuotena paras kansakoulu Längelmäen koulujenvälisissä urheilukilpailuissa, niin kesä- kuin talvilajeissakin. Hakolinnan urheilukenttä oli siten erinomainen paikka koulun urheilutuntien pitopaikaksi.
Pietikäiset olivat opettajina Kirkolla vuosina 1955- 1967. Opettaja Toimi Pietikäinen oli itsekin ollut ollut varsin aktiivinen urheilija. Etenkin keihäänheitto oli hänen lempilajejaan. Toimi oli menestynyt urheilussa, ainakin opettajien urheilukisojen keihäänheitossa.
Ei siis ollut suuri ihme, että Toimi pyöritti Hakolinnan kentällä keihäänheittokoulua, johon tämän kirjoittajakin osallistui 14-16-vuotiaana nuorena 1960-luvulla.
Hakolinnan hävitys
Hakolinnan urheilukenttä oli urheiluseurojen, Längelmäen urheilijoiden ja koulun sekä kylän nuorison aktiivisessa käytössä vielä ainakin 1960-70-luvuilla. Kirkonkylän koulun lakkauttaminen vuonna 1967 hiljensi Hakolinnan urheilukentän käyttöä.
Vielä 1970- luvullakin kenttää käytettiin kesäisin muun muassa nappulajalkapallon pelaamisessa ja kylien välisissä lentopallon puulaakikisoissa. Kesäasukkaitten lapsia ja nuorisoa Hakolinna myös kiinnosti. Se oli mieliinpainuvaa aikaa heillekin.
Historiakirjojen mukaan Hakolinnan ylläpidosta vuodesta 1948 lähtien vastasi Poukan tilan hoitokunta. Hakolinna olisi kuitenkin vaatinut jo 1960-luvullakin perusteellista saneerausta ja korjausta, vaikkakin talo oli hyvässä peruskunnossa.
Aiemmin kunta sai Hakolinnasta monilta yhdistyksiltä tuloja vuokratessaan sitä erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Muun muassa Längelmäen kirkonkylän Pienviljelijäyhdistys järjesti säännöllisesti talossa iltamia ja muitakin tilaisuuksia ja tapahtumia. Taloudellisista syistä kunta päätti kuitenkin luopua Hakolinnasta jo vuonna 1967.
Hakolinnalle ei silloin tainnut löytyä ostajaa, joten se päätettiin myydä purettavaksi!
Hakolinnan ja sen urheilukentän tuho oli siis lopulta totaalinen. Hakolinna, peruskunnoltaan ihan hyvässä kunnossa oleva historiallinen rakennus purettiin ja sen hirret siirrettiin Längelmäveden toiselle puolelle erään maatilan tuotantorakennusta varten!
Hakolinna oli upea rakennus, sen purkaminen oli kulttuurihistoriallisesti lyhytnäköinen ratkaisu. Hakolinna olisi pitänyt tavalla tai toisella säilyttää tai lahjoittaa vaikkapa kyläläisille. Paraniko Längelmäen kuntatalous Hakolinnan hävittämisestä?
Näitä muisteli heinäkuussa 2015
Ilmo Salo
Teksti on hieman lyhennetty versio Länkipohjan kesätorin kirjoituskilpailusta vuodelta 2015
