Yleisön määrä vapputorilla yllätti myyjät positiivisesti. Toki se aiheutti myös pieniä pulmia, sillä herkkuja ei ollut osattu varata näin suurelle väkimäärälle. Osalta toimijoista loppui jo alle tunnissa myytävä.
– Vaan ei ollut meilläkään kristallipalloa, josta olisi tuon voinut ennustaa. En edes muista, milloin viimeksi Orivedellä on kunnon vapputoreja järjestetty, joten ei ollut oikein vertailukohtaa, tunnustaa toria järjestämässä ollut Antero Pasuri.
– Toki myös se, mitä taivaalta tulee, vaikuttaa kovasti. Nyt sattui kuiva päivä kahden sateisen väliin, ja ihmiset lähtivät hyvin liikkeelle, hän jatkaa.
Hän ei itse osaa kävijämäärää arvioida, ja se on aina hankalaa ulkoilmatapahtumissa, mutta oli kysellyt arviota siinä lajissa kokeneemmalta Reijo Kahelinilta.
– Lähempänä kahtatuhatta kuin tuhatta, kuului konkarin arvio.
Palaute valmisteluissa ahertaneille Antero Pasurille ja Katri Väyryselle oli tuoreeltaan pääosin hyvin positiivista. Jatkoakin kovasti toivottiin, mielellään jo ennen ensi vappua.
– Myyjien kanssa puhuttiinkin, että voisiko jonkun kesätapahtuman järjestää ja alustavasti sitä ideoitiin, mutta ei vielä sovittu mitään. Mekin olemme Katrin kanssa ihan normaalitöissä ja lomaakin täytyisi vähän pitää.
Munkkeja käytiin välillä leipomassa lisääkin
Kahvia sai kolmesta paikkaa, joten se ei varmaankaan kesken loppunut. Sen sijaan sima oli menekkituote, samoin erityisesti munkit.
– Jo ennen 11:tä lähti kahvila Soinnun väki tekemään lisää munkkeja, ja niitä saatiin vielä iltapäiväksi, mutta nekin menivät saman tien, Pasuri tiesi.
Kovasti oli heiltäkin etukäteen kyselty, millaiselle määrälle tarjottavaa olisi varattava.
– Ei me tiedetä, oli pakko sanoa. Jos olisi sanottu 2000 ja olisikin tullut 500, siinä olisivat jääneet munkit käteen ja syyttävä sormi osoittanut meitä kohden, Pasuri sanoo.
– Muikutkin loppuivat kuulemma puolessa tunnissa, mutta ensi vuonna uudestaan! Kun sana lähtee kiirimään, tänne tullaan jo naapurikunnistakin, Pasuri uskoo.
Nopealla aikataululla järjestetty tapahtuma paisui kuin pullataikina, vai pitäisikö sanoa munkkitaikina. Jos aluksi mielessä oli vain tarjota torilla metrilakua, jäätelöä ja vappupalloja sekä munkkeja ja simaa, lopulta paikalle löytyi kymmenen eri yrittäjää lähikulmilta.
Lyhyellä varoitusajalla ei kaikkea saatu, hyvä mieli kuitenkin
Palautteessa paikallisia käsityöläisiä olisi toivottu mukaan enemmänkin. Lyhyellä varoitusajalla tämä ei kuitenkaan onnistunut. Myös lapsille toivotut pomppulinnat oli somessa kerrotun mukaan varattu jo aikoja sitten muualle.
– Juttelin lakua ostaneiden mökkiläisten kanssa, jotka olivat käyneet Tampereellakin, mutta heidän ei tehnyt mieli Hämeenpuiston tungokseen, jossa edettiin kyynärpäätaktiikalla. Ajoivat sitten tästä ohi ja poikkesivat Oriveden torille, jonne mahtui sekaan, Pasuri kertaa kuulemaansa.
Hän sanoo, että tänne haluttiin intiimi, vanhan ajan tori, ”ei Oriveden ylellistä väljyyttä!”
– Ollaan sopivan tiiviisti yhdessä ja tehdään yhdessä. Tekemisen meininki on ollut koko ajan pääpointtina. Sen verran katsottiin, ettei tule liikaa saman artikkelin myyjiä, sillä se ei palvele ketään. Emme myöskään halua kiinalaista krääsää, vaan lähikuntien yrittäjiä omine tuotteineen, Pasuri tiivistää vapputorin hengen seuraavana päivänä arkityöstään tavoitettuna.
