Kuin ratkaisisi matemaattisen ongelman – Eila Smolander tekee teollisuuden ja kotitalouden tekstiilijätteestä taidetta

Eila Smolander on innoissaan esikoisnäyttelystään. Esillä on erilaisia tekstiilijätteestä luotuja töitä. Kuva: Artturi Siromaa

Oriveden Elämys Myllylässä on esillä Eila Smolanderin Kiertotalous-näyttely. Näytillä on kudottuja, sienivärjättyjä ja pajusta punottuja töitä. Esikoisnäyttelyään pitävä Smolander kertoo korkeaan ikäänsä nähden hyvän kuntonsa olevan syynä näyttelyn järjestämiselle.

– Olen kohta itsekin kiertotaloutta, Smolander veistelee.

Elämys Myllylä valikoitui näyttelypaikaksi luonnollisella tavalla. Työt istuvat vanhaan pirttiin kuin ne olisivat sinne alun perinkin luotuja. Smolander kertoo ihastelleensa paikkaa aina ohikulkiessaan.

– Kyselin viime talvena tiloja näyttelylle. Kysyin ensin muun muassa Oriveden kirjastolta, mutta paikka oli mielestäni liian steriili. Seinät ovat puhtaat valkoiset. Nissilät ovat laittaneet Elämys Myllylän upeaan kuntoon kevään aikana. Heilläkin oli tavoitteena saada tämä rakennus valmiiksi näyttelyn avajaisiin. Tilaan oli helppo valita työt niistä, mitä olen tehnyt.

Kiertotalous on vahvasti läsnä Smolanderin arjessa. Kuva: Artturi Siromaa

Työt eivät myynnissä

Esille on päässyt myös Smolanderin uusin työ, Suomen viimeisimmästä euroviisuedustajasta Käärijästä inspiraationsa saanut Laguuni-matto, joka on valmistunut tänä keväänä. Yhdessäkään työssä ei kuitenkaan roiku hintalappua.

– Minun näyttelyni ei ole myyntinäyttely. Työt ovat ikään kuin lapsiani. Olen lahjoittanut töitä sukulaisille ja ystäville esimerkiksi merkkipäivinä.

Töihin on käytetty muun muassa teollisuuden tekstiilijätettä, pellavaa ja kodin vanhoja lakanoita. Synteettisiä ja luonnon kuituja on sekaisin, Smolander kertoo. Näyttelyn kaikki matot ovat valmistettu teollisuustekstiilien reunajäämistä tai Smolanderin oman kodin tekstiilijätteestä. Myös suomenlampaasta keritystä villasta tehtyä lankaa on käytetty.

Näyttelyssä on käytetty paljon Taito Pirkanmaan materiaaleja. Taito Pirkanmaalta hän on saanut oppia töiden toteuttamiseen. Itse työt ovat valmistuneet Smolanderin kotona työhuoneessa.

– Koko näyttely on kiertotalousteemainen. Esillä on töitä elämäni varrelta. Tosin ihan ensimmäisiä tekemiäni kangaspuutöitä 1960-luvun lopulta ei ole esillä. Vanhimmat materiaalit, joita näyttelyssä on esillä ovat sodan jälkeistä, haurasta lumppuvillaa.

– Taidetekstiileissä ei ole niinkään väliä, onko itse materiaali arvokasta, Smolander sanoo.

Muun muassa pajua on käytetty materiaalina töissä. Kuva: Artturi Siromaa

Tietotaitoa omasta takaa

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta vuonna 1986 johtunut ruokasienien käyttörajoitus innoitti Smolanderia osaltaan syömäkelvottomien ruokasienten hyötykäyttöön väriaineena. Yksi näyttelyn vaikuttavimmista töistä onkin nimetty osuvasti Tšernobyl.

Smolander on toiminut keruutuotetarkastajana. Tietotaito, mitä materiaaleja suomalaisesta luonnosta voi hyödyntää löytyy siis omasta takaa.

– Kiertotalous on parhaimmillaan jätemateriaalien uusiokäyttöä niin kodin käsitöihin kuin taiteeseenkin, Smolander tiivistää.

Smolander tunnetaan innokkaana luontoharrastajana ja luonto toimiikin inspiraation lähteenä hänen taiteelleen. Kiertotalousteema on muutenkin läsnä hänen elämässään.

– Kiertotaloudesta haluan viestiä, että niin pientä tekoa ei olekaan, jolla ei olisi merkitystä. Kaikki lähtee kotitalouksista. Voi olla, että teollisuus maksaa joskus kierrätetystä puuvillasta samankaltaista panttia kuin pulloista ja rautaromusta. Tekstiilin sekajätteestä voi tehdä jotakin muuta kuitua, jonka ei tarvitse olla iholla. Samalla lailla kuin muovista kierrätetään vaikka mitä, Smolander pohtii.

– Tontillani on kaksi biokompostoria. Lisäksi viljelen puutarhassani kaikkea mahdollista. Kiertotalous näkyy elämässäni kaikella mahdollisella tapaa. Minulla on kova keruuvietti, Smolander hehkuttaa.

Smolander on itse poiminut töissään käyttämänsä väriainesienet. Aikamoinen läjä sieniä on Smolanderin mukaan töihin kulunut. Erään näyttelyssä esillä olevan villapaidan kankaiden pohjavärjäykseen on kulunut noin neljä kiloa herkkutatteja. Smolander kertoo värjänneensä lankoja melkein 40 vuoden ajan.

– Synteettisten värisävyjen tekeminen vaatii valtavasti vettä. Suomestakin viedään köyhiin maihin kankaita ja lankaa värjättäviksi. Sienillä ja kasveilla pystyisi värjäämään niin paljon.

Smolander kiittelee nuoria positiivisesta suhtautumisestaan kiertotalouteen.

– Nuoret käyvät ihailtavasti kirpputoreilla ja hankkivat vaatteensa käytettyinä. On loistavaa, että siitä on tullut muotia. Sitähän se kiertotalous on. Mietin enemmän mitä ihminen on sisältä kuin millainen ulkokuori on. Sekin on tietynlainen filosofia.

Näyttely on auki 18. päivään saakka.

Eila Smolander nimeää oikeanpuoleisen työn näyttelyn teknisesti haastavimmaksi. – Se on kuin ratkaisisi ison matemaattisen ongelman, Smolander vertaa. Kuva: Artturi Siromaa

Leave a Comment