Yläkoulun kasvihuone pääsi tehokäyttöön – maatalousnaiset osallistivat yläkoulun oppilaat kunnan kaunistustalkoisiin

Meniköhän ne nyt oikeaan syvyyteen, aprikoivat Jesse Mäkelä ja Juho Helperi. Kuva: Anne Kotipuro

Juupajoen kunta pyysi juhlavuonnaan yhdistyksiä ja seuroja mukaan juhlistamaan 110-vuotiasta kuntaa. Juupajoen maatalousnaiset lähti toteuttamaan kunnan pyyntöä yhdessä yläkoulun oppilaiden kanssa teemalla Kädet multaan – kunta kukkimaan.

Maaliskuisena maanantaina maatalousnaisten hankkimia siemeniä kylvettiin sekä laitettiin juurakoita, kukkasipuleita ja pistokkaita oikein urakalla multaan koulun kasvihuoneessa, joka näin pääsi tehokäyttöön.

Kasvihuoneessa vallitsi tiivis tunnelma koko päivän

Kasvihuone on arkkitehdin hauska oivallus, pieni lasiseinäinen uloke rakennuksen sisäkulmassa, jota harvoin edes huomaa, mutta nyt sinne ahtauduttiin oikein asiaa tehden.

Jokainen luokka kerääntyi vuorotellen kasvihuoneeseen ja hoiti osansa talkoista. Ohjeistus oli saatu hetkeä aikaisemmin luokkahuoneessa.

Mutta tämä on vasta alkua. Oppilaiden on tarkoitus myös pitää huolta istutuksista loppukevään ajan, siis kastella ja koulia – ylipäätään pitää kasvit elossa.

Projektivastaavana toimi Sirkka-Liisa Oikari, jolle koulu on perin juurin tuttu entisenä rehtorina. Hän kertoi nauttineensa täysillä touhutessaan koko päivän oppilaiden kanssa. Asiantuntija-apua antoi biologiaa opettava Niina Järvensivu – ja totta kai neuvoja kysyttiin myös kaikkitietävältä herra Googlelta.

Työpareina tehden homma sujui sutjakasti. Juulia Koskinen ja Siiri Lahtinen ovat krassit kylväneet. Kuva: Anne Kotipuro

Hyvässä lykyssä jää kotiinviemistäkin

Maatalousnaisten ideana on se, että näistä kukista voitaisiin loppukeväästä, käytännössä toukokuun loppupuolella, koota istutuksia sopiviin paikkoihin. Oppilaat osallistuisivat näin omalla panoksellaan kunnan julkisten paikkojen kaunistamiseen. Taimia riittää vielä oppilaiden koteihinkin vietäväksi, jos projekti onnistuu ja oppilaat saavat kasvit kasvamaan.

Ensin sovittiin, mitä kukin pari ruukkuihinsa laittaa, sitten saavista ruukut täyteen multaa, ja seuraavaksi vaan kädet multaan! Oikari oli tuonut mukanaan monenmoista sipulia ja juurakkoa, ja maatalousnaiset olivat myös kodeissaan kasvattaneet taimia istutettavaksi.

Jotkut kasvit kasvattavat juuret ihan vaan tuikkaamalla yksittäisen lehden varsineen veteen tai multaan, sitä sanotaan pistokkaista lisäämiseksi.

Siemenistäkin kukkivaa iloa lähdettiin kasvattamaan. Ainakin auringonkukkaa ja krassia on kasvihuoneessa nyt kasvamassa. Ei kuitenkaan taivaisiin asti kurottavia, vaan sellaisia 40-senttisiksi kohoavia, jotka sopivat ryhmäistutuksiin.

Loppusiivoustakaan ei unohdettu, harjanvarressa Tuomas Suoranta. Takana vasemmalla projektivastaava, entinen rehtori Sirkka-Liisa Oikari. Kuva: Anne Kotipuro

Miten syvälle? Kuinka monta yhteen ruukkuun? Kysyttävää riitti

Maalla kun asutaan, istutushommat olivat monelle entuudestaan tuttuja. Silti aina välillä piti tarkentaa, ja kysymyksiä sateli paikalla olleille aikuisille.

– Montako sipulia me laitetaan tähän ruukkuun? Miten päin nämä tulevat ja kuinka syvälle?

Lopuksi Oikari muistutti vielä yhdestä hyvin tärkeästä jutusta: nimilappu joka ruukkuun. Kuka voi muuten tietää, mitä missäkin ruukussa on kasvamassa?

Näyttää vähän siltä, että outojen kasvien nimien oikeinkirjoitus olikin pahin rasti, ei se käsien työntäminen multaan. Mitäs oli valittu gladioluksia, pelargoneja ja tsinnioita.

Toivottavasti myös ruukkujen kastelu ja kasvien kouliminen on organisoitu yhtä tehokkaasti kuin istutusprojekti.

Tarkistuskäynnille en ole ehtinyt, mutta jos kaikki on mennyt hyvin, ruukkujen määrän perusteella kasvihuoneesta olisi kehittymässä lähes viidakko.

Sopiva kastelu on kylvön ja istutuksen jälkeen avainasia. Liikkeellelähdössä kosteus on tärkeää, mutta hukuttaakaan ei kasveja saa. Kuva: Anne Kotipuro
Hankalia nämä kasvien nimet! Kuva: Anne Kotipuro
Lopuksi ruukut sijoiteltiin hyllyihin. Alle piti saada vesiastia, jokaiselle oma tai muutamalle yhteinen. Kuva: Anne Kotipuro

Leave a Comment