– Halusin vähän elävöittää kylänraittia. Tuli mieleen, että vanha viljamakasiini tien laidassa sopisi hyvin kesäpuodiksi, kertoo Jutta Nieminen uusimmasta innostuksestaan.
Länkipohjan Salen myymäläpäällikkönä pari kuukautta toiminut nuori nainen avasi kesäkuussa kotipihaan Pitkäjärvelle oman puodin harrastuksena, jossa voi ottaa rennosti. Valikoiman perusteella hän on innostunut erityisesti sisustamisesta ja käsintehdystä.
Avopuoliso, Natukan talon nuori isäntä Topias Orsama ei hirmuista suostuttelua hankkeeseen tarvinnut. Yhdessä he purkivat makasiinin sisältä vanhat viljalaarit, ja kaksikerroksisen makasiinin lattia kuurattiin perusteellisesti.
Vuosikymmenten pölyt saivat kyytiä, ja tavaroiden esittelyyn kannettiin kauniita vanhoja huonekaluja sekä yksinkertaisia hyllyjä.
Karkkia silmille Tanskasta ja Ruotsista, käsitöitä läheltä
Myytäväksi Jutta Nieminen on ottanut niin lähipiirinsä kätten töitä kuin ruotsalaista ja tanskalaista sisustustavaraa. Myymälää ei ole täytetty lattiasta kattoon, vaan esillepano on ilmavaa, kuin karkkia silmille. Kesäsisustajan silmään tarttuvat emalitavarat, lasi ja erityisesti kesäiset käsityöt.
Jutta Nieminen itse käärii iltaisin mehiläisvahalevyistä erivärisiä kynttilöitä, joita polttaessa ilmaan leviää vieno hunajainen tuoksahdus. Hänen äitinsä Heli Niemisen kangaspuista ovat herkullisen väriset räsymatot, joiden ruusukassidos antaa mattoihin lisää ilmettä.
Topiaksen äiti Maija Orsama puolestaan on armoitettu ja sangen tuottelias virkkaaja. Hänen virkkuukoukultaan on lähtenyt niin isoja ja pieniä pitsiliinoja kuin napakoita ruudullisia patalappujakin.
Mansikka-aiheiset ja muut värikkäät kesäpipot, suosittuja vuosikymmenestä toiseen, taas ovat Jutan sisaren Sanni Karhun neulomia.
Hämärämpiä hetkiä varten on yksi hyllyllinen keramiikasta tehtyjä erivärisiä ja -kokoisia talolyhtyjä, joiden sisälle voi laittaa kynttilän tai patterivalot.
Siivoukseen saa ylellisyyttä strutsinsulilla
Innostaisikohan strutsinsulkainen pölyhuiska siivoamaan ahkerammin? Ainakin se tuo tylsään puuhaan aavistuksen ylellisyyttä.
Vieressä on pullo poikineen. Kotimainen, ekohenkinen hygienia- ja puhdistusainesarja tuli Jutta Niemiselle tutuksi aikanaan jo oman äidin kampaamon hyllyiltä, ja hän lähti ottamaan selvää, vieläkö sitä on saatavissa.
– Ja jos jokin tuote osoittautuu lemppariksi, sitä voi tilata myös isossa kanisterissa, Jutta huomauttaa. Itsekin hän täyttelee kotona pikkupulloja isosta astiasta. Pulloissa on kukkaisia ja marjaisia tuoksuyhdistelmiä.
Huumoriakaan hän ei kaihda. Avajaisviikonlopun menestystuote olivat naisvartalon muotoiset torsokynttilät, jotka hän valaa itse. Raaskiiko noita polttaakaan?
– Matti, mene pois!
Tämän komennon saa kynnykselle ilmestynyt kukko. Piikkiöläiset maatiaiskanat kukkonsa kera ovat asuneet vasta marraskuusta heillä, joten ne viettävät ensimmäistä kesäänsä pihalla.
Lihakarjaa ja pihapiiriä hoidetaan yhdessä
Lisäksi Topias Orsama kasvattaa lihakarjaa, joten viikonloppuisin ei muutenkaan lähdettäisi kovin kauas reissuun. Silloin Jutta Nieminen avaa putiikkinsa ovet, mutta sopimuksesta hän on muulloinkin paikalla.
Työpäivät Länkipohjassa alkavat aikaisin, joten Nieminen pääsee jo iltapäivällä kotiin. Hän harkitsee myös joulunajan aukioloja, mutta katselee ensin, miten kesä vetää kävijöitä.
Kohta pihaan kaartaa pari autollista Talviaisten seniorikerhon puutarhasiiven aktiiveja, jotka ovat lähteneet naapurikylään oikein shoppailureissulle. Ensin on katsastettu Orihanna’s -putiikin valikoimaa, ja sitten poiketaan vielä Natukalla.
Putikka on nimeksi otettu hauskana sanaleikkinä. Padasjoella varttunut, Pirkanmaan Osuuskaupan palveluksessa jo nelisen vuotta työskennellyt Nieminen lisää, että jossakin päin Suomea se viittaa myös tietynlaiseen, vanteilla kasattuun tynnyrin puolikkaaseen tai tiinuun.
