Helmikuu vuosi sitten oli länkipohjalaisella Mikkolan puutarhatilalla synkkää aikaa. Vuodesta 1997 toimineen puutarhatilan ikkunasta avautui karmea näky.
– Lunta alkoi tulla edellisenä iltana. Olimme luoneet lumia kasvihuoneen reunoilta jo useamman kerran, mutta kaarevalta katolta lumi luisti itsekseen alas. Paitsi että sillä kertaa ei luistanut. Kun katsoin aamulla sisältä kasvihuoneelle, katto oli romahtanut ja kasvihuone lysyssä. Kyllä siinä itku tuli, tunnustaa Terhi Valkeejoki.
Alkulamaannuksen jälkeen oli pakko pysähtyä miettimään, mitä oli tehtävissä.
– Taimet oli jo tilattu, mutta soitto toimittajalle paljasti, etteivät ne olleet ehtineet lähteä Tanskasta. Siellä oltiin ymmärtäväisiä ja tilaukset saatiin peruttua. Kasvihuoneelle ei voitu tehdä mitään ja sen kesän myynti oli tietenkin pois laskuista. Siinä tuli ajatus, että tämä oli nyt tässä.
Oli perhepalaverin paikka, kun tulevaisuuden suunnitelmia oli pakko tehdä.
Perhe päätti, että sukupolvenvaihdosta aletaan suunnittelemaan ja uusi kasvihuone rakennetaan. Kun ely-keskuskin näytti vihreää valoa, tilattiin uudet muovihuoneen kaaret, jotka saapuivat loppukesällä.
Nyt multa ja orvokit jo tuoksuvat
Nyt uusi kasvihuone on täynnä uuden mullan ja orvokkien huumaavaa tuoksua.
– Uusi kasvihuone on hieman entistä pidempi, ja lisäksi töitä helpottaa nyt uusi tuuletus- ja kastelutekniikka, jotka toimivat automaattisesti. Pöydät tulivat Saksasta. Niiden matka tyssäsi välillä ahtaajien lakkoon ja taisivat ne hetken olla kadoksissakin, mutta sitten yhtenä aamuna pihaan tuli valtava rekka ja pöydät olivat siinä.
Kuljettajan onneksi myös tilan isäntä Hannu Valkeejoki oli paikalla ja tilalla konevoimaa, jolla lasti saatiin purettua.
– Kyllä viime kesä oli rankka projekti, ja isännän on tarvinnut moneen taipua, kiittää Terhi Valkeejoki puolisoaan.
– Ilman Hannun ammattitaitoa ja kokemusta olisi ollut mahdotonta saada kasvihuonetta pystyyn, vaikka meillä onkin mainio timpuri Kimmo Rauhamäki apuna. Tämä on kolmas kasvihuone, jonka Hannu on pystyttänyt, ja kyllä kokemuksen kautta aina löytää kohtia, jotka voi toteuttaa fiksummin.
Uuttera puoliso saa anteeksi myös sen, että viime kesänä vanhojen asiakkaiden pyörähdellessä kasvihuoneella isäntä tuli myyneeksi myös lapsenlapsen nimiäiskukat, kun ei hennonut käännyttää asiakasta tyhjin käsin pois.
Kun ajatukset palaavat näin jälkikäteen helmikuun synkkään aamuun, voi katastrofissa huomata myös jotain hyvää.
– Ehkä pysähdys tuli hyvään paikkaan. Oli pakko miettiä tulevaisuutta ja tehdä suunnitelmia. Samaan aikaan maailmalla tapahtui paljon ja oli epävarmuutta. Tuotantopanoksista sähkön ja myös öljyn hinta nousi, ja sekin olisi vaikuttanut tuotantoon. Oli myös kiva huomata, kuinka heti tapahtuman jälkeen asiakkaat lähettivät tsemppiviestejä, kannustivat jatkamaan ja aloittamaan uudelleen.
